hitaat kiireet

20 sentin tähden

2011-05-17T20:41:00.002+02:00

Eräs pieni pakkomielteeni on ostaa kirpputorilta pikkuvikaisia lastenvaatteita. Ihmiset antavat niitä siellä suorastaan ilman pois, ja minulla on tunne, että moni ei ehkä halua ostaa vaatetta, joka heti vaatii korjausta. Ne on vaan pakko kantaa sieltä kotiin.

Tämä pieni Mari-T-paita maksoi 20 senttiä. Siinä oli pikku reikä, joka on nyt paikattu vanhoista farkuista syntyneellä possulla. Kauluksessa on lisäksi vähän tummentumaa. Ei haittaa, kun ei se kauluksen seutu ole Pomppiksella muutenkaan koskaan puhdas. Nuo kuvassa näkyvät tahrat ovat kyllä pestävissä pois - kävin hakemassa paidan äsken pyykkikorista kuvattavaksi.

Oli se possu Aaton mielestä ihan jees, vaikka reaktio jäi kyllä vähän laimeaksi. Mutta itse olin näkyyn aika ihastunut. En vaan onnistunut saamaan possua Aaton kanssa samaan kuvaan.

Viime sunnuntaina kannoin muuten kotiin talvihaalarin, joka oli palvellut jo viittä lasta ja maksoi nyt enää 3 euroa.

Oi ihana isäkuukausi

2011-05-03T21:15:00.002+02:00

Neljässä viikossa mentiin tästä

tähän.

Sitten meni tunnelma vähäksi aikaa pilalle, kun sairasteltiin vatsatauteja.

Mutta nyt on kaikki taas hyvin. Minä olen saanut mielestäni ihan hienostikin opintoja tehdyksi ja meidän poikien suhde on minusta syventynyt.

Se, mitä en olisi ikinä voinut uskoa, on miten paljon kannatti lähteä opettamaan Pomppumielelle vähän parempaa unta. Nyt on toinen opetusyö menossa, ja kaikki on mennyt paremmin kuin olisin uskonut. Tähänkin on varmaan osansa sillä, että pojat ovat touhunneet keskenänsä päivisin. On sitten kiva mennä iltaisin yhdessä nukkumaan.

Ehkä kohta energiaa jää vähän päivälläkin käytettäväksi.

Maaliskuun kootut ajatukset

2011-03-19T13:07:00.008+02:00

Aaton synttärit olivat viikko sitten. Olipa hyvä, että juuri se edeltävä viikko oli minulla hyvin energinen. Leivoin innolla keksejä, piirakkaa ja kakkua. Vuokrasimme juhlia varten pienen leikkitilan, mikä oli hyvä ratkaisu. Lapset tykkäsivät. Sankari oli iloinen kaikista paikalle tulleista tutuista ja vähän vieraammista kasvoista. Serkkupoika tuli Pohjanmaalta saakka ja oli niin hauskasti saman kuuloinen ja oloinen kuin oma poika.

Näin vähän aikaa sitten Yleltä tämän dokumentin (Terveys lautasella, katseluaikaa näyttäisi olevan tällä havaa vielä viikko). Oikeastaan katsoin siitä kovan väsymykseni vuoksi vain osan, mutta Terho katsoi loput ja kertoi minulle oleellisen sisällön. Olen ollut sellainen luomuihminen ruoka-asioissa jo aiemmin, mutta nyt tosiaan hätkähdin. Tajusin, että vaikka ostaisin luomuna ruokakaupasta kaiken, mitä sieltä saa, en silti saisi läheskään kaikkea. Ja hintakin on aika kova. Aloin sitten etsiä helppoa tapaa tehdä kokonaan luomua, hyvää ja mahdollisimman täysjyväistä leipää itse. Sellaista, mitä poikakin ehkä suostuisi syömään. Myllärin ruisleipäaines olisi varmasti muuten paras ratkaisu, paitsi että en ole vielä löytänyt sitä lähikaupoista. Pitää joskus kirjoittaa toive ylös. Paras tähänastinen kokeilu on ollut Liperin myllyn hiivaleipäjauhopussin kyljestä löytynyt peltileipäohje, jota olen vähän muunnellut eri valmistuskerroilla. Joskus on onnistunut paremmin, sitten taas huonommin. Mutta helppo se on.

Pomppiksen syntymän jälkeen olen muutenkin alkanut miettiä kaikenlaisia ruokajuttuja enemmän kuin ennen. Ja käyttämään aika paljon aikaa ruoan tekemiseen. Tämä onkin yksi syy sille, etten ole juuri käsitöitä tehnyt. Tässä kuussa tein kyllä ihanat uudet tiimipipot itselleni ja pojalle Anttilan epäilyttävän halvasta silky-tweedistä.

Ruoanvalmistus antaa selvästi minulle samanlaisen stressinpurkukanavan kuin käsityöt (ennen). Siihen on nyt vaan helpompi suunnata energiansa. Voi vähän paremmin unohtaa ympäröivän maailman. Koitan leipoa ja valmistaa herkkujakin itse, jotta en tulisi napsineeksi karkeista myrkkyjä itseeni nyt kun vielä imetän. Tai ehkä sen jälkeenkään. Yritän olla esimerkkinä. Tutkin myös kauppareissuilla tarkemmin tuoteselosteet. Olen ehkä ollut vähän hassu, kun en ole aiemmin tajunnut katsoa esimerkiksi rusinapaketista, mitä muuta mukana on kuin rusinoita. Voi olla, ettei mitään, voi olla, että paljonkin.

Yritän ryhdistäytyä ja alkaa tilata säännöllisemmin noita luomulaatikoita kotiin. Olen ollut vähän huono siinä, koska tykkään enemmän tehdä ostoksia kivijalkakaupoissa kuin netissä. Mutta nuo luomutoimitukset ovat kyllä tosi hyvä juttu. Labbyltä olen joskus tilannut ja ollut tyytyväinen. Svarfvarsista kuulin juuri jostain, ja taidan kokeilla sitäkin.

Mutta nyt kyllä väsyttää. Yritän olla tässä armollinen itsellenikin. Hampaat eivät tule helpolla, vaan vaikeasti, hyvin vaikeasti. Mahatautikin oli meillä kaikilla riesana. No, sitten kun ajattelee, mitä kaikkea voisi tapahtua, ja on maailmalla juuri tapahtunutkin, niin asiat ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin.

1-vuotias Pomppumieli

2011-03-07T21:03:00.006+02:00

Pieni poikani tykkää

- eläimistä: kissoista (mää tai bää), koirista (samat sanat ja jotain vähän niin kuin hau hau perään). Moni muukin eläin on paremman sanan puutteessa mää tai bää, mutta lintu on nykyään useimmiten titta tai tittu.

- äidinmaidosta, mutta myös lehmänmaidosta. Lasin reunasta hörppimisestä. Rintamaito ei ole vielä vaarassa jäädä pois ruokavaliosta, sillä se merkitsee Pomppumielelle paljon enemmänkin kuin ruokaa. Monta kertaa päivässä hänen pitää päästä koskemaan rintaa tietääkseen, että se on siellä, jos tarvitaan. Ja tarvitaan sitä. Lämpimistä ruoista kookoswok ja makaronilaatikko ovat olleet ykkösiä. Uudet, voimakkaatkin maut ovat tervetulleita, vaikkei poika paljon kerrallaan syökään.

- hurjasta menosta ja vaihtelusta! Ihmisistä, jotka hymyilevät ja vilkuttavat.

Hän osaa

- kävellä muutaman askeleen kerrallaan ja kiipeillä kuin apina.

- keksiä toinen toistaan hauskempia pieniä juttuja vanhempiensa tikahduttamiseksi. Pään villiä heilutusta konttaillessa, pöydän alle piiloon menoa. Blop-äänen päästelyä suun ja sormen yhteispelillä. Intiaanin kutsuhuudon.

- olla aika vaativainen luonne niin halutessaan.

Lisäksi hän

- nukkuu yhdet kunnon päiväunet ja melko levottomat yöunet.

- tykkää järjestellä tavaroita. Vaikkapa kaikki dublot äidin kaula-aukosta sisään tai käytetyt vaipat vessanpönttöön. Tosin pyykit menevät hienosti äidin apuna koneeseenkin, ja Pomppis jopa käynnistää koneen itse.

- nousee itse tietokonepöydälle istumaan ja pyytää, että etsin näytölle kuvia kissoista.

- virnistää hauskasti, jos kysyn, häikäseekö.

- sai äidiltä ja isältä 1-vuotislahjaksi nuo mainiot Shapemaker-kuutiot. Niissä on luultavasti leikkiä pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Kalasunnuntai

2011-02-10T18:05:00.004+02:00

Viime sunnuntaina käytiin ihan yhtäkkiä Sea Lifessä. Piti katsoa, millainen se on. Oli se ihan kiva, mutta en tiedä, onko se mikään pakollinen käymiskohde. Kyllä Linnanmäki on kivempi. Mutta miksi ne kahviot ovat siellä koko alueella niin mälsiä?

Kotona

2011-02-03T18:25:00.004+02:00

Me olemme miettineet, että missä se meidän koti oikein on. Sitä mietittiin varsinkin viime kesän lopulla, kun jouduttiin palaamaan mökiltä kaupunkiin.

Minä kiertelen näitä maisemia päivisin rattaiden kanssa ja mietin, että koti on nyt täällä. En ole keksinyt mitään kodimpaakaan.

Meiltä puuttuu nyt pihasauna ja leivinuuni. Mutta kaikkea ei voi saada yhdessä paketissa!

Rakastan noita meidän kortteleiden katuvaloja. Ja ratikoita. Rakastan tätä kotia.

Ei laula puikot, ei kone

2011-01-02T16:41:00.003+02:00

Kuten tästä blogistanikin helposti ilmenee, en ole viime aikoina omistanut elämääni käsitöille. (Joskaan nyt en koskaan ole ollutkaan sellainen sukkatehdas tai puserotaikuri, jollaisia olen netin kautta ihaillut.) Ommella saattaisin, mutta en viitsi millään pitää ompelukonetta esillä jo ennestään vaikeasti hallittavalla siivoustyömaalla. Joskus neulon pari silmukkaa, mutta ei sillä tavalla mikään kyllä etene. Ihan viime päivinä olen kyllä tuntenut pikkuisen neulomiseen tai virkkaamiseen liittyvää polttelua sormenpäissä. Katsotaanpa sitten, kun poika on vähän parantunut, eikä (ehkä) enää tarvitse minua koko ajan unikaverikseen. Vieläköhän into on sitten tallella?

Joskus viime keväänä tein kyllä joitakin melko yksinkertaisia käsitöitä. Juuri ennen Pomppumielen syntymää ompelin käyttämättä jääneitä kodintekstiileitä lastenkoon lakanoiksi. Nämä joululakanoiksi päätyneet tein pöytäliinasta, jonka kuosi on Anneli Airikka-Lammin Finlaysonille suunnittelema Piha. Nätti kangas, mutta ei sitä pöytäliinana ilkeä käyttää, kun se kerää ihmeellisen hyvin kaiken ympäriltään löytämänsä pölyn ja karvan. Lakanoina se nyt vielä menettelee.

2011

2011-01-01T20:28:00.002+02:00

Joulu on juhlittu. Uuden vuoden jälkeen ei minusta oikein enää ole joulu, vaikka loppiainen onkin vielä edessä.

Se minun aiempi väsymykseni olikin sairastumisen ensi oire. Nyt on päässä paljon räkää, mutta olen voiton puolella. Millähän vaan saisin loppumaan nämä nenäverenvuodot? Varsinainen riesa.

Aatto Pomppumieli ehti vielä viime vuoden puolella kokeilemaan ihan ensimmistä kertaa, miltä tuntuu mönkiä lumihangessa. Se ei tuntunut oikein kivalta. Paksuissa vaatteissa ei oikein päässyt eteenpäin. Kaiken päälle Aatto oli saamassa sen saman taudin minkä minulla oli. Aamulla oli kova kuume. Ei olisi varmaan hangessa könytty, jos se olisi osattu ennustaa.

Onneksi tauti väistyi sen verran, että päästiin Aaton kummien luokse vastaanottamaan uutta vuotta. Pomppiksen oma tina näytti vähän etanalta (se saattaa ennustaa uusia ystäviä). Minulla oli sähkökitara. Mies sai rahaa, ihan hyvä meidän kannalta. Sain olla kummitytön Tuhkimo-leikissä ensin hyvä haltija ja sitten vielä prinssi, mikä kunnia!

Kuulemma tinan sijasta kauhassa voi valaa myös sokeria. Hyvä idea ja varmasti ekologisempi. Ei kyllä vielä kokeiltu.

Joulu

2010-12-25T20:41:00.004+02:00

Ihana joulupäivä. Ensimmäinen omassa kodissa. Lahjapapereiden rapina soi korvissa koko päivän.

Ekaa kertaa tehtiin omat jouluruoatkin. Minä tein parit kalat, Terho teki laatikot. Mysi Lahtisen ohjeella lanttulaatikosta tuli vähän intialaisen ruoan makuista, mutta mielettömän hyvää!

Terho paahtoi sitten vielä kastanjoita. Hän söi yhden ja lopetti siihen, maistuu kuulemma puikulaperunalta. Vaikka kyllä hän puikuloista tykkää. Minä söin muutaman, mutta olin jo täynnä, enkä jaksanut kuoria enempää. Oli kiva kyllä kokeilla! Ehkäpä joskus vielä avotulella uudestaan.

Käytiin kävelemässä pikku iltakävely hurjassa säässä. Tuuli piiskasi kasvoja pienillä jäähileillä. Otettiin hassu kinttupolku reitiksi, eikä sitä polkua tahtonut löytääkään, osaksi pimeyden vuoksi, osaksi siksi, että tuuli oli sen hävittänyt. Poika oli kai edelleen niin uupunut eilisestä, että tuli nukahtaneeksi Manducaan kesken kävelyn. Hän jatkaa nyt uniaan omassa sängyssään. Oho, mitenköhän tuo yöuni sitten tulee.

Ihanaa pyhää kaikille! Toivottavasti monen loma vielä jatkuu viikonpäivien tyhmästä asettumisesta huolimatta.

P.s. Kiitos kaikille symppaamisesta väsymysasiaan. Hassua on, että tulin kirjoittaneeksi tuosta nyt, kun en enää ole ihan niin väsynyt. Ajoittain vaan. Viime aikoina arki on ylipäätään ollut ihanaa.

Näissä lakanoissa asuu pyöriäinen

2010-12-20T23:13:00.004+02:00

Sijasin nämä lakanat pojalle toissaviikolla. Olin ostanut ne edellisellä viikolla tuolta lähikirpparilta, josta teen löytöjä aina, kun sinne astun. Pedattuani tajusin, mikä moka. Nämähän olisivat ehdottomasti ja päivänselvästi ansainneet paikkansa joululakanoina. No, pitää tällä kertaa etsiä jotkut toiset ja olla ensi vuonna viisaampi.

Nämäkään nätin vihreät petivaatteet eivät ole taanneet pojalle hyviä yöunia. Vihreän värinhän pitäisi kyllä rauhoittaa. Minä olen nukkunut kohta neljä kuukautta tunnin tai kahden pätkissä (luulisin - kelloa en enää vaivaudu öisin vilkuilemaan). Siihen olen tottunut, mutta nykyisin hirveän väsymyksen aiheuttaa se, kun joudun keskellä yötä valvomaan pitkän pätkän. Ei se rauhoitu millään, mutta ei myöskään jaksa valvoa. Pyörii ja itkeskelee. Aamulla on minulla pää kuin lyijyä.

Minulla oli muuten pienenä aina samat lakanat sängyssä jouluisin. Niissä oli punaisia sydämiä valkoisella pohjalla.

Pihanäkymä

2010-12-10T22:07:00.001+02:00

Tykkään kaikkein eniten keittiön ikkunanäkymästä, vaikka suoraan ikkunan alla onkin roskakatos. Se on ihan nätti katos. Keittiö on lempihuoneeni. Kaikissa aiemmissakin kodeissani olen tykännyt eniten keittiöstä ja sen näkymästä.

Pitäisi viedä polkupyörä varastoon. Ensi keväänä siihen voi jo asentaa lastenistuimen.

Yksi ihana päivä muiden joukossa

2010-12-01T14:12:00.003+02:00

Joinain päivinä kaikki on kivaa. Ei siihen tarvita mitään kovin erityistä. Yleensä niinä päivinä olemme molemmat hyvin levänneitä, ja parhaassa tapauksessa lapsi lepää vielä lisää. Se saattaa vähän kostautua seuraavana yönä, mutta antaa olla niin. Ei meillä tähän mennessä minkäänlainen päiväunitahti ole taannut pitkiä yöunia. Lapsi ei ole rytmikäs.

Tänään on joka tapauksessa ihana päivä. Käytiin Pomppumielen kanssa tuossa lähikirpparilla. Innostuin taas heräteostoksiin, ja ihan vähän vaan nyt mietin, että olivatkohan järkeviä. Noita joulukoristeita en kyllä kadu, sain ne 20 sentillä. Ja ne ovat ihanasti valmiiksi vähän elämää kokeneen näköisiä. Iso kattilakin tulee tarpeeseen, vaikka en tiedäkään, mihin ihmeeseen sen varastoin. Poika tykkää varmaan paukuttaa sitä. Verhoja ja kankaita kyllä riittää, mutta 50 sentillä ostin mahdollisuuden, että juuri nuo punakukkaiset koristavat tänä jouluna meidän keittiön ikkunaa. Tosin ne saattavat olla vähän liian lyhyet.

Aatto Pomppumieli nukahti kotimatkalla. Vedin rattaat mahdollisimman hellästi rappukäytävän portaita ylös ja omaan kotiin. Sitten nostin pojan toppapuvussaan omaan sänkyynsä, jossa hän nyt tuhisee.

Pienempi kissa majaili aika kauan tuon toisen verhon alla.

Viimeinen villahousu

2010-11-28T12:01:00.003+02:00

Ikunat falskaavat. Lattiat ovat ihan kylmät! On ihanaa vetää lapselle aamulla jalkaan Ruskovillan villaiset potkuhousut. Sisko oli saanut nämä vähän rikkinäiset (ja toiset samanmoiset) kaupantekijäiseksi, kun osti Pomppumielelle pari saman valmistajan käytettyä bodya.

On kiva, että poika kasvaa hienosti, mutta näiden villahousujen ja monien muiden ihanien vaatteiden kannalta se on sääli. Molemmat ovat 70-senttisiä, ja Aatto Pomppumieli oli 8-kuukautisneuvolassa jo 74 cm. Onneksi tuo neulos venyy niin, että vielä ne saa päälle. Ja toinen bodyistä menee vielä pitkään. Käytetään niin pitkään kuin keretään ja pannaan sitten kiertoon vielä syntymättömälle serkulle.

Vanhan kodin viimeiset hedelmät

2010-11-25T11:26:00.005+02:00

Joulutunnelma on saapunut. Jokohan jouluradio soi? Olen tehnyt iltaisin jotain tonttujuttuja, paistellut joulutorttuja ja sytytellyt kynttilöitä. Joululahjoja tai -kortteja en olekaan sitten saanut aikaiseksi. Tiedä sitten, pitääkö kaikki ostaa valmiina. Löytäisinpä jotain käsin tehtyä.

Voitaikina on kaupasta, mutta hillon olen tehnyt itse. Se on viimeinen luumuhillo, jonka hedelmät ovat peräisin vanhan kodin puista. Tietääkseni mitään muutakaan hilloa ei ole sieltä enää jäljellä.

Tulinpa katsoneeksi noita menneisyyden kuvia, ja iski oikein haikea olo. Vaikka olin silloin ihan valmis siirtymään uuteen ja olen viihtynyt Helsingissä. Pitää varmaan kerätä Flickriin uusi kansiollinen kuvia tästä kodista, jotta tuo vanha ei enää kummittelisi ainoana kotina.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Töp töp töp

2010-11-24T12:36:00.006+02:00

Pomppumieli osaa jo kävellä taitavasti tukea vasten. Hän käyttää kävelykärryinä kaikkia sopivankorkuisia ja -painoisia esineitä, etupäässä tuoleja ja jakkaroita.

Poika on aika nopea,

eikä hänestä

ole enää

helppoa saada

ihan terävää kuvaa.

Täällä me suurimmaksi osaksi sisällä tepsutellaan. Ei noita meidän vaunuja ole suunniteltu tundralle.

Yksi parhaista

2010-11-22T19:50:00.005+02:00

Yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä vauvanvarusteista on ollut odotusaikana hahtuvasta virkkaamani täkki, joka oli aluksi suunniteltu sängyn kosteussuojaksi. Se on kauniskin. Sitä on käytetty ainakin
sängyn suojana,
makoiluvilttinä,
piknik-alustana
ja viimeksi lämpimänä peittona rattaissa.

Käytössä joka ikinen päivä. Eikä käyttö lopu siihen, kun vauva kasvaa. Viltistä tuli vähän vahingossa niin iso, että se käy ihan kelle vaan torkkupeitoksi.

Lapasia tarvitaan lisää. Rattaiden aisa syö joka päivä ison tupun villaa irti. Tai joulupukki voisi tuoda lämpöiset nahkarukkaset...

Joka päivä jotain uutta

2010-11-18T23:15:00.004+02:00

Tässä kiehuu Aatto Pomppumielen ensimmäinen soijarouhe-erä.

Kokeillaan sitä ruoan sekaan ihan vähän kerrallaan.

Pidetään sormet ja varpaat ristissä (jos se yhtään auttaa), ettei tule maha kovin kipeäksi tästä!

Ensilumi

2010-11-18T21:37:00.004+02:00

Tänään satoi ensimmäinen lumi maahan saakka. Se oli Aatto Pomppumielelle ensimmäinen, jonka hän näki ja jota hän sai koskettaa. Ensikosketus ei vielä tuottanut ihastusta.

Äitikään ei iloinnut enää iltapäivällä, kun ei löytynyt reittiä lätäköiden välistä. Jalat märkänä tulin kotiin. Uudet kengät kauppalistalle!

Olen miettinyt, milloin tuo pihapuu oikein aikoo pudottaa lehtensä. Onko se lehmus? No, nyt se sitten tapahtuu. Luulin, että kaikki puut keräävät lehtivihreän talteen ennen talvea. Mutta enpä olekaan mikään biologi. Ainoastaan luonnonkukat ja kissat tunnen kohtalaisen hyvin. Nyt pitäisi vähän opetella perusaisoita, että osaisi pojallekin kertoa.

Sitä pienet perässä

2010-10-29T15:04:00.006+02:00

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt aika paljon mysliä itse. Tulee usein heitetyksi ne kaurahiutaleet uuniin, jos jotain muutakin uunissa on tekemässä. Näin se uunin lämmitys tulee ikään kuin ilmaiseksi, tai no puoleen hintaan. Anoppini on minut tähän tapaan koukuttanut. Hänen tavoilleen en kyllä ehkä koskaan yllä, enkä nyt ole ihan varma haluaisinko edes! Hän nimittäin lämmittää taloa leivinuunilla, ja koska uuni on siinä sopivasti kuuma, leipoo vähän leipää tai pullaa tai molempia, ja vielä kun uunissa on pientä jälkilämpöä, hän kuivattaa siinä omenoita tai sieniä tai leipiä tai banaania mitä nyt sattuu kuivattavaksi olemaan. Se, mikä alkaa aamuhämärässä kuivan halon ja tikkuaskin hamuamisella uniraukeisiin käsiin, saattaa päättyä kohtalaiseen uupumukseen ja keittiön hallittuun kaaokseen illansuussa. Voitte uskoa, että sen talon pakkasessa piisaa leivonnaisia ja kaapit ovat täynnä kuivatarvikkeita. Me palaamme vierailulta usein mitä mielikuvituksekkaimpien ruokatavaroiden kera!

Jonna kertoi eilen myslireseptinsä, ja ajattelin, että miksen minäkin. Myslini on joka kerta erilaista, mutta perusasiat ovat samat. Olen tottunut syömään ja tekemään sellaisia kuivia myslejä, joissa ei ole lisättyä rasvaa (voi että inhoan tuota mainoksista tuttua fraasia!), mutta täytettä saa viljan lisäksi olla tosi runsaasti. Sellaista mysliä on tosi vaikea löytää kaupasta. Kaupan mysleistä suosikkini on muuten Pirkan kilomysli, sillä siinä on tosi paljon kuivahedelmiä. Kuivahedelmät ovat hyviä ja niissä on kohtuullisen paljon rautaa.

Heidin mysli

* 9 dl kaurahiutaleita

* 2 - 3 dl rusinoita

* 1,5 - 2 dl taateleita tai luumuja paloiteltuna

* 1,5 - 2 dl auringonkukansiemeniä

* 1,5 dl pähkinöitä vähän pienittynä (meillä yleensä cashew- tai pekaanipähkinöitä, jotka ovat lemppareitani noin muutenkin)

* 1,5 dl anopin kuivaamia omenansiivuja vähän pienittyinä

* n. ruokalusikallinen raakaruokosokeria

* n. 1,5 tl vaniljasokeria

Kaurahiutaleita paahdetaan 200-asteisessa uunissa pellillä leivinpaperilla, kunnes uunista nousee vieno tuoksu, ja päälimmäiset hiutaleet näyttävät saaneen hieman väriä. Muistaakseni tämä kestää noin 15 tai 20 minuuttia. Sitten niihin sekoitetaan tasaisesti sokerit ja lopuksi kaikki muut ainekset. Nautitaan kevytmaidon tai luonnonjogurtin kera. Ihmeen hyvää!

Jonnan vauvan herkkua on patakinnas tai spelttipuuro. Nämä ovat Aatolta molemmat vielä kokeilematta. Meillä hitiksi osoittautui rusina-luumupuuro, joka maistuu myös minulle. Puoli paketillista rusinoita ja noin seitsemän kuivattua luumua saavat levätä yön yli litrassa vettä. Aamulla veteen lisätään sopiva määrä kauraryynejä ja seos kiehautetaan. Sitten puuro pois levyltä, kansi kiinni ja hetki haudutusta. Nostetaan kuraveden värinen sotku lautaselle ja hienonnetaan vielä vähän kohdalle sattuneita luumuja haarukalla. Vauvan suu aukeaa isoksi kuin linnunpojan, kun lusikka lähenee suuta. Nam!

Puuron resepti oli muuten Opiskelijan keittokirjassa (kirja on jossain hukassa, mutta kirjoittajan sukunimi on muistaakseni Jääskeläinen), jossa siihen kehotettiin lisäämään vähän suolaakin. Minä en lisää, vääntyisi maku kummaksi.

Hitaat kiireet

2010-07-16T11:30:00.008+03:00

Tämän luonnoksen olen kirjoittanut ylös 16.7. (Nyt on jo 22.10., vaikka tuo luonnoksen päivämäärä jäikin myös julkaisupäiväksi.) Aatto oli silloin noin neljä ja puoli kuukautta vanha. Se jäi julkaisematta, koska en ehtinyt ladata kuvia koneelle.

--

Hitaat kiireet oli elämisen tahti silloin kun tämän blogin perustin. Oli rauhaa ja oli puuhaa, ja kun oli molempia sopivassa suhteessa, oli ihan hyvä olla. Välillä on kuitenkin ollut sellaisia kausia, jolloin on tuntunut hyvältä olla vaan vähän kiireisempi - ja silloin olen vähemmän näillä sivuilla piipahdellut.

Sen jälkeen, kun Aatto syntyi, hitaat kiireet on saanut vähän erilaisen merkityksen elämässäni. Paljon sananmukaisemman. Elämisen tahti ole enää ollut samanlainen kuin ennen. On osattava rauhoittua ja olla vaan, vaikka olisi hirveästi tarmoa tehdä kaikenlaista. On annettava vauvan tuntea, että minä olen tässä häntä varten niin kauan kuin hän tarvitsee. Joskus on puuhaa ja sopiva hetki, mutta tekisi mieli rauhoittua. Silloin pitää tehdä valinta, teenkö nyt vai saako odottaa.

Mitä olen muilta kuullut, vauva-arki ei ole koskaan ihan sellaista kuin oli ajatellut etukäteen, ja monella juuri ajankäyttö onkin erilaista kuin kuvitelmissa. Ehkä se johtuu siitä, että omat lapsuusmuistot eivät yllä niin pitkälle, että muistaisi, millaista oli, kun itse olin vauva. Tai siitä, ettei pieni lapsi osaa vielä nähdä maailmaa aikuisen vinkkelistä. Minä en osannut nähdä asioita lapsiperheen vinkkelistä edes aikuisena - en ennen kuin minulle syntyi tämä oma poika.

Joitain juttuja olen päättänyt lujasti.
En ota mitään stressiä siitä, etten juuri nyt ehdi tehdä kaikkia niitä asioita, mistä aiemmin kotona ollessa nautin.
Saan olla kädet vapaana tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.
En aio suorittaa äitiyttä ja suhtaudun kriittisesti takaraivooni iskostuneisin ajatuksiin siitä, millainen on hyvä äiti. Minä itse osaan arvioida hyvän äitiyden yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin pelkkä takaraivoni.
Olen rohkea enkä jää vaan mukavuusalueille loikoilemaan. Kokeilen uusia asioita kaksin pojan kanssa.
Olen onnellinen tässä hetkessä, en odota seuraavaa päivää enkä vauvan uusia taitoja. (Kiitos, sinä isoäiti, joka annoit tämän vinkiksi juuri synnyttäneelle tyttärellesi jonkin radio-ohjelman kautta joskus viime viikolla. Tämä onkin vaikea!)

Aika yksinkertaisia juttuja, mutta jotenkin silti aika hankalia.

Tuhannet kiitokset edelisen kirjoituksen kommenteista ja onnitteluista! Niitä oli kiva lukea.

--

Olin kirjoittamassa jotain muuta, mutta päätinkin julkaista tämän nyt. Oli jännää huomata, että on ensin päättänyt joitain asioita lujasti, kirjoittanut ne ylöskin, ja sitten unohtanut ne. No, kertaus on opintojen äiti... Nyt seitsenkuinen vauva taitaa jo seisoa sänkynsä laitaa vasten unien jäljiltä. Pitää mennä!

p.s. Nyt Flickr-sivusto ei enää hyväksy vanhaa selaintani, joten kuvat jäävät nyt tästäkin puuttumaan. Ensi kerralla taas, jos keksin, miten uusi selain ladataan!

Meillä on pieni poika

2010-04-16T17:47:00.007+02:00

7.3.2010 syntyi elämäämme uusi keskipiste, Aatto. Pieni, mutta kuitenkin aika iso poika, 53 cm ja 4120 g. Ihmeelinen pikku otus, joka näytti erilaiselta kuin olimme kuvitelleet. Lääkehuuruisena muistan ajatelleeni, että hän on ihan kuin pieni marakatti.

Kovasti yritin saatella poikaani maialmaan lempeästi alateitse, mutta ei onnistunut. Synnytys ei edennyt, ja molemmat meistä alkoivat voida huonosti. Onneksi lääkäri osasi leikata pojan ulos. Isä sai hänet pariksi tunniksi paitansa alle, kun äiti vielä nukkui. Sen jälkeen kohtasi uusi, kokonainen perhe.

Aatto on jo pian kolmen kuukauden ikäinen. Me kaikki tunnemme toisemme paremmin, ja ehkä itsemmekin. Äitikin osaa jo jotain. Huomasin yhtäkkiä, että nythän onkin aikaa ladata valokuvat koneelle.

Olen kuullut päiviteltävän, kuinka äitiys määrittää joidenkin naisten elämää liikaa. Tai ainakin lukenut sellaista yliopiston vessan seinästä. Juuri nyt tuntuu siltä, ettei ole vaihtoehtoa. Se, että tulee äidiksi, on niin iso muutos elämässä. Sen jälkeen on aina ensin äiti.

Tämä päivä on kulunut ihmetellessä pojan tukkoista nenää. Pienet unet ovat kuitenkin silloin tällöin onnistuneet. Tässä Aatto nukkuu pieniä tirsojaan äidin ja isän sängyssä tänä aamuna.

Henkinen valmistautuminen

2010-02-14T10:21:00.007+02:00

Kesällä aloin neuloa itselleni synnytyssukkia. Ehkei niitä itse tapahtumassa voi pitää (voi olla kuulemma kuuma?), mutta kyllä varmaan sairaalassa ollessa kuitenkin. Ehkä tärkemämmäksi koin kuitenkin sen, että silmukoiden eteneminen puikoilla auttaisi minua ajattelemaan synnytystapahtumaa ja prosessoimaan tulevaa. Väittäisin, että se onnistuikin.

Ohje: Nine-to-five socks, Nicole Hindes
Lanka: Lopo Xavier Celtic
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Aloitussilmukkamäärä oli niinkin iso kuin 72, joten jätin suosiolla yhden mallikerran pois. Silti sukat olivat reiluhkot, joten toisenkin olisi ihan hyvin jättää. Ravelryssä on näemmä myös jonkinlainen ohje muokkauksiin, mitä en itse aloittaessani huomannut.

Nämä sukat valmistuivat sopivasti viime viikolla. Syksyn mittaan ne jäivät nimittäin pitkäksi aikaa yöpöydän hyllylle odottelemaan, sillä juuri tämä lanka-puikko -yhdistelmä sai hartiani erityisen kipeäksi. Onneksi yläselkävaivat tuntuvat nyt olevan mennyttä!

Sukat on nyt pakattu synnytyskassiin. Muuten kassi ei ole ihan vielä valmis. Sellaiset haastavat päätökset kuin kotiutumisvaatteet eivät taida luonnistua ilman että ensin supistelee oikein kipeästi.

Viimeisiä vaaputaan

2010-01-25T17:13:00.005+02:00

Hitaissa kiireissä kaikki on käynyt talven myötä hitaammaksi. Kiireitä on kyllä ollut ja ne uhkaavat entisestään lisääntyä.

Odotamme esikoisemme saapuvan perheeseeme ihan pian. Vielä olisi paljon pientä puuhaa tehtävänä, mutta tämä vaappuja liikkuu jo aika huonosti pienen asunnon pienissä sopissa.

Tämä kuva on otettu joulun aikaan, kun kaksi vauvaa vielä joten kuten mahtui yhtä aikaa syliin.

Niska-hartiaseutu ei ole viime syksynä eikä nyt vuodenvaihteen jälkeenkään sietänyt kovin paljoa käsillä puuhastelua yhteen menoon. Katsotaan, ehtisinkö kuitenkin saada tämän kosteussuojan vauvaa varten valmiiksi ennen kuin tulee kiire. Aloitin sen aika kunnianhimoisesti - sopivan pieni alusta olisi ollut jo aikapäivää valmiina, mutta tämä iso on edelleen puolitekoinen.

Viltti on kiintein silmukoin virkattua Pirtin kehräämön hahtuvaa. Kun se on tarpeeksi iso, aion huovuttaa sen pesukoneessa. Ihan juuri vasta aloin miettiä, että iso viltti voi pesukoneessa huovuttua aika epämääräisesti, jopa itseensä kiinni. Kannattaisikohan se kääriä vaikka lakanakankaan sisään rullalle pesun ajaksi? Onko kellään kokemusta?

Vielä yhdet pikatöppöset vasta maailmaan tulleelle pikkupojalle. Malli on junasukista paksummalle langalle (Paksu pirkkalanka) ja puikoille (3 mm) sovellettu.

Nuo vihertävät sain joululahjaksi (kiitos!), ja ne on tehty alkuperäisellä ohjeella. Valkoiset tein vähentämällä silmukoita reilusti (muistaakseni jopa 2/puikko) ja mallikertoja sen verran kuin kuvasta näkyy. Silti tuli vähän isommat kuin alkuperäiset, mutta olivatpahan toden teolla nopeat tehdä!

Ja jos sitten ehtisi tehdä vaikka vielä yhden pienen myssyn omallekin murulle.

Baby Shower

2009-12-03T14:10:00.006+02:00

Viime aikoina on tuntunut, että joku suihkuttaa vauvoja isolla suihkulla. Joillekin vastasyntyneille olen tehnyt pieniä maailmaantulolahjoja, mutta koska yhdessä vaiheessa kokonaan unohdin, että minulla on blogikin, en ole muistanut ihan kaikkia kuvailla.

Norjalainen vauvanmyssy on näppituntumaltaan mielestäni kivempi kuin perinteinen suomalainen siksak-myssy - tiedä sitten käytännöstä. Kuvista huomaa, että norjalaiset ovat keskenään vähän eri muotoiset. tein punareunaisen ulkomuistista, ja ilmeisesti jokin kohta meni vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Kummitytön pikkusiskolle tein urheilulliset minisukat ihan omasta päästä sekoitelleen Nallea ja Floricaa. Itse kummitytölle tei nuo isommat Nallesta. Ja isot kyllä tulikin, sopivat varmaan vielä seitsemän vuoden päästä. Olin mukamas mitannut tytön jalan käyttämällä apuna etusormen ja peukalon välistä ulottuvuutta, mutta ehkäpä sormeni olivat sittemmin hieman kasvaneet. Siinä taas kaapintäytettä muutamaksi vuodeksi, kun sukat ovat vielä ihan käyttökelvottomat!

Viimoinen valmiiksi tekemäni neule on tämä villatakki pikkuiselle vastasyntyneelle sukulaispojalle (Ohje on saatavilla ravelryssä). Lopputulos on kiva, mutta tekeminen tökki. Olenkohan viime aikoina neulonut vähän liikaakin ainaoikeaa, kun tämä pikku takkinenkin alkoi kyllästyttää?

Käytin tuossa ekaa kertaa lankana Novitan luxus-alpakkaa. Miksiköhän en innostunut kauheasti? Ehkäpä vertasin sitä turhan paljon Dropsin Alpacaan, joka on moninkertaisesti pehmeämpää. Ihan kiva kyllä, että aika tavallisistakin kaupoista saa tuollaisia vähän kivempia kuituja. Olen ehkä totuttanut itseni aika halpoihin lankalaatuihin (esimerkiksi Nallesta tykkään ihan tosissani!), mutta aloin jo miettiä, että ovatkohan nämä Novitan luksus-sarjan langat edes hirveän edullisia. Mutta kyllä se aivan hyvää oli.

Samalle vauvalle tein joululahjaksi vielä tuon siksak-myssyn. Mitoitus tuossa tuntuisi ainakin olevan vähän vinossa. Tein toisiksi pienimmän koon, joka on mielestäni tarkoitettu 3 kk:sta eteenpäin, mutta se on kyllä ihan liian iso vielä pitkään. Menisiköhän kaksivuotiaalle?

At the moment, I don't seem to have the energy to post in several languages. Sorry! I'll post in Finnish for the time being, but maybe I'll get back to English in the future. I appreciate the practice I get when writing in a foreign language.

Rewind - Fast Forward

2009-11-24T19:39:00.003+02:00

Luulin, etten ole vuoteen tehnyt melkein lainkaan käsitöitä. Huomasin kuitenkin kuvia koneelle lataillessani, että olenkin tehnyt aika sekalaisen joukon pikkujuttuja. Taidan olla pikkuisen kärsimätön ihminen, kun en tahdo mitään isompaa saada ikinä valmiiksi.

Tässä on joulunvärinen satsi lahjaneulomuksia viime vuodelta. (Tänä vuonna ei sitten olekaan odotettamvissa oikein mitään - en taida enää jaksaa aloittaa mitään suururakkaa.) Niistä kaikki muu on omasta päästä paitsi nuo tummanharmaat Uptownit, jotka tein ihanan rasvaisesta ahvenanmaalaisesta villasta Favorite socks -kirjan ohjeella.

Muir valmistui kiireen vilkkaa noin puolessatoista vuodessa, ja annoin sen äidille viime jouluna lahjaksi. Mitään hirveän kauniita kuvia en siitä saanut, mutta huivin malli on kyllä kaunis. Se oli minusta melko helppo tehdäkin (kun vaan sain rykäistyksi sen uudestaan työn alle), vaikka olen aika noviisi pitsinneulonta-asioissa ja moni minua kokeneempi on tuota mallia jostain syystä taas tuskaillut. Kai on sitten melko yksilöllistä, mikä malli kenenkin päähän helpoiten kolahtaa.

Antamistani joululahjoista tykkäsin itse eniten tästä Haekkelbeutelista (pdf). Tein sen miehen isoäidin vanhoista jämäpuuvilloista, joten tuntui sopivalta antaa tuotos miehen siskolle. Kassia oli kiva tehdä, mutta jostain syystä vuorin tekeminen on minulle aina samanlaista tuskaa. Ehkäpä syynä on yleinen ompelukoneahdistus, jonka koneeni on saanut minussa aikaan. Tykkäisin kovasti ommella, jos vaan tekniikka pelaisi. No, kone on parhaillaan huollossa, ja toivon kovasti, että pääsisimme aloittamaan yhteiselomme pian uudestaan ja molemminpuolisin avoimin mielin.

Lisää tämänvuotisia (tai nämähän olivatkin viimevuotisia!) vilautan pian. Harkitsin muuten, etten kirjoittaisikaan kaikista näistä vanhoista jutuista vaan tarttuisin suoraan tähän päivään. En pystynyt. Toisinaan on vähän rankkaa olla kauris!

I'm sorry - I don't have the energy to post in English today. I didn't really say anything of any importence, either, so I guess that's ok.

Home again!

2009-11-04T11:40:00.010+02:00

Viimeinen vuosi on ollut erilainen. Uudessa paikkakunnassa on ollut tutustuttavaa. Meillä on molemmilla ollut vähän uudet kuviot, ja vaikka ollaan tykätty niistä, on ollut pakko suunnata aika paljon energiaa niihin.

The past year has been different. There are lots of corners to explore in the new hometown. Both of us have been a bit preoccupied - we've been liking what we do but we've also been quite busy around the daily chores.

Väliaikaisasuminen oli vähän jännää hotellimaisuudessaan. Oli hassua asua niin keskeisellä paikalla - ovesta ulos ja hupsis suoraan Tennispalatsiin. Kauheasti lähiravintoloita kokeiltavana. Kotona oli aution oloista, kun monet tutut huonekalut odottivat vielä vanhassa kodissa asuntokauppoja. Vuokranurkkia ei saanut itse mennä paikkailemaan, vaan piti odottaa, että joku käy kotonamme puuhastelemassa sillä aikaa kun itse olimme poissa. Oveen piti jättää lappu "jätä vessan ovi kissoilla auki". Väliaikaisasuminen tuntui koko ajan väliaikaiselta ja oudolta meille, mutta nyt sitä on hassun lämmintä muistella. Kiva ensimmäinen talvi Helsingissä, sellainen, jolloin oli pitkästä aikaa melkein kunnolla luntakin.

Living in the rental apartment was almost like living in a hotel. It was situated very centrally in Helsinki, so it was also a little bit exciting. There were so many restaurants and cafes to visit nearby! At home, it looked a bit deserted, since a lot of our furniture and other stuff was still in Tampere. It was also odd to let the landlord come to you house and fix broken things while you yourself are out. It always felt temporary to us, living like that, but as I think back, my memories from last winter are very warm. I really enjoyed our first Helsinki-winter. I was a bit afraid there wouldn't be any snow at all, but surprisingly, there was quite a lot.

Keväällä teimme kaupat vanhasta asunnosta ja saman tien myös uudesta. Uuteen pääsimme muuttamaan kesällä. Se oli ensisilmäyksellä meille molemmille Koti. Ei sellainen, jota olimme suunnitelleet, mutta sellainen, jossa tunsimme nostalgiaa ja onnea jo asuntonäytöllä. Uusi koti on vähän samanlainen kuin ensimmäinen yhteinen kotimme, tosin onneksi vähän sentään isompi.

In the spring, we sold our home in Tampere, and almost immediately, we signed a deal on our new home. (We had to wait until summer to move in.) What excitement it was! The time we first popped into the house, we knew it was Our Home. It is strangely similar to the first home we had together - I'm glad it's a little bit bigger though.

Nyt ollaan taas tutuissa puuhissa, kuten kuvista näkee. Haaveilen ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta sitä en pääse tekemään vielä pitkään aikaan. Mikrosta ei ikinä tule ulos mitään hyvää. Mutta kun vaan ennen joulua pääsisin piparkakut paistamaan! Sen ajatuksen voimalla menen nyt eteenpäin.

So we're back to renovating again, as you see from the pictures. I can only dream of cooking and baking at the moment. But at the moment, it is enough for me to plan baking a good load of ginger bread right before Christmas. That thought will get me pretty far.

For All the Annes of the World

2009-03-06T13:57:00.004+02:00

Anne:

Joku varmaan todella rakastaa sinua. Lunta on mahtanut päästä roimasti kengän varresta sisään!

If someone went through all that snow getting into their shoes, they must really love you.

See the people next to the steps for size comparison.

Omistan tämän näyn kaikille, joiden nimi on Anne tai jotka voivat hetken kuvitella olevansa nimeltään Anne.

I hereby dedicate this picture to all whose name is Anne or who could, just for a moment, imagine their name was Anne.

Fourth, almost

2009-03-02T23:07:00.003+02:00

Tämä on melkein neljännen kansion neljäs kuva. Neljännessä ei ollut kuin yksi kuva (se oli sinusta, Anna! en tiennyt, halusitko naamaasi tänne, joten jätin sen väliin). Otin siis viidennestä neljännen.

Kuvassa on Putjake Annan kengän päällä. Aika pimeä kuva, otettu meidän pimeässä eteisessämme. Meillä otetaan aika paljon kuvia kissoista. En raaski yleensä poistaa niitä, vaikka ne eivät niin ihmeellisiä kuvina olisikaan, vaan ne päätyvät koneelle.

Kuva on tammimkuulta 2009. Uuden kameran kuvat ovat kiilanneet kansiojärjestyksessä kärkeen. Paperikuvat ovat kaikki vielä meidän Tampereen huvilallamme.

Haaste tuli AnniKaiselta.

I was challenged by AnniKainen to show the fourth picture in my fourth photo folder and explain it. This is quite an easy one: Our cat Putjake on a shoe. A dark picture taken at our dark hall.

There's plenty more of these!

--

Oikeastaan on aika laimeaa kirjoittaa kissa-kenkä-kuvasta tällaisen illan jälkeen. Tulin juuri katsomasta Tuntematonta sotilasta ja olen aivan haltioissani. En muista, mistä olisin viimeksi saanut näin kovat kiksit. Siis: Ihmiset ympäri Suomen, hypätkää junaan ja astukaa Kansallisteatteriin (jollette jo ole tehneet sitä). Esitys on varmasti jokaisen minuutin väärti. Voisin kehua eri kanteilta loputtomiin.

I could go on and on about a theatre piece I saw today. It is based on a book that has a very special place in the Finnish literature, Väinö Linna's Tuntematon sotilas ("The unknown soldier"). The book tells about the continuation war and every Finnish person knows the story, if not from reading the novel, then because it's been filmed twice and at least one of the films is shown every year on TV.

It is clear that it risky and hard to be making a performance of a story like that. But it was a risk worth taking. The show was a total success. I'm speechless.

P.S. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen! Ollaan oltu yhdessä yöt ja päivät, minä ja tuo neule.

P.S. Thank you for the kind comments on the previous post! We really hit it together, me and that tunic.

Greetings from Sherwood

2009-02-22T20:29:00.008+02:00

Jippii! Ihan itse tehty neule itselle - ja sellainen, jota olen ihan ylpeänä jo pitänyt kodin ulkopuolella! Nyt kun näitä kirouksia alettiin purkaa, toivotaan, että tämän jälkeen saisin aikaiseksi itselleni lisää muitakin päällepantavia kuin asusteita. On alkanut nimittäin olla todella kova pula yläosista.

Yippee! I must be in the habit of breaking curses - I've knit myself a top to wear in public! I really hope this is the beginning of an era where things other than accessories are accomplished here. Lately, I've found myself in a desperate need of new tops.

Olen aivan erityisen iloinen siitä, että tein neuleen alusta loppuun oman suunnitelman pohjalta ja ilman ohjetta, itselle sopivaksi. Ja siitä, että ainakin itselleni tämä neule sisälsi ihan uutta tekniikkaa, ja siten sain yksityiskohdat aika lähelle sitä, mitä olen halunnutkin. Tässä viittaan lähinnä noihin holkkihihan tyylisiin olkapäänlämmikkeisiin ja olkapään seutuun ylipäätään. Kaulus ei ole ihan täydellinen, mutta sitä en ehkä osaisikaan paremmaksi tehdäkään, joten antaa olla.

I'm especially glad that I've knit this thing all the way without a pattern, based on my own idea, to fit myself. On top, the shoulders were knit in a way that was completely new to me (I won't say nobody else has done this before, but at least I figured this all by myself). The only thing I'd like change a bit is the collar, but I'm not so sure as to how, so it's going to be like this.

Lanka on kivaa ja nättiä. Aika outoa vaan tehdä helmikuun pakkasille hihaton neule pellava-viskoosista. Mutta pitkähihaisen t-paidan ja lämpimän takin kanssa se on kyllä passannut. Kesällä sitä voisi käyttää ilman aluspaitaa.

I like the feel and the look of the yarn. It is odd, I confess, to knit a sleeveless top in the middle of the winter, and to knit it with linen/viscose blend is even more odd. But It has been ok to wear it with a long-sleeved t-shirt and a warm winter coat. And I hope that it'll be ok in the summer, too.

Greetings from Sherwood
Pattern: Oma / My own
Yarn: Grignasco Fuego, about 300 grams
Needles: 4,5 mm Addi circulars

Äiti sanoi, että tulee mieleen Robin Hood. Totta, sitä en ollut tullut ajatelleeksi. Eipä haittaa tipaakaan!

My mom said I reminded her of Robin Hood. I hadn't thought of that, but true enough, I do so to myself, too. That's completely all right!

Breaking the Curse

2009-02-15T19:05:00.003+02:00

Tein itse aika paljon joululahjoja. Joihinkin olin aika tyytyväinenkin! Mutta sain otetuksi vain ihan surkeita kuvia. (Kaikista en ottanut kuvaa laisinkaan, oli joulu ja muuta ajateltavaa.) En ladannut niitä edes koneelle. Toivoin, että en saisi aikaiseksi esitellä sellaisia täällä.

I made quite a few Christmas presents by hand. I was also quite pleased with at least some of them! But the pictures I took: horrible. (I didn't even try to take pictures of all of them since it was Christmas and I wanted to keep mys spirit up.) I never uploaded them on the computer. I hoped I could somehow work around showing them here.

Kamera hukkui joulureissussa.

I lost my camera somewhere during Christmas break.

Sain uuden kameran lahjaksi. Se on IHANA. Ihan ensimmäiseksi kuuluu lukea käyttöohje, että kamerasta saa kaiken tehon irti.

I got a new camera. It is simply GREAT. So, the first thing to do is reading the manual, right?

Käyttöohje onkin CD:llä? Voi turhuus. Kuka jaksaa lukea manuaalia ruudulta? En minä ainakaan. Mutta aioin kyllä sitten joskus. Kului viikkoja.

The manual is on a CD? You've got to be kidding! Who reads a manual on the screen? I sure didn't - though I always intended to. Intended for weeks.

Kirjoittelematomuus vieroitti blogistakin. Pitäisi olla jotain tähdellistä sanottavaa. Välillä olikin... Mutta eikö kirjoittaminen vienyt aina niin kauhean kauan aikaakin?

I got alienate d from this blog. I felt like I needed to say something meaningful, now that its been so long... And whenever I thought I got a meaningful thought in mind, I didn't seem to have the time. Didn't it always use to take such a long time to write?

Yksi asia tuli kuitenkin luvatuksi jo kauan sitten: lupasin kirjoittaa simppelit ohjeet edellisessä postauksessa esiteltyyn myssyyn. Joten puran blogikirouksen nyt. Ihan ilman käyttöohjetta otetut kuvatkin latasin jo koneelle. Kaipa joskus täytyy mennä perse eillä puuhun.

I intend to break this blogging curse now. And I will at last do what I promised so long ago: to write a simple tutorial on how to crochet a slouchy hat like mine. I did already upload the pictures that I took without reading the manual. I sort of realize that's how almost everybody would do it, learning by doing.

The tutorial was requested only in Finnish, so I'll write it down only in Finnish. By request I'll translate it into English. But keep in mind, it's only going to be an overview anyhow.

VIRKATTU MYSSY

En määrittele mitään tiheyksiä, langanpaksuuksia tai koukkuja. Koita itse, mikä koukku passaa parhaiten saatavilla olevaan lankaan. Itse käytin Pirtin kehräämön kampalankaa ja neljän millin koukkua.

Ohje kannatta lukea kerralla läpi ja alkaa sitten hommiin: se on tarkoitettu antamaan yleiskuva koko virkkaustapahtumasta, eikä se ehkä siksi etene ihan askel askeleelta.

Aloituskerros:

Virkkaa ketjusilmukoita niin paljon, että ketju ulottuu pääsi ympäri. Jos käytät villaa tai muuta joustavaa lankaa, tee melkoisen tiukka aloituskerros. Myssyn suu venähtää kumminkin hieman.

Tein omaan myssyyni melko hienovaraisen pykäläreunan koristukseksi. Jos haluat omaasikin sellaisen, virkkaa aloituskerrokseen säännöllisin välein pykälä näin: Virkkaa kolme ketjusilmukkaa, kiinitä pykälä kolme silmukkaa taaemmaksi piilosilmukalla. Itse tein pykälän kahdeksan silmukan välein, mutta sopiva etäisyys (sekä näkyvään pykälään riittävä ketjusilmukoden määrä) riippuu tietysti langan ja koukun koosta.

Yhdistä ketjusilmukkajono ympyräksi.

Suora osa:

Koko myssy virkataan kiintein silmukoin aina silmukan takareunaan. Virkkaa noin viiden sentin pituinen suora osa niin, että jokaisen silmukan takareunaan virkataan uusi silmukka.

Lisäyskerrokset:

Lisää seuraavalla kerroksella esim. neljä silmukkaa tasaisin välein. Lisäys tehdään niin, että yhteen silmukkaan virkataan kaksi kertaa takareunaan. Virkkaa yksi tavallinen kerros ja tee toinen lisäyskerros. Sitten kaksi tavallista kerrosta ja vielä yksi lisäyskerros.

Lisäysten määrää miettiessä kannatta luoda silmäys jo virkattuun myssyyn ja miettiä, kuinka monen silmukan verran myssyn haluaa pyöristyvän baskerimaiseen suuntaan. Silmä on tässä paras ohjenuora.

Suora osa:

Virkkaa jälleen suoraa noin viiden sentin verran.

Kavennukset:

Aloita kavennukset hiljalleen ja kiihdytä loppua kohden. Jaa myssyllä olevat silmukat silmämääräisesti kahdeksaan osaan, ja jätä yksi silmukka jokaisen kahdeksanneksen alussa virkkaamatta. Laske, kuinka monta silmukkaa kavennusten väliin jää, ja virkkaa sitten tavallisia kerroksia yksi vähemmän kuin silmukoita oli kavennusten välissä.

Kavenna jälleen jokaisen kahdeksanneksen alussa yksi silmukka. Virkkaa välikerroksia yksi vähemmän kuin viimeksi eli saman periaatten mukaan kuin äskenkin.

Jatka tällä tavoin, kunnes kerros on kutistunut yhtä pieneksi kuin etusormesi ja peukalosi muodostama ympyrä. Kavenna joka toinen silmukka, kunnes reikä on umpeutunut. Katkaise lanka ja vedä läpi silmukasta.

Asettele myssy päähän. Se voi näyttää vähän leipurinlakilta, mutta lyttää siinä tapauksessa lakkia päälaelta taakse päin.

Näin sen suurin piirtein tein! Jos virkkaat oman myssyn, kannattaa tietysti sovittaa sopivin väliajoin. Samat mittasuhteet eivät ehkä passaa ihan kaikille.

p.s. Tein synttärivieraille vaahtokarkkeja tällä ohjeella. (Tässä kuvassa on jämiä, jotka eivät ole erityisen kuvauksellisia - jotkut leikkantuivat kauniimmin.) Päihitinköhän Liinan?

p.s. I made marshmallows for my birthday guests with this recipe. (These are the leftovers, and they really don't represent the prettiest ones I cut.) Thanks for the tip, Liina!

Small projects

2008-12-11T12:13:00.009+02:00

Koko viime talven paleli päätä liian ohuessa shedirissä (ravelry). Lapasetkin olivat vanhoja ja nyppyisiä. Yhtenä päivänä järki leikkasi tavallista kirkkaammin ja aloin neuloa itselleni pipo-lapas-settiä. Ja kun alkuun pääsin, tein saman tien kaksi settiä. Mutta kuvasin vain yhden, ja voin kertoa, että sekään ei ollut helppo homma. Tuli otetuksi aika monta kuvaa puolikkasta piposta, nenäpäästä, parvekkeen ovesta, rintamuksista... Ja lähes kaikissa kasvokuvissa oli jonkin sortin kalansilmä-efekti. Toiset kuvailen joskus kun saan kuvausapurin.

Last winter my head was freezing in the all-too-thin-Shedir (ravelry). My mittens were old and worn. You might think I would have come to think of this sooner, but it was only recently that I decided I needed a new set. And having started, I made two sets in a row. But there are photographs of only one - I got so frustrated trying to take them by myself. In the end I had these photos plus a million of the wall, of my nose, of the balcony door... I'll have to ask for help for the other set to be pictured.

Pattern: improvised
Yarn: Pirtin kehräämö kampalanka
Hook: 4 mm

Lanka oli muuten vanhinta mitä varastosta löytyi: se on ostettu sinä kesänä, kun työskentelin Ahvenanmaalla ja ajattelin terästää neulomistaitojani eli vuonna 2002. Sinä kesänä tajusin, etten osaa nauloa edes lapasta ilman ohjetta. Lanka oli ihanaa ja se on kestänyt oikein hyvin sen sata purkukertaa!

The yarn was the oldest one in my stash. I bought it in 2002 when I was working in Åland. That summer I decided I would start knitting again (though my attempts so far had been few and not-over-demanding) . I realized I couldn't even knit a mitten without a pattern! But the yarn was lovely and it has behaved really well in all the ripping it's been through.

--

Terho sai pipon jo hieman aikaisemmin, nimpparilahjaksi. Pääkallomyssy (ravelry) olikin jo aika nyppyinen. Sitkeästi sitä oli pidetty, vaikka kuulemma työkaveri kerran oli sanonutkin, että ei sopisi mennä tapaamiseen tuollainen päässä... Meni kuitenkin!

Terho got this beanie some time ago as a nameday gift. The pirate hat (ravelry) had seen its best times. He wore it proudly, even though somebody at his work once said it wasn't really suitable for going to meet a business associate... He did so anyhow!

Pattern: improvised
Needles: 4 mm

En tiedä langan nimeä, mutta sain sen Marilta jo aika kauan sitten. Se on kuulemma hänen paikallista lempparilankaansa, eikä ihme! Olen säästellyt tuota ihanan pehmeätä, kutittamatonta ja tasalaatuista lakaa sopivaan juttuun jo pitkään. Siitä tuli kaksi pipoa, joista toinen odottelee joulua.

I got this yarn from Mari a long time ago and I don't know what it's called. She says it's her favorite local yarn and I don't doubt that! I've been saving it in my stash for I wanted a perfect project for the lovely softness and even texture it could offer. I got two beanies out of it, but the other one is waiting for Christmas.

Olen muuten huomannut, että mulla on omituinen halu neuloa kauheimmat langat varastosta ensiksi pois. Kun aina välillä otan jotain tällaista kivaa lankaa puikoille, ihmettelen kovasti tapaani. Miksi rääkkään itseäni?

By the way, I've realized that I have a strange tendency to grab the least appealing yarn out of my stash when I start a new project. Every now and then, when I knit some nice yarn like this, I wonder why I do it. Why do I keep on punishing myself?

Jii niin kuin...

2008-11-26T18:11:00.005+02:00

(I tried to think of meaningful words starting with the letter J in English. I did not come up with any but Jane Austen, if names can be said to be of any language. It must be the difference in pronunciation that bothered me or maybe there really aren't any more? Anyhow, I'll stick to Finnish this time.)

Joulu. Itsestäänselvästi lempijuhlani. Niin lempi, että totuus ei aina vastaakaan ihan odotuksia... Usein toivon vähän rauhallisempaa joulua kuin se on sattunut olemaankaan. Mutta odotuksistakin saa jo hirveän paljon. Tunnustan: leikin usein mielikuvitusleikkejä, joissa on joulu, jopa kesällä. Vain kevättalvella joulu on taaempana mielessä.

Jalumba. Oma pieni kissa. Ihan kahjo. Tosi ketterä. Aina minua kynsillään satuttamassa eikä tunnu tajuavan sitä alkuunkaan. Ei jaksa sylissä. Kumman pakkomielteinen eläin. Mistä sekin tuli, että parin vuoden ikäisenä aloitti ihmeellisen leivontarallin nukkumaanmenoaikaan? Raukka ei tykkää matkustaa, minkä vuoksi me olemme nykyään vähemmän liikkuvaisia.

Jalumba on päällempi.

Juuret. Ne ovat kasvaneet eri paikkoihin Suomeen ja vähän muuallekin. En tiedä, mistä olen kotoisin, ja jos sitä kysytään, tulee usein useamman lauseen pituinen vastaus. Viime vuosina totuin joskus kuittaamaan, että Tampereelta. Nyt sekin tuntuu vähän epätodenmukaiselta. En nyt sentään kuitenkaan Helsingistäkään!

Jokela. Olen yleensä ajatellut, että lapsena viihdyin siellä kaikkein parhaiten. Aika ei ollut kuin noin kaksi vuotta, mutta ne olivat merkitykselliset kaksi vuotta. Tietysti sitten, kun Jokelasta tuli yhtäkkiä kuuluisa Suomessa ja ulkomailla, olin vähän enemmän tolaltani kuin muuten olisin ollut. Mutta vahvimpia ovat nytkin lämpimät muistot.

Juustokumina tai jeera. Eräs lempimausteistani. Parasta ruokaa, mitä tiedän, on intialainen. Paras intialainen ravintola on tamperelainen Star and Moonlight Koskikeskuksen kupeessa.

Jalkapallo. Mikä ihana laji! Ainakin, jos porukka on oikea. Kiitos bitcheille kuluneesta kaudesta, joka oli vielä parempi kuin edellinen.

Sumeita tunnelmia kauden päättäjäisistä!

Jooga. Olen joskus joogannut ja haluaisin nyt jatkaa. Kynnys tuohon lajiin on kuitenkin aina ollut vähän korkealla. Pitäisi osata kaikki, tajuta kaikki, saada ahaa-elämyksiä omasta kehosta ja elämästä. Ja koska aikataulutkaan eivät ole osuneet hyvin yhteen joogatuntien kanssa, olen toistaiseksi käynyt venyttelytunneilla. Yritän joulun aikaan karistaa itsestäni turhan suorittamisen tarpeen ja katson sitten aikatauluja uudelleen.

Juhlat. Tsemppaan itseäni juhlimalla vähän väliä. Juhlan aihe voi olla pieni tai olematon ja juhla sinällään voidaan suoritettaa hyvin psykologisella tasolla, esimeksiksi aloittamalla uusi lapanen. Sellainen juhla on tänään, ja aiheena on kiire, joka hellitti. Kun juhlin tosimielellä, sekin on mielellään aika pientä. En juurikaan viihdy isossa joukossa usean vieraan ihmisen seurassa, vaikka sellaistakin on hyvä kokea silloin tällöin.

Pieni juhla näyttää tyypillisimmillään tältä.

Joutenolo. Ei liikaa, mutta vähän. On tärkeää pitää pieni tauko syömisen lopettamisen ja pöydästä nousun välissä. Vielä tärkeämpää on istuminen tyhjän kahvikupin kanssa tarpeeksi kauan. Mutta liika on liikaa! Siitä tulee joutenolokrapula.

Järjestys. Se on aina työn alla eikä ikinä täydellinen. Kaapeissa kaiken pitäisi olla loogisessa järjestyksessä ja vielä siististi. Joskus tilajärjestely pakottaa yhdistämään kaksi erilaista tavarakategoriaa tai erottamaan yhden loogisen kokonaisuuden, eikä se ole kivaa. Mapissa pitäisi olla kaikki tärkeät paperit eikä yhtään turhaa. Käsitöistä kesken saa olla yksi helppo, yksi haastava ja yksi kiireellinen (ehkä myös yksi ratkaisematon). Jos enemmän saa alkunsa (vaikkapa juhlatilanteessa), täytyy vastenmielisin tehdä ensin kerralla valmiiksi. Ärsyttävintä on katsella luentokalvoja, joissa on rinastettu ranskalaisin viivoin tai pompuloin asioita, jotka kuuluisivat olla keskenään alistussuhteessa. Oi voi, kuulostanpa TOSI tiukkapipoiselta. Mutta olenhan kauris.

Jukolan viesti. En ole osallistunut enkä osallistuisi, mutta paikalla olen aina kun on tilaisuus. En voi sanoin kuvata, miten mahtavaa on katsella sitä ihmismäärää, joka valvoo kylmänä kesäyönä vuoroaan lähteä metsään juoksemaan. Suosittelen lämpimästi.

Jane Austen. Osaan Ylpeyden ja ennakkoluulon ulkoa. En tiedä, miten monta kerta olen nähnyt BBC:n tv-sarjan, mutta voin vakuuttaa, että monta. Ehkä kaksikymmentä kertaa? Ehkä enemmän.

Jästipäisyys. Luulen joskus osaavani päätellä vaikeitakin asioita paremmin kuin alan asiantuntija.

Jakaminen. Olen jakanut arkeni ja juhlani saman ihmisen kanssa seitsemän vuoden ja yhden päivän ajan. Olen siitä kiitollinen. Olemme jakaneet paljon kavereita, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Se on vaarallista etenkin juuri minunlaiselleni henkilölle, joka voisi lopulta kasvaa kokonaan kiinni toiseen. Olen joskus tietoisesti vallannut jonkun nurkan elämästäni takaisin omaan käyttööni.

Jukupliuta! En malta olla kertomatta, että meirän pojat voittivat viikonloppuna Kaamosthalian. Onnea, onnea, onnea! Olen tavattoman ylpeä.

Kiitos Vilmalle kirjaimesta! Jos joku vielä haluaa leikkiä, kysy omaasi minulta.

Ja kiitos myös Colibri Dreamsille muistamisesta!

Drawing a Day

2008-11-14T11:44:00.001+02:00

Yhtenä päivänä menin käymään Mantelilla ja huomasin, että siellä oli käynnissä jonkinlainen piirustus päivässä -projekti. Tuli heti sellainen olo, että nyt on aika tehdä iso muutos ja alkaa taas piirtää. Ja se onnistuu piirtämällä piirustus päivässä! En tiedä miksi idea tuntuu niin vapauttavalta, vaikka pitkään piirtäminen on tuntunut vaikealta ja pakkolähtöiseltä. Olen piirtänyt vain vastentahtoisia onnittelukortteja. Mutta kun piirrän kuvan päivässä, ajattelen, ettei laatua tarvitse miettiä, sillä kyseessähän on enemmänkin rentoutumisharjoitus. Kuvan ei tarvitse miellyttää ketään, ei edes minua itseäni.

I went to Manteli one day and I noticed that Hanna was making a drawing a day by decision. I instantly thought that I'd like to do that too! That's a big change for me, since for the past years, I've only drawn some greeting cards and I had to force myself every time. But I feel like this idea of drawing a day would help me stop this era. I won't think about quality, i won't criticize myself, instead, I'll draw every day to relax.

Tässä on ihan ekat kömpelöt piirrokset. Koska pyrin kritiikittömyyteen, en sano muuta kuin että oikealla kädelläni on muisti paremmista ajoista. Huomaa, että kaipaan harjoitusta. Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli erikoinen tilaisuus piirrellä kymmenen kuukauden ajan arkisin kolme tuntia päivässä, ja silloin kyllä huomasi, miten paljon harjoituksella on tekemistä piirustustaidon kanssa. Piirtäminen on vain mekaanista käsityötä, eikä siihen vaadita synnynnäistä taitoa.

These are the first couple of pictures. I feel a bit silly about showing them but I'm not going to start criticizing right at the beginning! I'll only say that my right hand knows there has been better times. About ten years ago, I had a special opportunity to be drawing every day of the week for three hours, and it lasted for ten months. I then really realized that drawing skills are all about practice. It is a type of handicraft and requires no special skills.

Kuvasta on helpointa piirtää, sillä itsestään ei tarvitse silloin antaa paljoa. Nämä kuvat on kopioitu Pianisti-elokuvan soundtrackin levynkannesta, jota olen viime aikoina kuunnellut taas usein. Pianisti on vaikuttava ja taidokkaasti tehty elokuva, jossa on henkeäsalpaavaa musiikkia. Näin sen jo useita vuosia sitten, ja toivoisin vielä voivani palata sen äärelle. Se oli kuitenkin minulle himpun verran liian raaka, jotta voisin katsoa sitä uudelleen ihan vielä. Ehkä joskus.

Copying from another picture is the easiest - You can do it with your soul not even involved in the process. These pictures have been copied from the sound track cover of the movie The Pianist. I've been listening to the record a lot lately. The movie was wonderful and very skillfully made, and the lovely music especially is to be mentioned. It's been some years since I saw it and I think I'd like to see it again. But not yet. It was such a heavy film to be experienced that I still need some time to recover.

Kille lähettää teille kaikille terveisiä ja kiitokset kivoista terveisistä! Hän onkin jo aika pitkään tehnyt lähtöä erään ihmispienokaisen luo, mutta ei siitä mitään näytä tulevan. Tyyppi vaan pakkaa matkalaukkuaan ja kellahtaa vähän väliä selälleen hekottamaan. Tiesin, että konnat ovat hitaita, mutta että tuollaisia vetkuttelijoita...

Kille sends everybody his love and many thanks for all the nice comments! He has been preparing a leave to his future-owner, a little human baby, for some time now, but he's not getting anywhere. He's pretending to pack but relly, every time I look he's on his back again and giggling. I sort of knew that turtles are slow, but I didn't know they were such time-wasters on top!

Hi!

2008-11-07T14:38:00.004+02:00

Heippa! Minä olen Kille. Olen viikon vanha kilppisvauva. Täällä on kuvia äipästä ja iskästä. Minä synnyin vähän sen jälkeen kun he poseerasivat noissa kuvissa. Sukulaiset ihmettelevät, miksi olen näin lihava, vaikka äiti ja isä ovat ihan tavallisia. Ja sitä, miksi minulla on nämä aurinkolasit päässä.

My name i Kille. I am a baby turtle only a week old. My mother and father are pictured here. I was born soon after those pictures were taken. My relatives wonder how it is that I am so fat when they're regular size, and also why I was born wearing sunglasses.

Nyt naurattaa! I feel like laughing!

Ekassa kuvassa olen itseni värinen. Muut ovat vähän tärähtäneitäkin, mutta tiedäthän varmaan, kuinka vaikeaa on ottaa kuva tällaisesta pienestä ja vilkkaasta otuksesta...

In the first picture my colour is about right. The others are a bit blurry, too, but you must excuse the photographer. It is such a hard task to take a decent shot of a lively little being like me.

Like a New Me

2008-10-31T09:25:00.002+02:00

Oli loma. Kävimme moikkaamassa sukulaisia useammassakin paikassa, mutta varsinainen päämäärämme oli Tornionjokilaakso. Viime käynnistä onkin jo aikaa. Olen vieläkin aivan pistoksissa kaikesta: paikallisesta puheenparresta, maisemista, pienistä erilaisuuksista. Kaikkein parasta pohjoisessa on kuitenkin rauhallisen tuntuinen elämänmeno, jossa ei suoriteta, mutta saadaan silti hirveästi aikaan. Kumpa pystyisin itsekin siihen!

We went on a vacation to the Torne Valley (and stopped by a lot of other places to see relatives). It's been long since we last saw that place. I was, and I still am, thrilled about everything: the local dialect, the scenery, all little things that are different from here. The best thing about there is, anyhow, the peaceful way of living. It seems like nobody's in a hurry, yet heaps of things are being accomplished!

Käytiin tavalliseen tapaan Ruotsissa ruokakaupareissun verran. Löysin kaupan lankahyllyltä mielenkiintoista ja kohtuuhintaista villaa, jota ostin "kokeeksi" seitsemän vyyhtiä. Kyseessä on Järbo garnin yksisäikeinen, rouhea Lovikka. Tein siitä matkalla parin lapasia, mutta vedettyäni kerran toisen lapasista palelevaan jalkaani päätin, että lopuista teen töppösiä. Lovikasta tulee ihanan lämmin, paksu neulospinta, eikä karheus haittaa sukan päälle vedettävissä tossuissa.

While visiting the Torne Valley, we like to shop for groceries in Sweden. I looked for yarn in the store and found an interesting pile of bulky wool skeins called Järbo garn Lovikka. I went away with seven skeins ("to test them"). I already finished a pair of mittens, but I will make slipper-type-socks of the rest of the yarn. I came to the conclusion when I pulled one of the mittens to warm my freezing foot. Oh, how warm it felt!

Kotona tein hiukan lankainventaariota ja sain vahvistuksen sille, minkä olen tiennyt jo pitkään: lankavarastoni on suurempi kuin mitä haluaisin sen olevan. Se ei ole valtavan suuri, mutta se on liian suuri. Nyt alkaa virallinen lankalakko aina siihen saakka kunnes tunnen, että varasto on taas minun kokoiseni.

Back at home I did a little inventory on my yarn stash and I realized what I've known for a long time: my stash is too big for me. It's not huge, but it's undoubtedly too big. So I'll be on a yarn diet from now on until I feel the stash is my size again.

Where's the Party?

2008-10-13T18:11:00.002+02:00

Olen etsinyt itselleni mustaa pikkulaukkua siitä saakka, kun edellinen hukkui noin kaksi vuotta sitten. En ole löytänyt. Mainittakoon, että edellinenkin laukku oli kuusi vuotta vanha. Iltalaukun etsiminen on vaikeata hommaa!

I've been looking for a black evening bag ever since I lost my favorite one about two years ago. With no luck altogether! I find the task extremely hard. The bag I had before was already six years old.

Päätin lopulta olla ajoissa liikkeellä ja hoitaa asian kuntoon jo ennen kuin seuraavat juhlat olivat tiedossa. Accessories pouch on kai suunniteltu toisen laukun sisällä pidettäväksi meikkipussin tyyppiseksi, mutta sehän on vallan hurmaava laukku sellaisenaankin. Varsin nopea työ ja kiva lopputulos! Onnistuin mielestäni lankavalinnassa hyvin, kun yhdistin pehmeätä villaa ja kovaksi merseroitua, ohutta puuvillaa. Kangas tuntuu pehmeältä ja kimmoisalta yhtä aikaa, ja mallikuviokin tulee esiin.

Then, I had a sudden act of practicality and knit myself a bag with not even a party at sight. The accessories pouch is perhaps meant to be kept inside of another bag to keep accessories in order, but I think it's a perfect bag by itself. It's quick to make, too! I knit soft wool and very hard, mercerized cotton together and I like how the fabric turned out. It's soft and it's elastic and the pattern stitch shows quite well.

Counterpane accessories pouch
Pattern: Handknit holidays
Yarn: Gjestal Ullteppegarn and Pirkanmaan kotityö Kiinalainen kalalanka
Needles: 4 mm
Ravelry

Nyt tarvittaisiin vaan paljon, paljon juhlia pimeneviin iltoihin!

Now all I need is lots of parties for these dark nights that keep getting longer and longer.

She makes photographing all the more pleasant and easy...

P.S. Paljon kiitoksia edellisen kirjoituksen runsaista kommenteista ja toivotuksista! Hyvin ollaan kaikki viihdytty, katit ja hemmot! Thank you for the comments in my last post! We still enjoy it here, both cats and humans!

Trapped, Happy.

2008-09-20T17:06:00.003+02:00

Me olemme muuttaneet. Itsemme, kissat, kukat ja pari patjaa. Suuri työ on siis vielä edessä, mutta asettuminen henkisesti uudelle paikkakunnalle on jo iso askel. Se on ollut helpompaa kuin luulinkaan. Kaikki on täällä ihanaa ja kivaa. Tänään kävin lenkillä meren rannassa ja tajusin, että juuri tuota suolaista levän hajua on ollut ikävä, vaikken ole asunut meren rannalla kuin muutamana kesänä. Helsinki!

We've moved. To be exact, we've moved ourselves, cats, plants and two mattresses. There's a whole lot of work ahead, I know, but I feel like I've already adjusted to the new environs and that's a lot, too. It's been easier than I thought. I've felt very happy here. I was jogging on the shore today and I realized that the smell of salty water and alga is just the thng I've been missing. Even if I've only lived near the sea a couple of summers. Helsinki!

Vieraat ihmiset ovat täällä kohteliaita, etenkin liikenteessä. En tiedä, miksi oikein olin ajatellut muuta. Kaupunki tuntuu pienemmältä.

I find the Helsinki people very friendly and polite. The traffic is smooth. I don't know where I got the idea that it would be the opposite. It feels like a smaller city from this perspective.

Kuinkahan iso tekijä kotiutumisessani on ollut kissoillamme? Ne sairastuivat kesän alussa keskeiseen epäluottamukseen ja alkoivat tapella keskenään. Kesän myötä tilanne vain paheni, ja jouduimme eristämään ne ovella. Lopulta nukuimme niiden takia eri huoneissa. En uskonut ihmeeseen, mutta se tapahtui. Uudessa kodissa tytöistä tuli taas sisaruksia, bestiksiä ja parhaita pelikavereita.

I wonder how much of my happiness is due to the recent changes in our cats' behavior. In the early summer, they suddenly lost confidence to each other. The fights got worse and worse and they both stressed a lot - not to mention us. In the end they had to be separated and we had to sleep in different rooms. I didn't expect a miracle to happen, but it did. In our new home the kitty cats are sisters, best pals and playmates again.

p.s. Otsikko viittaa pienentyneeseen neliömäärään, kadoneeseen puutarhaan ja hotellimaiseen kerrostaloon, jossa mistään ovesta ei pääse sisään ilman avainkorttia.

p.s. Trapped, why? We are living in much less space, with 100 % less garden and in a apartment building where you cannot get through any doors without a hotel-like key card.
But still happy.

Not the Most Perfect Match (but it was fun while it lasted)

2008-09-02T11:00:00.002+02:00

Ravelryssä jo valittelinkin, että sekä malli että lanka olisivat varmaan toimineet paremmin erillään. Etenkin lanka, joka näyttää kauniilta sukkien sileässä jalkapohjassa, mutta ei niin ihanalta nurjana silmukkamössönä.

I already said in Ravelry that both the yarn and the pattern would have been better used separately. Especially the yarn. I think it looks beautiful in plain stockinette on the sole but not as nice knitted into bumpy purl stitches.

Malli oli vähän outo yksityiskohdiltaan, eikä lopputuloskaan ole ihan kaikkein parhaiten ikinä jalkaani istunut sukka. (Puikot olivat kyllä välikoon verran liian suuret. Olen tajunnut, että 3-milliset ovat ohuimmat mahdolliset bambupuikot, jotka eivät katkea kiristelevästä neulontatyylistäni. Joskus on pakko saada bambupuikkoterapiaa.) Jätin pois kärjen sileän neuleen, koska se oli minusta kooltaan liian pieni.

I don't especially like the detailing on the sock. For example, I left out the little stockinette area on the toe, I think it simply was too small. In addition, the fit is not the best I've experienced, if not the worst, either. I might blame myself on this one because I used size 2,5 needles in stead of size 2. I've realized that my tight knitting eventually breaks all bamboo needles smaller than size 2,5, and I really needed some bamboo dpn therapy this time.

Mutta pikkupalmikoiden neulominen oli sikahauskaa, ja sehän on tärkeintä! Unelmanpehmeä lanka tuntuu ihanalta jalkaa vasten.

BUT it was great fun knitting the baby cables. That's what counts! And the socks are awfully warm and soft.

Austrian socks
Ohje/Pattern: Favorite socks
Puikot/Needles: 3mm/#2,5
Lanka/Yarn: Fleece Artist Basic Merino Socks in shade Aqua (thanks again, Terhi!)

Things to Miss in Tampere, part II

2008-08-24T13:30:00.003+03:00

Amurin työläismuseokortteli. Tästä ovat kertoneet aiemmin muutkin, mutta ah, se on kyllä niin ihana, että kannattaa mainostaa. Tampereen paras museo ja paras tuntemani museo. Täällä me menimme naimisiinkin! Lupasimme käydä täällä joka kesä jatkossakin.

Amuri museum of workers' housing. It is clearly the best museum I know. And it's the place where we got married. We promised to go every summer.

Tähän sarjaan on pitänyt tulla muitakin paikkaesittelyjä, mutta olen juuri nyt riidoissa kamerani kanssa. Pitää ainakin hankkia sille uudet patterit ennen kuin yhteistyö voi jatkua. Nämä kuvat otin kännykkäkameralla, ja se näkyy. Mutta oikeastaan olin kyllä iloisesti yllättynyt kännykkäkuvien tasosta! Minulla on uusi puhelin, ja siinä on ekaa kertaa kamera. Puhelin on käytössä ollut tosi kiva!

I've been meaning to post about a whole more of places in Tampere, but me and the camera, we're not exactly friends nowadays. I must at least get new batteries before we can speak again. These pictures were taken with my cellular phone, as can be noticed in the quality. But really, I was kind of surprised of how good the pictures turn out anyway! Overall I'm really pleased with my new phone.

For the Little Sailor

2008-08-19T14:14:00.003+03:00

Pieni, ihana kummipoika onkin jo iso poika, 3 vuotta. Ja tomerampi päivä päivältä. Kun tein tätä pikkuista reppua hänelle lahjaksi, en saanut sitä kuvaa mielestäni: Niilo vetäisee repun selkään ja lähtee merille. Heippa!

Ei kai sentään. Reppuun mahtuu vain olennaisin, ehkäpä rakas Rotta kavereineen? Toivottavasti Niilo tykkää siitä. Minä ainakin tykkään. Ja olen jotenkin avuttoman onnellinen siitä, että osasin tehdä säädettävät olkaimet.

My little, dear, sweet godson is already quite big, three years old. And he's more lively every day. When I made this little rucksack for his birthday, I just couldn't get the image out of my head: Niilo puts on his backpack and shouts: "Bye, everyone! I'm off to the sea!"

Not really. The bag is not big enough for sailing trips, it might only have room for the dear Rat. I hope he likes it. I know I do! Though something tells me I shouldn't be this happy for being able to figure out adjustable straps.

Backpack for the Little Sailor
Pattern: Oma / My own
Yarn: Puuvillan jämiä / Odds and ends, all cotton
Hook: 4 mm

The Premier Roses

2008-08-14T20:46:00.003+03:00

Ensi-iltaruusut ovat jo melkein kaikki kuihtuneet, mutta show jatkuu. Olen pakahtua ylpeydestä, kun katselen sitä menoa. Tervetuloa esityksiin!

The roses have almost all faded, but the show goes on. Our theater group is playing The Emigrants by Slawomir Mrozek. I'm so immensely proud of our guys!

Cable love

2008-07-29T09:34:00.008+03:00

Palmikkoneuletta on sitten kiva tehdä! Ja se on ihanan näköisiäkin. Miksiköhän on tullut niin vähän tehdyksi? Jokon Lina on aivan erityisen ihastuttava ohje. Siitä tuli siskon nimpparilahja. Ja toinen on jo puikoilla.

Cables are lovely and fun to make. I wonder why I knit so little of them? Joko's Lina is especially nice. I gave this first one for my sister. Another one is already half-way through.

Lina (pattern - ravelry)
Yarn: Teetee Alpakka doubled
Needles: 4 mm
Mods: I started decreases about half a pattern repeat earlier, because of the heavier yarn choice.

Austrian socks oli matkaneuleenani Italiassa, mutta neulemojo ei tullut mukaan sinne. Aloitin sukan vasta paluumatkalla. Sitä on ollut mukava neuloa, koska palmikoissa on minulle juuri sopivasti haastetta, mutta joistain selviä heikkouksiakin on ollut nähtävissä. Suurin on ehkä se, että tämä ihana lanka olisi ehkä ollut enemmän edukseen sellaisessa mallissa, jossa ei olisi ollut näin paljon nurjaa pintaa. Nyt se on kauneimmillaan jalkapohjassa, mikä on sääli. Toiseksi sukan yksityiskohdat eivät minusta ole ihan kohdallaan. Suuritöinen palmikoitu icord-reuna ei esimeksiksi pääse näin monimutkaisen varren kanssa ihan oikeuksiinsa.

My vacation knitting in Italy was supposed to be Austrian socks, but I guess I hadn't taken my knitting mojo with me. I started them somewhat involuntarily on the flight back. Since then, I've been thrilled twisting these tiny cables. I do have some complaints, however. The greatest one is that I should have chosen a different project for this lovely yarn since it's not as pretty purled as it is knitted. I can tell by looking at the bottom of the foot. The other one is that I don't really like the detailing on the sock. For example, the cabled icord edging. it takes up quite a lot of time but it doesn't really show on a sock that has a stitch pattern this complicated.

Minusta on mukavampi neuloa palmikoita suomeksi kuin englanniksi. Itse asiassa koin aivan jonkin aikaa vuosia sitten jonkinlaista palmikkokammoa, kun olin kuullut, miksi sitä englanniksi kutsutaan. Kaapeli muka! En erityisesti innostu ajatuksesta, että koristelisin vaatteitani kaapeleilla. Helmineuleen kohdalla on vähän sama juttu: "sammalneule" ei kuulosta läheskään yhtä hienostuneelta.

When knitting cables, I translate them into Finnish. In Finnish we call them braids and I'd much more like to decorate my clothes with braids than cables. It's the same with moss stitch - the Finnish term, pearl stitch, sound more elegant to me.

Paljon kiitoksia Kirsille timantista! Kiitos myös Lellulle jo aikapäiviä sitten annetusta tunnustuksesta. En muistanut sitä mainita, mutta mieltä se on tietysti lämmittänyt senkin edestä. Täytyy kai myöntää, että en oikein osaa jakaa näitä eteenpäin. Syy ei ole se, ettenkö osaisi mainita tämänhetkisiä suosikkejani blogien joukosta, mutta en vaan halua. En ole oikein koskaan ollut hyvä tekemään sellaisia listoja. Olen silti oikein, oikein iloinen näistä muistamisista! Kiitos!

Thank you, Kirsi and Lellu, for remembering me when giving out honors. I guess I must admit that I'm not really good in forwarding them, though. I could, of course, name my favourites, but I relly don't want to. I've never been up to that kind of things in fear of hurting someone. But I am really, really glad I got these!

Things to Miss in Tampere, part I

2008-07-27T20:05:00.003+03:00

Arboretum.

Jos käyt tai asut Tampereella, paikka on nähtävä! Ei pelkästään näiden ruusujen mutta myös muiden kukkien, erikoisten puiden ja kauniiden puro- ja järvimaisemien vuoksi. Mahtavia maisemia olisi vaikka kuinka paljon kuvattavaksi, mutta sen yhden kerran, kun minulla oli kamera mukana, patteri loppui kesken kaiken. Mutta ruusuista ehdin saada kuvia.

If you visit or live in Tampere, the Arboretum is a must. Not only because of the rose garden, but also because of other flowers, exotic trees and beautiful views to the lake. There is so much to photograph, but I seem to miss having my camera with me when I'm there. This time the battery died before I could get to it all. But I got roses, and they are the most important!

Italia!

2008-07-15T21:49:00.003+03:00

No niin! Mielestäni olin aika nopea hankkimaan uuden piuhan kameraan. Tuollaiset asiat tuppaavat minulta aina jäämään. Matkasta on jo vähän aikaa, joten nyt näitä kuvia vasta onkin ihanaa katsella. (Ainoa, mikä harmittaa, on se, että kamera tuntuu ottavan vain harmaansävyisiä kuvia. Onkohan sen värintoistoteho vähentynyt iän myötä vai näyttääkö vain siltä, kun muut kamerat ovat ajaneet ohi?)

I think I did quite a good job in getting a new wire for my camera this soon(ish). I find these things usually quite hard. I've been back from our trip to Italy for quite a while, but that makes it even more fun to look at the pictures. (I do, however, regret the gray color scale. I'm thinking the camera may be so old that the color balance doesn't work anymore, or, more probably, I'm just comparing the pictures with those taken by newer and better cameras.)

--

Eräs ystäväni on käymässä läpi rankkaa elämänvaihetta. Kun kuulin tästä, halusin tehdä jotain, mutta en oikein tiennyt, miten saattaisin auttaa. Neuloin villasukat. Ne kai auttavat aina? Tämä on ihana malli, ja olin oikein onnellinen saadessani ojentaa sukat hänelle.

I friend of mine is going through some rough times. I felt I wanted to help, but I didn't know how. I knit socks for her. At least she won't have cold feet, and that's something, I guess. The pattern is really nice and i felt good about giving the socks to her.

Pattern: Denmark socks (ravelry) by Nancy Bush in Knitting on the Road
Yarn: Novita Nalle
Needles: 3 mm dpn's

Immaterialising

2008-06-30T14:38:00.003+03:00

Täällä olen, vaikkei siltä vaikuta. Olen hyvissä voimissa ja kovasti innnokas kirjoittelemaan, mutta olen viime aikoina taas kunnostautunut ydinosaamisalueellani eli tärkeiden tavaroiden hukkaamisessa. Tällä kertaa hukkauksen kohteena oli se johto, joka yhdistää tietokoneen ja kameran. Se on kai jossain Italiassa.

I'm still here, though there's little evidence on it. I'm feeling good and dying to write, but my other hobby stands in the way. That other hobby being loosing articles of certain importance. This time, I've immaterialised the wire that would connect my camera to my computer.
It is somewhere in Italy, I guess.

Take Us Home!

2008-06-04T12:47:00.003+03:00

Tämä on medän vaatimaton kiitoksemme kahdelle ihmiselle, jotka auttoivat meitä häissämme. Ja se tulee näin kamalan myöhään, anteeksi! Minusta pupu on papille ja pöllö bestmanille, mutta koska nämä henkilöt asuvat saman katon alla, voi yhteishuoltajuuskin tulla kyseeseen. Kiitos vielä kerran! Kaverusten on tarkoitus matkata teille tänään.

These fellows are our way of saying thank you to two people who helped us with our wedding. I'm sorry I'm so late with them. They live together, so it's really up to them to decide which one is who's, but I always imagined that the owl belongs to the best man and the bunny to the priest. Or maybe they want shared custody of them both!

Bunny and Owl
Pattern: Novita magazine, spring 2008 (?)
Yarn: Estonian unspun x 4 / viroilainen hahtuva nelinkertaisena and some left overs
Needles: 8 mm
Hook: 6 mm

Pöllö on kyllä tosi mainio, mutta pupun kanssa olisi voinut mennä vähän paremminkin. Ohjeessa oli outoja yksityiskohtia, kuten kasvojen ja käsien virkkaus ensin ketjusilmukoista ja sitten kiinnittäminen paikalleen ommellen. Yritin kyllä virkata suoraan pupuun, mutta en saanut siitä siistiä, joten annoin sitten periksi ja ompelin. Mutta se kyllä tuntui edelleen järjenvastaiselta. Toinen pupussa hämmästyttänyt asia oli sen valtava koko. Mutta se oli kyllä ihan positiivinen yllätys!

I like the owl, but I had some rough times with the bunny. I thought it was a bit strange to crochet chain stitches and attach the to the face (or more correctly as the face) by sewing. Well, I didn't go for that first but tried crocheting the face directly, but the result was not near to neat so I gave up and sewed them. The other suprise was the enormous size of the bunny. But I'd call that a posititive surprise.

Pöllöön en tehnyt huovasta koristeita, koska minulla ei ollut huopaa eikä halua lähteä sitä hakemaan. Siihen, tai oikeastaan tuohon pussiin, onnistuin sitten virkkaamaan huhuu-tekstin suoraan kiintein silmukoin.

The owl had some fleece parts in the pattern, but I didn't have any. So I tried crocheting decorations for the second time, and this time it worked! In Finnish, owls say "huhuu" and that's what it says in the bag.

Nämä olisi voinut huovuttaa, koska pinta on vähän liian harvaa. Jätän päätöksen siitä ja mahdollisen homman vastaanottajille.

I think they might need a bit of felting, as the stuffing shows through in some parts. But I'll let it for the new family members to decide.

This and That

2008-05-31T12:42:00.005+03:00

Ankeat kummivanhemmat unohtivat pienen tytön nimipäivän. Onneksi jotkut neuleprojektit sentään ovat niin nopeita, että lahja ei kuitenkaan ole kovin paljon myöhässä. Tein hatun Villapeikon mahtavalla ohjeella. Miten jokin noin yksinkertainen voikin olla noin kiva? Lankana käytin ohjetta paksumpaa, koska ohjeessa puhuttiin vauvasta ja tämä tyttö on jo taapero (ja koska Oliviaa oli, Bambua ei). Puikot olivat kuitenkin samat kuin ohjeessa, mikä on hyvä, koska leveydeltään lakki sopii jo nyt jopa minun päähäni.

I don't know exactly where in the world name days are celebrated, but at least here in Scandinavia. (Actually, Finland is not a part of Scandinavia, did you know that? It's only one of the Nordic countries. But I keep forgetting that since I grew up thinking I was Scandinavian.) Well, I always thought name days are big celebrations just because they are such absurd things to celebrate. I felt terrible when I realized I had missed my goddaughter's name day.

Luckily, there are really quick knitting projects available, so we won't be terribly late with the present. I really like the pattern - so simple and interesting at the same time. I used a heavier weight yarn, since I thought the hat would have been too small for a one year old. I'm glad I didn't use bigger needles, since the hat now even fits my own head (the width, not the length).

Gooseberry Hat
Pattern: 50 Villapeikkoa (ravelry)
Needles: 3,5 mm / US 4 dpn's
Yarn: Novita Olivia, 1,5 skeins

Tekisi vähän mieli tehdä tällainen kummipojallekin, mutta käyttävätkö melkein kolmevuotiaat vielä tällaisia vai pitäisikö ennemmin olla jotain katu-uskottavampaa kuten lippis?

I'd like to knit another one for our godson, but I'm not sure if almost three-year-olds wear these kind of baby hats anymore. Should it be a baseball cap instead?

--

Peikkomainen flaksini ei petä. Jälleen tuli arpajaisvoitto! Ja millainen voitto: Fleece Artistin merinovilla lukeutuu varmasti fiineimpiin sukkalankoihin, joita olen koskaan omistanut. Ihanan tuoksuisen saippuan aion säästää uuteen kotiin. Tuntuu kivalta ajatella korkkaavansa uuden palan uudessa kylpyhuoneessa. Ja Yarn Harlotin At knit's end on tietysti taattua tavaraa. Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Kiitos tuhannesti, Terhi!

My luck doesn't seem to change. I got another ruffle price! And it was a really, really nice one: The fleece Artist merino must be one of the fanciest sock yarns I've ever had. I am thinking of saving the lovely-scented soap for our new home. It feels like a good idea to have a new barn of soap in the new bathroom. An of course, Yarn Harlot's At knit's end is full of funny and well-written stories. Thank you, Terhi!

--

Lopuksi en malta olla näyttämästä pientä vilautusta laumasta, joita vahdin tällä viikolla. Kissanpentuja parhaassa (ja villeimmässä) iässään!

I can't resist to show a peek of the family I was looking after this week. These are kittens at their best (and wildest) age!

Simple, Quick and Easy = Favourite scarf

2008-05-27T13:23:00.004+03:00

Tein ihan simppelin huivin kolmella eri puuvillalangalla vuorotellen ainaoikeaa ja sileää neuletta. Huivi pysyy napeilla kiinni kovemmassakin kyydissä, ja napitustapaa voi vaihdellakin hieman.

I made a generic scarf out of three different cotton yarns. I striped it with stockinette stitch and garter stitch. The buttons are handy in keeping it in place, and you can also button it in a couple of different ways.

Olen kovasti tykännyt tästä. Se toimii kivasti lisälämmikkeenä t-paidan, topin tai mekon päällä ja tuo asuihin kivasti pientä nostalgishenkistä arvokkuutta. Kuvien ottamisen jälkeen vasta tajusin, että pidän napituspuolta oikeastaan mieluummin takana, jolloin reunojen asennolla ei ole kamalasti väliä ja huivi pysyy paremmin paikoillaan.

Käytän tätä huivia varmasti vielä aika paljon!

I really like the scarf. It looks almost elegant. I mostly like to wear it on top of a dress or
a t-shirt, but when I was shooting these photos, it was chilly and I needed long sleeves. Works either way, I'd say. But what I hadn't realized at that time was that the scarf is best to be worn with the buttons down on the backside. That way it doesn't matter so much whether the ends are neatly, and it also stays better in place that way.

This is definitely a keeper!

P.S. Muffinsivuoissa on porkkana-sipulimyttyjä. Oikein mukavan makuisia ja helppoja herkkuja!

P.S. I'm eating muffins with carrot and onion in them. Delicious, I'd say!

Winds of Change

2008-05-15T14:53:00.003+03:00

Meillä on nyt menossa viimeinen kevät nykyisessä asunnossamme. Jonkin epämääräisen ajan sisällä muutamme noin 170 km etelään, siihen kaupunkiin, johon monet tututkin tuntuvat juuri nyt päätyvän. Tai sen viereiseen.

We're saying good bye to our little nest. The time is not set up, but we will (have to) move to the capital area some time quite soon.

Katselen hartaana kukkivia luumu- ja kirsikkapuita sekä jo nupullaan olevia omenapuita, sillä en tämän jälkeen enää näe niitä kukassa. Tulevassa kodissamme tuskin on pihaa, mikä on vähän surullista, mutta toisaalta myös aika vapauttavaa. Yritän viettää nyt paljon aikaa siellä, kuten myös lähiympäristön muissa rakkaissa paikoissa, pikkuisella saarella (Meidän Saarellamme) ja Arboretumilla.

The plum and cherry trees are in bloom, and they will soon be accompanied by the apple trees. This is the last time I see their flowers, so I must watch them carefully. It is not likely that we will have a private yard in our future home. A part of me grieves, the other part is a bit relieved - I never felt I could really master my garden. But for now, I'm trying to spend as much time there as I can. And in some other dear places, too, like the little island ("Our Island") quite close to us and the Arboretum.

Aika paljon ehdimme asunnossamme tehdä, ja suurelta osin se onkin jo mieleisemme. Ihan kaikkia juttuja ei ehditty aloittaa ennen kuin äkillinen tieto muutosta tuli. Nyt en enää halua tehdä täällä kuin välttämättömän. Kamala, rehottava pensasaita täytyy siistiä, mutta kokonaan leikkaaminen saa jäädä, kun seuraava mahdollisuus taitaisi olla vasta syksyllä. Olkoon se seuraavien murhe.

We did quite a lot of work on the house and it does please us now for the most, but some things didn't get started. I don't feel like doing anything but the necessary now. The hedgerow is really old and in poor condition, but it should not be cut this time of the year, so I think we'll leave it for the next ones to worry.

Muistaakseni tätä pientä taloa kokosin Flickriin oman kansion kodille. Suurin osa kuvista on tuttuja täältä blogista, mutta nyt ne voi nähdä yhdellä silmäyksellä.

To honor this sweet little place, I created a set called Home at Flickr. The pictures have mostly been published here, but now they can bee seen at a glance.

Vaikka lähtöön liittyykin haikeutta, olemme jo kovasti innostuneet tulevastakin. Kaikki on vielä ihan auki. Niin jännittävää!

There's some grief in departing, but there is a whole lot of joy in moving on. We have some decicion-making ahead of us. So exciting!

--

Kuten moni varmaan tietää, vuohenputki, tuo todella helposti sikiävä rikkaruoho, on erinomaista syötävää. Minä puntaroin tosi kauan ennen kuin sain aikaiseksi onkia tietoa kyseisen kasvin käyttämisestä ravintona. Jos vaikka lankojen päässä vaikka sattuisi olemaan muita yhtä saamattomia, kokoan tähän sen, mitä opin pikaisella nettikierroksella:

- Käytä nuoria lehtiä, yhä kurtussa olevia tai vasta auenneita, vaaleanvihreitä ja kiiltäviä.
- Pese ja käytä sellaisenaan joko salaatissa tai pinaatin tapaan ruoanlaitossa.
- Vuohenputkessa on mieto ja miellyttävä maku ja se sisältää rautaa ja C-vitamiinia.
- Varo myrkyllisiä näköislajeja! Wikipediassa on selkeät tunnistuskeinot.

Testattu on jo vähän joka ruokalajissa ja toimii. Vuohenputki alkaa olla
pihalta jo loppu!

I've been making food from an annoying weed that's trying to take over our yard. I couldn't find what it is in English, so I'll just say they taste great, but you really should check out you're not eating this, this or this (very poisonous).

--

Jotkut saattavat kaivata käsitöitä tänne tullessaan. Viime aikoina on ollut vähän suvantoa, mutta nyt on jopa neljä työtä saavuttamassa loppupisteensä. Lisää siis niistä pian!

I'm sure some of you come here for the knitting content, and I'm sorry for the lack of it lately. However, altogether four objects are now very close to the finishing line... So stay tuned!

2008-05-04T18:21:00.003+03:00

Pitkä, ihana, lämmin viikonloppu on takana. Koko vapun oli odottamattoman kaunis sää! Terho oli perjantaina ansaitulla lomalla, minä taas varastin itselleni yhden lomapäivän. Käytiin pitkästä aikaa siinä paikassa, jossa meidät vihittin, eli lempparikahvilassamme. Sisäpiha oli avattu kahvilavieraille.

A lovely mini-holiday is almost over. The weather during the celebration of the first of May was warmer and lovelier than I would ever have expected! Friday was a regular workday, but Terho had it free (deservingly) and I decided to play hookie. We had a lovely cup of coffee with some homemade bread in the place where we got married, that is, in our favorite café.

The I do -stairs

Olen hitaahkosti neuloskellut puuvillaista neuletakkia. Tykkään kovasti Penelope Cruzin neuletakeista, jotka välähtelevät eri elokuvissa. Tarkotukseni oli vuosikausia tehdä Novita-lehden Penelope. Pohdittuani asiaa päätin kuitenkin, että haluan ennemminkin Volver-neuleen kuin Kapteeni Corellin mandoliini -neuleen. Valitsin väriksi hehkuvan oranssin ja totesin, että Dropsin 95-21 on minun Penelopeni. Teen neuletakkiin hiukan erilaisen kauluksen.

I've knitting a cotton cardigan for myself. I really like Penelope Cruz's cardigans seen on various films, and for years I've been meaning to knit a Penelope-inspired cardi from Novita magazine. After some thought on the subject, I decided I'd rather go Volver than Captain Corelli, and when I saw model 95-21 from Drops Design, I decided it would be my Penelope. I'm trying to change the collar into something that pleases me more.

Koukulla on ollut pikkuinen reppu pienelle miehelle. Virkkaaminen on hauskaa, mutta repun nauhojen ajatteleminenkin puistattaa, joten olkoon nyt vähän aikaa tuollaisena pussina vaan.

I've crocheted a backpack for a little boy. It's been fun, but I don't feel like thinking about the straps now, so I'll let it be for now.

I guess the cat hair wasn't a necessary element on the backpack after all.

My Favourite Place

2008-04-30T15:08:00.002+03:00

Oma kuisti on paras ja mukavin paikka maailmassa. Siellä istuessa arkisinkin asia tuntuu juhlalta. Ja se on älyttömän lämmin paikka!

Our front porch is the best place in the world. It turns the most ordinary things into everyday luxury. And it is so warm, so warm!

Kun minä paahdan auringossa, kissat oleilevat vähän viileämmällä nurmikolla.

While I bath in the sun, the cats enjoy the freshness of spring grass.

Tänään kuisti pukeutui juhla-asuun.

In celebration of May the first, the porch got a more festive outfit.

Nighttime Snack

2008-04-20T13:17:00.003+02:00

Joku on puputtanut kohta kaikki krookuksemme suihinsa! Vain varret jäävät, joskus muutama terälehtikin. Minulla on aavistus, kuka on öinen syöpöttelijä. Se taitaa olla vahtirusakkomme! Mutta mikä on saanut sen tänä vuonna niin nälkäiseksi, että kukat menevät parempiin suihin? Aiempina keväinä kasvit ovat saaneet kasvaa. Takapihalla on toistaiseksi enää muutama yksilö elossa. Onneksi sinililjat eivät kelpaa ollenkaan.

Someone has been hungry enough to eat out our crocuses one by one, night by night. I suspect the Bunny the Brown Hare, who has occupied himself as our house guard. But why? He didn't care for flowers before! There are still a few individuals left on the back yard but come tomorrow, they may be gone. Luckily, the scillas at least are left in peace.

Myöhästyin vähän Elisan keltaisesta haasteesta, mutta tässä ovat minun keltaiset kuvani silti. Keltainen on ihana väri ja sopii ihanasti kaikiin keväisiin kukkiin.

Elisa asked for yellow pictures. The challenge is over already, but I'd like to share my yellow crocuses anyway. Yellow, flowers and spring. What could be more refreshing?

Help Yourself Some Flowers for Breakfast

2008-04-09T16:16:00.007+02:00

On kevät. Sen huomaa, kun yrittää syödä aamiaista keittiön pikkuruisen pöydän ääressä. Siihen ei lautanen mahdu! Siinä on juuri ja juuri tilaa kahden kissan mutustella herneenversoja. Tai ei niinkään, sillä välillä ruukut kolisevat lattialle.

It's spring. You can tell by looking at our tiny kitchen table. There's no room for eating. There's barely room for two cats to sit and chew on the pea sprouts. Or not, since they occasionally drop down a plant or two.

Pöydällä oleva paperilappunen on tulokseni pikavärianalyysistä. Eurokankaassa minut kiskaistiin peilin eteen istumaan ja edessäni liehuteltiin erivärisiä kankaita. Se oli kyllä ihan kivaa, mutta minua hiukan hämmensi, että monet analysoijat olivat epävarmoja, olenko lämmintä vai viileää tyyppiä. Olen kyllä aina tiennyt olevani lämmin, ja siihen tulokseen asiantuntijatkin lopulta päätyivät. Näytän ihan kamalalta kylmissä väreissä!

The little piece of paper on the table is the result I got in a free colour analysis I was in at a fabric store today. I enjoyed the quick test, but I was suprised that the experts first doubted if I'm a warm or a cold colour type. I've always known that I wear warm colours best, and so did the analysists, too, after giving it some thought. I really look dreadful in bright, cold colours!

--

En kestänyt katsoa tyhjää valokuvanpaikkaa Ravelryssa, joten latasin Flickriin pari kuvaa häähuivistani ja siinä samassa koko asusta. Soutaa, huopaa! Jouduin rajaamaan kuvia aika paljon, joten jätä ne nyt joka tapauksessa sinne vain.

I hate to see a blank picture space on my Ravelry projects page, so I gave up and uploaded some pictures of my wedding dress on Flickr. I swear this was the last time i changed my mind! I had to crop the pictures quite a bit, so I won't show them here.

Like Daughter, Like Mother

2008-04-06T15:06:00.002+02:00

Eipä taida sukkahuluus hellittää minullakaan.

I doubt I will heal from the sock fever any time soon, eather.

Noro socks
Pattern: Improvised toe-up
Yarn: Noro Kureyon Sock Yarn
Needles: 2mm

Like Mother, Like Daughter

2008-04-05T16:59:00.003+02:00

Meillä on ainakin yksi villasukista villiintynyt minun lisäkseni. Pikku kissaseni! Häntä varten täytyy aina olla villasukka makuuhuneen matolla. Mihin sukkani asetan, siitä tulee Putjakkeen uusi nukkuma- ja vartiopaikka.

Besides me there's one in my family who's crazy about woolen socks. My little cat! She needs to have a sock on the bedroom carpet for her to guard and sleep on.

Näin keväällä on kivaa taas katsella, kun kasvit lähtevät käyntiin. Appelsiinipuu tekee lehtiä tosi kivannäköisellä aukirullausmenetelmällä!

I like to watch plants grow in the springtime. It's fascinating to see how the orange tree folds its leaves open!

--

Taisin sanoa, että näyttäisin vähän lisää hääkuvia piakkoin. Olen nyt katsellut kuvia ja olen niistä oudolla tavalla mustasukkainen. Kaikki oli kovin yksityistä ja kaunista. En ole ainakaan vielä valmis lataamaan kuvia kaikkien nähtäville. Ehkä joskus.

I think I mentioned before that I would show some more wedding pictures soon. I'm sorry, but I've thought about it and come to a conclusion that I won't do it in the near future. I need to cherish the happy memories privately. Maybe later.

Birthday Boy

2008-03-26T13:24:00.003+02:00

Terholla oli synttärit. Annoin lahjaksi sukat, ja annoinpa päättää itse mallin ja langankin. Eihän se kilkuttelu sitten oikeastaan ollut enää homma eikä mikään!

It was Terho's birthday. I gave him a pair of socks, the pattern and yarn for which he got to choose himself. The actual knitting isn't that big of a job when someone else has done the decicion-making.

B-day-socks Pattern: Gentleman's Fancy Socks, Knitting vintage socks by Nancy Bush
Needles: 2 mm
Yarn: Trecking pro natura (wool-bambu-blend)

Tämä malli on ollut yksi suosikeistani Knitting vintage socks-kirjassa. Sehän näyttää ihan kivalta ilman jalkaa! Kivaa oli tehdä. Tein kyllä kavennukset eri sukissa vähän erilailla ja molemmissa erilailla kuin ohjeessa. Mutta eipä siitä mitään näkyvää haittaa tullut.

This is one of my favourites in Knitting vintage socks. It actually looks nice even in the book with no feet inside the sock! It was an enjoyable knit. I messed up the decreases on both legs, and in different ways, but I don't think you would even notice.

Olen neuloskellut ensimmäistä kertaa sukkaa väärästä päästä. Käyhän se näinkin, mutta aika näyttää, tuleeko tästä tapa. Lankana on Noro Kureyon Sock Yarn, jonka yltiöantelias siskoni toi minulle tuliaisena valtameren takaa (muun muassa!). Huh, miten addiktoiva lanka. Aina täytyy neuloa vähintään seuraavaan värinvaihtoon saakka, ja sitten vielä seuraavaan...

I've been knitting a sock toe-up for the first time. I guess it is all right, but time will show, will it be a favourite. The yarn, Noro Kureyon Sock Yarn, was generously donated by my sister. She brought it (and much more!) for me from her visit to the states. I must admit, the dye makes it a very addictive yarn to knit. I'll just knit until the next colour change, or the following after that...

--

Vielä pikku vinkki: Kävin äskön katsomassa Ismo Alangon ja Teho Majamäen upeaa konserttia Tampere-talossa. Jäin siitä ihan sanattomaksi. Voin lämpimästi suositella kaikille! Duo soittaa vielä Iisalmessa, Oulussa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Joensuussa.

Happiness

2008-03-19T16:17:00.005+02:00

Hääsukat
Malli: Twinkleberry
Lanka: Teetee Alpakka
Puikot: 2,5 ja 2,25 mm
Muutokset: Aloitin isommalla silmukkamäärällä ja tein nirkkoreunan varteen. Kaventelin silmukoita mallikuviossa niin, että sitä tuskin huomaa. Tein pidemmät varret. Kavensin aika paljon, ja päädyin sekä alkuperäistä pienempään silmukkalukuun että pienempiin puikkoihin, koska halusin sukat, jotka mahtuisivat pikkukenkiin. Ja ne mahtuivat! Alpakka lämmitti suloisesti vihkitoimituksen ajan, kun olimme ulkona. Sisällä otin ne kyllä pois, koska kengät pääsivät paremmin oikeuksiinsa ilman.

My wedding socks
Pattern: Twinkleberry
Yarn: Teetee Alpakka
Needles: 2,5 and 2,25 mm
Modifications: I started with a larger number of stitches and made a different kind of a cuff. I decreased slowly in the pattern so that you, in my opinion, hardly notice the decreases. I made the leg part a bit longer. I ended up with less stitches than in the pattern and smaller needles because I wanted to have socks that would fit in my fancy shoes. And they fit! Alpaca socks were lovely and warm during the outside ceremony, but I took them off when we went inside. My shoes, after all, looked the best without the socks.

Jotkut kuulivat häistä muita reittejä (katsopa Hasbun tekemät kapiot) ja onnittelivat kommentteihin. Kiitoksia! Sanotaan, että onnea tarvitaan, mutta juuri nyt tuntuu, että sitä on jo aika paljon.

Laitan piakkoin lisää kuvia!

Some found out about the wedding through different channels (look at the gifts we got from Hasbu) and sent me their well-wishes via e-mail. Thank you very much! I'm sure I'll need them one day, though right now, I am almost bursting from all the happy feelings.

I'll soon post with more photos and you'll see the rest of my outfit!

Tea Time!

2008-02-10T16:48:00.001+02:00

No niin, napit ovat vaihtaneet paikkaa ja istuvuus on heti huomattavasti parempi. Hihatkin lyhenivät juuri sopivasti. Kokonaisuudesta tuli heti vähemmän rouvamainen (En keksinyt parempaakaan termiä. Rouvuus on kyllä ihan hyvä juttu!) ja enemmän itämainen. Tämä päällä tuntuu sopivalta hörppiä vihreää teetä.

The buttons are now where they should be and the fit of the cardi has much improved. Also the sleeves are now shorter! The overall image is more oriental and less... mrs-like (hmm... I couldn't think of a better term, though I am absolutely for marriage and ladies). Wearing it, I got an urge to start drinking green tea.

Oikein huvittaa, kuinka kiire oli saada villatakki valmiiksi - ei ollut aikaa edes ohjetta katsoa. Ihmettelin vain, että kaulus käyttäytyy jotenkin oudosti mielikuviini nähden. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, koska tykkään tästä oikein paljon.

I'm kind of amused of how much in a hurry I was to finish this - I guess I thought I didn't have time to look at the pattern pictures. I just wondered that my collar turned a bit odd in comparison to my memory images. But all is well that ends well, and so it is here.

Yksi uusi ongelma syntyi tuosta nappilistan siirrosta. Se näkyykin parissa kuvassa. Tällainen systeemihän vaatisi oikeastaan kaksirivisen napituksen, että alempikin lieve pysyisi paikoillaan eikä roikkuisi rumasti. Taidan lisätä etupaneelin alle vielä piilonapin tai -nepparin.

One new problem emerged in the otherwise happy modulation. The left front panel (that stays to the back when the cardi is buttoned up) won't stay in its' place. It will need something extra on the edge. I may sew one extra button or a popper on the reverse side.

Instant Relief

2008-02-09T15:35:00.000+02:00

Tämä villatakki syntyi nopeammin kuin pari sukkia. Hauskaa ja joutuisaa!

This cardi was a quicker job than a pair of socks. I speeded my heart out and liked it a lot!

Unohdin tehdä napinlävet toiseen etukappalesta, joten virkkasin ne kappaleen reunaan ketjusilmukoin. Sääli tietysti sinänsä, että yläosaan tuli sen myötä vähän lisää liikatilaa. (Mutta nopeuden hurmassa en voinut tehdä peruutusliikkeitäkään.) Leveähelmainen neule saisi sisältää kontrastiksi edes yhden niukan kohdan, mikä ei tässä nyt oikein tapahdu. Etenkään kuin hihatkin ovat selvästi aiottua pituutta (3/4) pidemmät. Ihan ohjeen mukaan neulottuna ja ymmärtääkseni melko standardipituisiin käsiin.

Edit. Ja juuri nyt vasta huomasin, että napit olisi kuulunut kiinnittää ihan eri kohtaan takkia. No ilmankos, siitähän tulee paljon hienompi niin! Laitan lisäkuvia kunhan on taas vähän valoisampaa.

I forgot to knit the buttonholes up front, so I crocheted them on place afterwards. In all that speed I couldn't turn around and frog any, even a little. Of course that made the upper part a bit roomier, which it didn't need. The a-line would, of course, look much better if there were some tightness to give contrast, but let us not be picky about that. I do, however, wonder how long the 3/4 sleeves look on me; I thought my hands were quite the regular lenght.

Edit. Just now I realized that the buttons should have been placed in a way different place. That will make all the difference! (I can't believe I didn't look at the pattern picture before.) I'll add pictures when it's a bit lighter again.

Löydän aina jotain napisemista, mutta kaiken kaikkiaan tykkään kuitenkin neuleesta hirmuisesti: Sen mallin yksinkertaisesta näyttävyydestä sekä langasta ja etenkin sen väristä. Puhdas harmaa vie kaiken värin kasvoiltani, mutta tässä on hienovarainen ruskea taustasävy, joka pelastaa kaiken!

All in all, I am absolutely in love with this! I like the simple but showy idea of the pattern, the yarn and especially its color. I don't usually look well in gray, but this one has a lovely brownish undertone that sits me quite well.

Pidän tätä varmaan lähinnä välikausi- ja kesätakin korvikkeena, koska näin paksut neuleet ovat yleensä vähän tukalia takin alla.

I suppose I'll use this as a light jacket when it gets a bit warmer, since I don't like to stuff a thick cardi underneath a jacket.

Pattern: 103-1, Drops design
Yarn: Second-hand-wool (100%)
Needles: 8 mm.

Thank you, Nasti, for inspiration!

Color Theraphy

2008-02-04T12:03:00.001+02:00

Joululomalla tuntui sopivalta neuloa vaihteeksi hyväntekeväisyyteen. Sain ison kasan menneiltä vuosilta ylijääneitä lankoja, ja kilkuttelin niistä aivottomasti tilkkuja vaaka-keräystä varten. Ehkä vähän liiankin aivottomasti, sillä kaiki tilkut ovat keskenään aivan eri kokoisia. Mietin tässä juuri, että pitäisiköhän niihin nyt neuloa välikappaleitaja koota vielä kaikki se, mitä on tähän mennessä saatu aikaan.

Christmas time seemed suitable for some charity knittig. I got a huge bag full of leftover yarns from the 80's, so I knitted on some blanket squares with my brain switched off. And you can really tell, because not one of the squares turned out the same size as the others! I'm considering knitting some spare peaces and then unifying them as a small blanket.

Mutta se oli kivaa! Sain tehdä mitä erikoisempia tilkkumalleja ja väriyhdistelmiä. Tein aikamatkan 80-luvulle ja muistin yhtäkkiä, että pienenä persikka oli lempivärini (hui!) ja ruskea oli kuraa. Kuvissa on vain esimerkkejä, sillä tilkkuja syntyi aika hurjasti!

But I had lots of fun! I could experiment with colours and shapes and the feel of the 80's. I remembered, that when growing up, peach was my favorite color (!) and brown was on the list of the least wanted. The pictures only show some examples of the squares.

Lankojen joukossa oli hurjasti samanvahvuista, eriväristä puuvillaa. Niistä virkkasin iteselleni kauan kaivatun penaalin (edellistä ei kehdannut ottaa julkisesti esille) ja Hasbulle pussin, jota voi käyttää meikkien tai jokin muun pikkutilpehöörin sälyttämiseen.

I also got a lot of cotton yarn in same weight but different colors. I chrocheted a pen case fo myself (I was in need - I couldn't show my old one publicly) and a make-up-bag (or whatever) for Hasbu.

Olen muuten alkanut epäillä, että meillä on koita! Jo kahdessa villaisessa pipossa on ollut epäilyttäviä reikiä. Mitään hyönteisiä ei kuitenkaan näy. Pitäisikö tehdä kaiken varalta isku niitä vastaan?

You know, I've started to think that there are moths in the house! I found some suspicious-looking holes on two woolen hats already. But I haven't seen any insects. Hey, all the moth specialists out there - what do you suggest I do?

Christmas Present to Self

2008-01-27T15:06:00.001+02:00

Tein yhden joululahjan itsellenikin: Nancyn Gentlemannin iltasukat. Tarvitsin uudet ohuet sukat ja päädyin toteuttamaan tämän mallin oikeastaan uteliaisuudesta: Netistä löytyi hyvin vähän tällä mallilla toteutettuja sukkia. Kirjan kuvastakin on aika vaikeaa saada selvää, koska sukat on toteutettu tummahkolla värillä.

I did make one present for myself: Nancy Bush's Gentleman's socks for evening wear. I was in need of new socks and I ended up knitting these almost purely out of curiosity. The picture on the book doesn't tell a great deal about these, nor did I find very many finished sock of this type online. So I had to give them a try to see what they are like!

En ollut aloittaessa ihan varma, onko malli ihana vai kamala, mutta olen tykännyt kovasti käyttää näitä. Pitsimalli aukeaa hieman jalkaan pantaessa ja nurjat kerrokset tuntuvat kivalta käteen. Ohut pirkkalanka teki ihan kivaa pintaa tiukalla käsisalalla ja 2,25 millin puikoilla. Sukkia muutaman viikon käyttäneenä olen kyllä taas vähän sitä mieltä, ettei pirkkalanka ota kulutusta kovin hyvin vastaan.

When I started, I didn't know whether these were hidious or lovely, but since they were finished, I've really liked to wear them. The lace opens up nicely when worn, and I like how the texture feels on fingertips. I used Ohut pirkkalanka and it worked nicely with size 1 needles, but sadly, it doesn't like a lot of wear. You can already see the socks aren't new.

Gentleman's socks for evening wear
Pattern: Knitting vintage socks by Nancy Bush
Yarn: Ohut pirkkalanka
Needles: 2,25 mm / size 1

Muutokset: Aloitin 72 silmukalla, tein pari kahdet kavennukset enemmän ja vielä sen jälkeen pari ylimääräistä mallikertaa, jotta nilkan suorasta osasta tulisi vähän pidempi.

Modifications: I started with 72 stitches, made a couple of extra decreases and added two or three pattern repeats on the ankle.

The Universe Stroke

2008-01-24T13:22:00.001+02:00

Kissamme mielestä vietimme aivan liian paljon aikaa netissä, kun olisimme voineet makoilla jouten ja silitellä lemmikkiä. Ovela katti kosti koneelle ja hajotti sen lopullisesti. Ehdimme harjoitella vanhaa kunnon elämää noin kuukauden päivät ennen kuin tänään saapui uusi kone.

Our cat thought we spent way too much time online. That time, she argued, could be much better spent lying on a sofa and petting a sweet animal. So, the clever cat got an idea and "accidently" dropped our laptop on the floor. That was the end of the well-served computer! So, we've been practicing an old-fashioned life until today, when this beautiful new machine came.

Koneen mukana hävisivät tietysti esimerkiksi parin viime vuoden valokuvat ja videoleikkeet, vaikka onneksi joitain harvoja oli poltettu talteen. Enkä viitsi edes ajatella, mitä muuta, koska takaisin niitä ei saa. Siinä samalla menivät joka tapauksessa myös valokuvat niistä muutamista joululahjoista, jotka ehdin saada valmiiksi hyvissä ajoin. Näytän tässä pari viimeistä lahjaa, jotka olivat koneen rikkoutuessa yhä kuvaamatta.

Some things that were lost with the computer I'd rather not think about, since they are gone for good. Among them were pictures of the early-finished Christmas presents, but they weren't many or too skillfully made, so I don't feel bad about that. I'll show some of these gifts I finished after the machine broke.

Kaikki saivat sydämiä joulutervehdyksinä.

Everybody got hearts as christmas greetings.

Terho sai kaulaliinan ja lapaset. Tärkeintä ovat tietenkin tupsut kaulaliinan päissä! Käytin seiskaveikkaa, josta tuli ihan kivan tuntuista, kun annoin sille lanoliinikylvyn. Kaulaliina on neulottu putkeksi, jotta oikea puoli olisi aina päällä.

Terho got new mittens and a matching scarf. The important thing with this one are, of course, the tufts (is that the correct term?) on the scarf ends. The yarn is Novita Seitsemän veljestä, which is not generally worshipped in Finlad, but I think it turned nice after a lanolin bath. The scaft is worked in the round, so that the right side would always be on.

Isä sai t-paidan. Tämä oli eka kerta, kun piirtelin kankaalle, enkä voi jäljellä kehua! Onneksi isä ei ole kovin kranttu pukeutumisensa suhteen...

Dad got a t-shirt. This was my first time using fabric paint, and the time I finished this wasn't excactly my finest hour. But luckily, my dad isn't very peculiar about his clothing.

Can you spot two cats on the picture?

Kummityttö sai etanapipan ja iloisen kassin, jossa voi vaikkapa säilöä leluja.

Our goddaughter got a snail hat and a happy bag in which to store her toys, for example.

Kiitos kovasti, Lotta, Pilvi, Sherri ja Salla, jotka piristitte päiviäni kunniamaininnoilla. Olen tosi iloinen niistä! Katsotaan, muistaisinko ja ehtisinkö jakaa tätä vielä jonain toisena päivänä eteenpäin. Nyt on tiedossa ihan uutta luksusta: Elokuvailta ihan omassa kodissa.

Than you so much, Lotta, Pilvi, Sherri and Salla,who made my day by giving me this honor. I might pass it on on another day, but now I have to hurry. I've been lacking movie nights at home for a half a year, but that will change NOW.

Come Christmas!

2007-12-17T13:43:00.001+02:00

Suvussa on nyt pappi, joten eikös olisi hyvä olla myös ihan oma kirkko? (Onnea vielä Annalle!)

We have a priest in the family now, so I thought it would be appropriate to build a very own church.

Kaavat ja ohje ovat Piparkakkutalot-kirjasta.

Pattern is from the book Piparkakkutalot. (It's originally in Swedish, but I couldn't find the original name of the book.)

Olin vähän huolimaton viimeistelytöissä. Sokeriliisteriä on siellä täällä ja aivan liikaa. Kuorrutus on myös aika luokatonta etenkin kuoripäädyssä.

I didn't do a nice job when attaching the parts. There's sugar all over and way too much of it. I was also too hasty on the icing, especially on the other end of the church.

Tämä oli eka piparitaloni, joten sen on oltava ok. Harmittaa vaan vähän tuo ikkunoiden tyhjyys - näyttää ihan kuin vanhaan kirkkoon olisi vaihdettu uudet ikkunat.

This was the first ginger bread house I've built, so I'll say it's ok. The thing I miss the most are the windows that go together with the church. Now it seems like they would have been replaced by modern windows.

Shiny Objects

2007-12-14T11:04:00.000+02:00

Tein satutuntien söpöille muksuille pikkujoululahjaksi heijastimet.

The cute kids at the library fairy tail hour got reflectors as early christmas gifts.

Heijastimia oli tietysti aika paljon enemmän kuin tässä kuvassa. Epäilin vähän, näkyykö heijastinnauha yhtään tupsussa (varsinkin kun leikkasin omani yksipuoleisesta heijastinkankaasta), mutta kaikki tupsut läpäisivät taskulampputestin kirkkaasti. Jopa ne, jotka tein vähän tiheämmiksi kuin nuo kuvassa olevat. Idea heijastimiin tuli tutulta, joka taas löysi sen Kädentaitomessuilta. (Äh, enpä vieläkään tiedä, missä blogisi sijaitsee!)

At the end, there were far more reflectors than is shown in the picture. I had my doubts about how well the reflector straps would show in the middle of all that yarn (I didn't have the "shoe-lace-kind-of", I cut mine from a one-sided fabric), but they passed the flash light test brightly. Something of this sort was originally seen at a crafts fair by a friend of mine (a friend of my sister's, actually).

Itsetehdyt joululahjat ovat muuten täällä tänä vuonna vähän kortilla. Huolimatta yrityksistä ja ponnistuksista en ole saanut aikaan kuin pari vaivaista, ja nekin ovat vielä kesken. Etukäteispahoittelut lahjottaville! Onneksi ensi vuonnakin on taas joulu.

Despite all my hopes and efforts, I haven't managed to make too many christmas gifts myself. The ones I've started are unfinished. But I won't make a big deal out of it - there's always next christmas.

Niilo sai nimpparilapasensa! Taitavat olla ihan kelvollisen pehmeät.

Niilo got his gift mittens! I assume they're soft enough.

It's That Time Again

2007-12-02T20:10:00.000+02:00

Hurraa, Ukko Nooa! Kiva, että kaikki otukset mahtuivat paattiisi. Enkeli ja kuusi olisivat muuten vähän yksin.

Hurray, Noak! Thank you for taking all the creatures on the boat. The angel and the tree would look lonely without them.

Piparikuusi on tehty niin kuin torstain Aamulehdessä neuvottiin.

The idea to the ginger bread tree is from a local newspaper.

Mukavaa ensimmäistä Adventtia!

I cannot remember if the Christmas Advents are a local tradition or if they're celebrated all around the world. In any case, have a lovely first Advent!

Happily Ever After (continued from the previous episode)

2007-11-24T09:41:00.000+02:00

Naimahanskat
Pattern: Perussormikkaat - Improvised
Yarn: Virolainen hahtuva kaksinkertaisena - Estonian unspun wool doubled
Needles: 3mm

Tällä kertaa olin ajoissa. Onnea, H ja O!

I was on time this time. Congratulations, H and O!

Happily Ever Since

2007-11-05T21:30:00.000+02:00

Ystävämme saivat toisensa 15.1.2005. Häälahjaan piti tulla pieni itsetehty osuus, mutta en ehtinyt viimeistellä sitä häitä varten. Myöhemmin totesin, ettei kyhäelmä sopinut lahjaksi. Ei puhuta siitä sen enempää. Olen tehnyt sijaisrinnakkaislahjoiksi koko perheelle lapaset. (Velka kasvoi vähän korkoa siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyi tytär.)

Our friends got married on Jan 15th 2005. We promised to deliver a small supplement to our gift afterwards, since I hadn't had time to finish it. I never did. It was a terrible idea, and those are the last words I'm going to speak of it, ever. But I got over it in a couple of years and made them mittens instead. I had to make a pair for their daughter, too, since I had waited for her to be born before I started.

Tytär on kyllä kasvanut noihin lapasiin jo liian isoksikin. En usko, että ne menevät käteen. Mutta ehkäpä vähän tytöllä vähän isompana olisi nukke, jolle ne olisivat passelit?

The smallest mittens are too small even for a half-year-old baby, I fear. But I wouldn't rip them beause I thought she might have a suitable-handed doll one day.

Paljon onnea onnellisista aviovuosista! Menneistä ja tulevista. Velka on nyt kuitattu.

Congratulations for the happy married years you've shared together! Oh, it feel so light to have this burden off my back.

Being married for almost three years mittens
Pattern: Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Some changes to patterns.
Yarn: Novita Nalle, small amounts.
Needles: 2,25 mm (too tight!); 2,5 mm (lovely) and 3,5 mm (absolutely too thick).

Pretty Food

2007-10-26T18:43:00.000+02:00

Mitä tekisinkään näistä?

What shall I make of these?

Ruokaa...

Food...

...Vai koruja?

... Or jewelry?

Olen ihan tosissani miettinyt, miten saisin näistä valloittavan kauniista pavuista helminauhan. Koitimme Terhon kanssa saada niihin reikiä neulalla ja vasaralla. Isoon valkoiseen se syntyikin, mutta homma tuntui tosi työläältä. Keksitkö paremman keinon?

Seriously, I tried to pierce these beans with the help of Terho, a threding needle and a hammer. I'd like to make a necklace. We only succeeded with the large, white one, and it took long enough to have my neclace dreams faint away. Could you suggest a better method?

Leivoin tänään ruisleipää. Ja kauniita pikku leipäsiä tulikin, vaikka itse sanonkin!

I baked rye bread today. And it was some very pretty rye bread, I might add.

Terhokin on valmistellut jotain - siideriä. Mutta kannattaakohan sitä juoda? Minä olisin ehklä taipuvainen uskomaan merkkeihin...

Terho has been brewing cider. Do you think it should be drunken? I myself consider trusting the signs...

Putjakkeen kanssa aloitettiin Muir. Oli tarkoitus tehdä kapeampi versio, johon 50 grammaa Wetterhofin Silviaa riittäisi, mutta hetken tuoksinnassa loimme kaikki ohjeen silmukat. Näillä on nyt sitten menty. Eikä kumpikaan meistä osaa muuttua langaksi.

Me and Putjake, we started Muir. We meant to knit a narrower version of the scarf so that the 50 grams of Wetterhof Silvia we have would be enough. But we didn't think about that when we casted on, did we? We've been knitting the whole width of the scarf since. Silly us, why go on?

This Fall's Coldest Day

2007-10-21T18:07:00.000+02:00

Kävimme piknikillä Kangasalan kirkkoharjulla. Kivaa oli! Minulla oli päällä uusi ...hmm. Mikä se on, joka on pienempi kuin villatakki, muttei suostu käyttämään nimitystä bolero? Hartianlämmitin? Nuttu-sanan olen varannut päässäni vähän toisentyyppisille vaatteille, hihattimeen ei kieleni taivu.

We had a picnick at a ridge nearby. It was fun. I had my new shrug on.

Hug me tight shrug
Pattern: Lion brand yarn, available here.
Yarn: Novita Florica, 150 grams
Needles: 4,5 and 5,5 mm

Takki meni kyllä kuvauksen jälkeen kovin nopeasti päälle!

After this I had my jacket on in no time!

Ruoka oli hyvää. Alakuvissa ovat viime talvena tehdyt sormikkaat ja piraattipipo sekä pikkukiinalaisen herkut.

The food was good. Pictured underneath: Garter stitch gloves and a pirate hat from last winter and some delicious chinese.

You're right: So much for the ecology...

Flower Power

2007-10-07T10:22:00.000+02:00

Katsopahan tätä kukkasta. Se on krookus. Aika erikoinen sellainen. Se on krookus, joka nostaa kukaisen päänsä esiin myöhäissyksyllä. En tiennyt, että tällaisia onkaan, mutta niin vain tämä pilkisti esiin omasta puutarhasta.

Miksi se päätti alkaa kukoistaa juuri nyt, kun edelliset ovat nousseet jo puoli vuotta sitten ja seuraaviinkin on vielä sama aika? Kyseessä voi olla sattuma - sellainen luonnon sattuma, joka tekee luonnosta luonnon.

Look at this crocus. It's a rare kind, one that pops its head out in the fall. I have never thought there to be such crocuses. But apparently, there are such - at least this individual.

Why did it want to come out in the open now, a half a year behind or ahead of schedule? It could be a simple coincidence. Nature doesn't always work according to predictions. And that's the beauty of it.

Minusta kuitenkin tällä kukalla on sanoma.

Luonto käyttääytyy nykyään ihan hassusti. On joko liian kuuma tai liian kylmä, täysin kuiva kesä tai ukkosta keskellä talvista lumipyryä. Vielä minun lapsuudessani säätä pystyi ihan eri tavalla ennustamaan. Luonnonmullistukset aiheuttavat maailmalla yhä enemmän katastrofeja. Kukaan ei enää kiistele tosissaan siitä, mistä on kyse, ja ketä syyttää. On ihan selvää, että ihmiset ovat yhdessä keittäneet tämän sopan.

The flower could also be telling us about a more serious matter. Listen to it - it wants to be heard.

More and more, nature is acting funny. The temperature is not only getting warmer, but more unpredictable, too. The summers are not what they used to be, the winters are, too, very different from what I remember from my childhood. Catastrophes happen more frequently around the world. There is no more dubt about who to blame for this. We, humans, are to blame.

Tämä krookus tuo viestiä. Se kertoo, että olemme potkineet luontoa jo aika paljon, ja luonto alkaa jo potkia takaisin. Tämä kukka ei potki, vaan sanoo sen kukkasin. Minusta se on hyvä tapa, ja menee kyllä ainakin itselleni perille.

Meidän kaikkien täytyy yrittää muuttaa tapojamme. Uskon, että kaikilla on siihen vielä varaa. Haastoin itseni ajattelemaan, missä minulla on parannettavaa ja mitä olen valmis tekemään.

Consider this crocus as a messanger. A lovely one with a serious message. Telling us that the order in nature has been disturbed and sooner or later, it will disturb us back. The flower uses the sweetest power it has to get this message through - flower power. A more effective type of power may not exsist.

I believe that we all have to make an effort in saving the planet. There must be room in everybody's life for improvement, no matter what they do already. I challenged myself into thinking what I need to work on.

Lupaan osoittaa rakkauttani luontoa kohtaan seuraavilla tavoilla:

I will from now on show my love for the nature through these improvements in my faily life:

1. Yritän panostaa nykyistä enemmän lähituotantoon. Uskon, että tavaroita kuljetellaan pitkin maailmaa aika paljon ihan turhaan.

1. I will put more stress in buying products made locally. I will thus on my part diminish the need for unneeded transport.

2. Pitää yrittää pitää luomu mielessä. Luonnonmukainen viljely on paremmaksi luonnolle. Ja ehkä minullekin.

2. I will put more stress on organic products, and thus support more nature-frindly ways of production.

3. Asian konkreettisemmalta puolen: Yritän löytää lihaa järkevämmin pakattuna. Ostan kissoillemme aika lailla paljon lihaa marketeista, ja siellä se pakataan isoihin ja koviin muoviastioihin. Uskonpa noiden astioiden olevan suurin yksittäinen ei-kierrätettävä jäte roskasäkeissämme. Ennen lihaa sai ihan vaan tiskillä paperiin kääräistynä - olisi hienoa, jos löytäisin jostain lähistöltä kaupan, joka edellen harjottaisi tätä tapaa.

3. On the more concrete side of the matter, I'll try to find ways to buy meat packed in a paper rather than in a plastic container. Our cat's live mostly on raw meat and I therefore buy it quite often. The markets nearby don't have a meat counter with a person behind, only a selection of ready-packed meats - and that means I end up buying an awful lot of those boxes. That makes the biggest single non-recyclable section of garbage produced in this household.

Ympäristöasiat ovat vaikeita. Näistä saa kovin helposti saarnaamisen maun suuhunsa. Vielä sädekehänkin pään päälle. En missään tapauksessa halua kumpaakaan - haluan vain osallistua Blog action dayhin.

Environmental issues are difficult. It's hard to avoid the tone of lecturing - and you may seem like you're only too perfect yourself. I hope I don't seem like that, at least I do not inted to. I only want to take part in Blog action day.

Checking my Notelist

2007-10-07T10:02:00.000+02:00

1. Blog action day. Kerro kavereille.
1. Blog action day. Make a note to all.

2. Muista, että rokkaat. Olet tainnut unohtaa sen jo useamman viikon ajan? Ja muistakin rokata! (Kiitos, Sherri!)

2. Remember that you rock. I guess you've forgotten all about it for some weeks now? And don't forget to rock! (Thank you, Sherri!)

3. Tulehan jo pois Ravelrystä, ota vähän teetä ja ala neuloa. Neulo vaikka tämä tai tämä tai tämä tai...

(Ravelryhän on varsinainen aikasyöppö [mutta tosi hieno sellainen]! Onko kellään muulla kaiken päälle ongelmia sivujen hitaan latautumisen kanssa?)

3. Get off that Ravelry and start knitting! Drink some tea while you knit. Start with this. Or maybe this? This? Decision making is the only thing keeping me from casting on...

(It sure takes a lot of time, visiting [the wonderful] Ravelry. And pages seem to load a bit slowly at the moment. Or is it just me?)

It says tip tip while the tea drips down.

Food for the Soul*

2007-09-28T16:04:00.000+02:00

Olen nähnyt muutaman mainitsemisen arvoisen esityksen - toisen livenä, toisen valkokankaalta. Suosittelen niitä kaikille! Molemmissa kommunismi on sattumalta keskeisenä teemana.

1. Likaiset kädet Tampereen teatterissa. Hieno esitys. Hieno käsikirjoitus (Jean-Paul Sartre), hieno ohjaus (Jotaarkka Pennanen), hieno lavastus, hieno puvustus, hienoa näyttelijäntyötä. Aika lensi kuin siivillä!

2. Das Leben der Anderen, joka menee juuri nyt ainakin Tampereella Niagarassa. Se on upea kertomus 80-luvun DDR:stä. Tämä on melko samansävyinen elokuva kuin Schindlerin lista, mutta ehkäpä pidin tästä vielä vähän enemmän. Erityisesti tykkäsin pääosan näyttelijästä.

I've seen a couple of masterpieces - one live, one on screen - that by coincidence both handeled issues around communism.

1. 1. Les mains sales in Tampere theatre. I loved it all: The script (Jean-Paul Sartre), the directing (Jotaarkka Pennanen), the set, the costumes, the acting. Time flew!

2. Das Leben der Anderen (the Lives of Others). The film tells a beautiful story situated in the DDR of the 80's. If you like Schinder's list, you'll like this one, too. I liked it even more.

Tänään sai osoittaa tukeaan burmalaisille kulkemalla punainen paita päällä. Kietaisin varmuuden vuoksi punaisen takin päälle punaisen huivin. Tämä huivi on lempparini jo useamman vuoden ajalta. Mummuni on virkannut sen joskus 70-luvulla äidilleni. Lanka on ihan uskomatonta laatua, sillä se on tiheästä käytöstä huolimatta edelleen täysin nukkaantumaton. Langan värikin on täydellinen, kuvio ihana ja koko mahtavan iso.

Kaupungilla ei näkynyt paljoakaan punaista. Ei sillä, että kuvittelisin tamperelaisen katukuvan jotenkin vaikuttavan Burmaan saakka, mutta olisi ollut kiva nähdä punapaitaisuutta jo ihan silmänkin iloksi. Lähes kaikilla tosin oli takki päällä.

You could show your empathy for the Burmese today by wearing a red shirt. I had a red coat, too, and my favourite red shawl over it. My Grandmother crocheted this shawl for my mother back in the 70's. It's been frequently used, the most recent years by me, but it looks like it's right off the hook. i'm amazed about the yarn quality.

I didn't see too many red garments downtown. Not that I really thought they would make a difference, but I would have loved to see them anyways. But almost everyone had a jacket on, so you could imagine redness on the other layers.

* Hyvä, että edes sielu saa ruokaa, kun puutarhuri vaan unelmoi läpi koko kesän. Ensimmäisen kuvan kurpitsa on ainoa sato kasvimaastani (salaattien ja yrttien lisäksi). Tässä vielä kuva mittasuhde-esineen kera.

* It's essential that the soul is nourished when the fruits of our garden are on the poor side. The gardener must have been staring at the sky all summer. The zuccini on the first picture is the only thing I got off the bench (apart from salad and herbs). Here's some idea of it's size.

House Calls

2007-09-18T15:15:00.000+02:00

Muistanpas kerran maininneeni, etten oikein välitä kirjahyllystämme. No nyt on otettu useampi askel kohti kirjahyllyrakkautta! Yksi hylly on kasassa, toinen vielä puuttuu. Melkein kaikki kirjat mahtunevat niihin, ja loput saavat ehkä kodin toisaalta talosta.

I once mentioned that I don't particularly like the shelves our books have to sit on. But I do now! One new shelf unit is up and another one is coming up. I'm in hope that most of our books fit there.

Luin vastikään Richard Bachin Lokki Joonatanin ensimmäistä kertaa. Kirja oli omalaatuisuudessaan hyvin piristävä, vaikken osaakaan täysin sulattaa sitä, että kirjassa on kovin selvä ja osoitteleva opetus. Kirjan ulkoasuun hullaannuin täysin! Russel Munsonin lokkikuvat ovat mahtavia.

Recently, I read Jonathan Livingstone Seagull by Richard Bach for the first time. It is an uncommon, detailed story, and I like it for that. What I don't like is when a book has a teaching this obvious. But I absolutely fell in love with the seagull pictures by Russel Munson! They're simply great.

Täällä on muuten harjoitettu kirjoneuletta. Se on ollut minulle aina luonteva ja rakas neulomisen muoto. Kumma kyllä, yhtäkkiä en saa siistiä jälkeä aikaan sitten millään. Hirveätä kiristelyä ja värien pilkahtelua vaan. Mutta en luovuta!

On knitting branch, there has been fair isle. I've always loved doing it and looking at the finished thing, too. But now, all of the sudden, I don't seem to get it look nice. It's too tight and colours are peeking through. Why, oh why? But I won't give up!

Putjake auttaa pitämään lankoja ojossa.

Putjake helps by holding the yarn.

Reason to Celebrate

2007-09-04T20:02:00.000+03:00

Viime viikonloppuna juhlin vallan ihanissa ja tunnelmallisissa puutarhahäissä . Varasin lämmikkeeksi uuden huivin ja hauskuutukseksi nopeasti kyhätyn kaulakorun.

Last weekend, I got to take part at a lovely wedding party that was held in a chilly garden. For warmth, I took my new scarf with me, and for fun, my new necklace.

Onnenlehti scarf (Sorry, I accidentally called it Kellokukka first)
Ohje/Pattern: At Mielitty (pdf)
Lanka/Yarn: A suprise gift from Hasbu
Puikot/Needles: 6 mm

Tein huivin tarkoituksella tosi isoilla puikoilla hentoisesta langasta, jotta tulos olisi oikein seittien seitti. Toisaalta puikkokoko auttoi minua pääsemään yli pitsihuivikammostani, jonka sain noin vuosi sitten erityisen pienten puikkojen avustuksella. Mallikertoja on tässä huvissa vain kahdeksan, ja silti koko on ihan kohtuullinen. Lanka on ihanan takertuvaa - huivi pysyy asemassaan kuin sotilas. Kuvat ovat yli- ja alivalottuneita, joten langan värin totuus piilee jossain välillä.

I used needles larger than suggested to get a gossamer scarf. On the other hand, I wanted to get it done quickly to get over my fear of knitting lace scarfs (developed a year ago with a little help of tiny needles). I only needed eight pattern repeats to get a decent-sized scarf. I like it how the scarf kind of grows on your jacket when you put it on - no matter how you move, it'll stay still like a solder. The color is not right on eather of these bad pictures, but somewhere in between.

Avo-anoppi (lyhyemmin avoppi) sai synttärijuhliensa jälkimainingeissa farkkuiset Fetchingit. Todella nätti, mukava ja ah, niin nopea malli. Minulla reunat eivät kuitenkaan osanneet pysyä ihan niin suorina kuin Knittyn kuvissa.

My mother-in-law-to-be (miltb?) got a pair of jeansy Fetchings as a belated birthday present. A lovely, lovely, pattern, and so satisfying in progress. I just wish the edges wouldn't have curled so much as they didn't do so in Knitty's pictures, either.

Jeansy Fetchings
Ohje/Pattern: Knitty
Lanka/Yarn: Regia 4fädig kaksinkertaisena / held double (a ruffle price from Maijamirjami)
Puikot/Needles: 4 mm

I'm Prepared!

2007-08-28T16:44:00.000+03:00

Olo on ihanan kylläinen ja kotoinen!

I feel so comfy!

Falling in Love

2007-08-23T21:51:00.000+03:00

Syksy on ihanaa aikaa!

I'm in love with fall!

Kesä antaa meille käsintehdyt lahjansa, joista saamme nauttia koko tulevan talven.

Summer hands us her handmade gifts, and we get to enjoy them all winter long.

Kaikki alkaa taas alusta, illat viilenevät ja tuulet muuttuvat puuskaisemmiksi.

Everything starts over again. Nights become chilly and winds grow in confidence.

Saa nukkua rauhassa viileässä, lämpimän peiton alla.

The bedroom temperature sinks and you have a warm blanket on you. Zzzz.

Voi selailla kansalaisopistojen kivoja lehtiä. Sieltä löytyy kaikki maailman taidot!

At daytime, you start considering what hobbies to start this year. They offer courses of almost everything at the community college!

Saa ostaa mielettömät määrät villalankoja aina kun sellaisiin sattuu törmäämään. Nyt on jo kiire varustautua. Saa ostaa myös puuvillaisia, jos löytää halvalla.

It's you duty to prepare for winter, so buy all the wool you run into. Buy cotton as well, if it's on sale.

P.S. Viime postin Nice matters award jatkaa tietänsä Hasbulle. Ota koppi, sisko! Kiitos, kun kävit puolestani lanka-asioilla!

Turning Brown

2007-08-16T12:55:00.000+03:00

Tässä lekottelevat Hasbun nimpparisukat. Se on ensimmäinen lahja, jonka ikinä olen neulonut Hasbulle! Toisin päin tämä homma onkin jo toiminut vuosikausia. Hasbu, jos luet tätä, ajattelin, etten pilaisi mitään, kun kerran olet jo sovittanut yhtä sukkaa.

These are Hasbu's socks. It's the first gift I ever knitted for her! (But I've received quite a few handknitted or -crocheted gifts from her.)

Some cat hair in the knitting as always...

Erä-Hasbun sukat
Ohje: Eränaisen polvisukat, Sukkasillaan
Lanka: Pirkanmaan kotityön Paksu pirkkalanka, pääsävy 325. 188 grammaa
Puikot: 2,5 bambut
Muutokset: Ihan tyhmiä. Lyhensin vartta, kun pelkäsin, ettei lanka riittäisi. Tottakai se riitti, jäi runsaasti ylikin. Nämä eivät siis oikeastaan ole polvisukat, mutta ihan mukavan pitkät varret näihin silti tuli!

Hasbu's socks
Pattern: Eränaisen polvisukat, Sukkasillaan
Yarn: Paksu pirkkalanka, Pirkanmaan kotityö, main colour number 325. 6.6 ounces.
Needles: 2,5 mm bambu dpn's
Alternations: Silly me. I thought I would run out of yarn again so I didn't knit them all the way to knee leght. Of course I ended up with at least 40 grams of yarn when I finished...

Muutama muukin ruskea työ on puikoilla. Nämä kaksi ovat huiveja minulle itselleni. Ne on neulottava pian loppuun, että voin aloittaa hommat uusilla addeillani. Sitä ennen en uskalla edes kokeilla, sillä voi olla, ettei addi-tieltä ole enää paluuta...

These brownies will be scarves pretty soon. I have the perfect motivation for knitting fast: My new Addis which I won't get to try before these are finished. I suspect I would not even touch these needles after trying them...

Ja niin, Maitzu oli ihana ja muisti minua tällaisella. Tulin siitä iloiseksi! Minun täytyy vielä miettiä, kenelle sen itse antaisin. Ja tutkia, missä kaikkialla se jo on!

Maitzu was so sweet as to give me this badge. I am so happy with it! But I need some time to think about to whom I'll pass it to.

I'm Spoiled

2007-08-08T13:13:00.000+03:00

Nuttulan minulle lähettämä arpajaisvoitto oli Junk Style -kirja. Käsittämättömän anteliasta, vai mitä? "Roskatyyli" taitaa olla sitä ominta minua sekä hyvässä että pahassa, minkä läheiseni varmasti allekirjoittavat (kaikkein lähimmät alleviivaavat sanan pahassa). Olen viettänyt kirjan parissa monta riemukasta hetkeä, mutta kaikkein hauskinta oli kuitenkin huomata tämä kuva:

Nuttula sent me this book called Junk Style as a blog ruffle prize. Thank you so much for your generousity, Nuttula! Everybody who knows me knows also that the words junk and style go well together with the name Heidi. The ones closest to me might even argue they occasionally go too well together, but never mind them. I've enjoyed the book very much. It is clear, however, that the most delightful moment was to notice this picture:

Tiedättekö miksi? No tässäpä pieni vihje, keittiöstämme poistettu lavuaari. Se on ihana, mutta keittiöömme se oli liian pieni ja seinään kiinnitettävänä mallina se olisi sijoittunut epäkäytännöllisesti tason takaosaan. Muistaakseni siinä oli yläreunassa kuvan mukainen sininen tiiviste (?), mutta otin sen huonokuntoisena pois. Nyt lavuaari odottaa uudelleensijoitusta johonkin märkätiloista, jotka kaikki ovat vielä remontoimatta.

Do you know why? I'll give you a hint. This is a sink that had to be removed from our kitchen due to its size and shape. The sink is quite small and it's meant to be placed directly on the wall, which was too unpractical in our small kitchen. I'm thinking there used to be this blue insulation (?) band on the upper part too, like in the picture, but I guess it was in a bad shape so took it off. The sink will re-live its life in our restroom or bathroom if we ever get them started and finished.

Lisäksi Nuttulan paketissa oli kaksi levyä Fazerin suklaata. Hmm, missäköhän ne olivat kun etsin niitä kuvauksia varten..?

As if this wasn't enough, there were also two chocolate bars (my absolute favorites) in the package. Strangely enough, I couldn't find them at the time of photographing...

Sherrikin hemmotteli minua. Vastapalveluksena täysin olemattomasta palveluksesta hän lähetti minulle vaikka mitä: mukin, kortteja, erityisherkkusuklaata ja sikäläistä paikallista lankaa. Lanka on ihanan pehmeää merinovillaa. Se on alla kuvassa ensimmäisten ja ainokaisten addieni kanssa, jotka taas sain Hasbulta nimpparilahjaksi. Niitä pitää päästä heti kokeilemaan! Kävisivätköhän lanka ja puikot hyvin yhteen?

I've got some other things, too. I did the smallest favor to Sherri (well, I still won't say it was a favor at all, just plain conversation) and she sent me loads of lovely stuff in return: A coffee mug, postcards, very special chocolate which I've saved for a day I need to treat myself and yarn. The yarn is super soft merino wool and feels so lovely! Also pictured are my first and only addis. I got them from Hasbu. I'm thinking I should propably pair these two (actually 5+1=6) as soon as possible...

En edes ala esittellä lehtiä, joita sain äidiltä... Kaikki ovat varmaan jo nyt samaa mieltä: minut on hemmoteltu ihan piloille!

So, hands up the one who could say that I wasn't totally spoiled? (If I see any hands, I'll show you the magazines my mom got me...)

Keeping Promises

2007-07-31T11:02:00.000+03:00

Niilo sai hyvän aikaa odottaa Niilo-kirjan valmistumista. Ongelma oli epäkiinnostavan (mutta selvästi kovin kätevän) laminointikoneen hankkiminen ja käytön opettelu. Niilon luvalla laitan tähän kuvasarjan koko kirjan sisällöstä, kuten tuli aiemmin luvatuksi.

Niilo got to wait for his Niilo book for quite some time. The only problem was to buy and learn how to use an uninteressant laminatting machine. Uninteressant, yet very handy and simple. As previously promised, I'll show the whole book (with Niilo's permission, of course.)

Kuten huomaatte, sidontatekniikka on perin vaatimatonta.

You may notice that I'm not actually a book binder...

Niilo perheineen on muuttanut uuteen kotiin, ja tupaantuliaislahjaksi hän sai puuvillaisen torkkupeiton.

Niilo moved to a new home, and as a housewarming present I gave him this cotton blanket.

Pienen pojan puuvillapeitto (Samankaltainen kuin tämä)
Lanka: Monaco cotton
Puikot: 6 mm.
Koko: n. 70 x 95 cm

A little boy's cotton blanket (very similar to this one)
Yarn: Monaco cotton
Needles: 6 mm.
Size: appr. 26,5 x 37,4 inches

Hasbu ja Tomppa saivat tulppaaneita.

Hasbu and Tomppa got tulips.

Sain muuten eilen mahtavan arpajaisvoiton Nuttulalta! Siitä lisää heti, kun kameran patterit ovat hieman elpyneet.

I won a ruffle at Kirjakahvila! I got a delightful book on the mail yesterday. I'll show it as soon as the batteries for the camera have been charged.

Fisherman's Friends

2007-07-21T18:49:00.000+03:00

Ystävämme teki meillä talkootöitä oikeastaan koko viime syksyn ajan, vähän kerrallaan. Hän kertoi haaveilleensa paksuista, täysvillaisista polvisukista pilkkiretkiä varten. 1+1= Kalamiehen varustelu syksyn ja talven kalareissuja varten.

Our friend helped us a lot around the house last fall. He once mentioned that he had dreamed of (those were his excact words) thick, woolen knee-highs for wintertime fishing (what do you call it when you fish through a hole on the ice?). So I made him those and a little extra, too.

Väiskin pilkkisukat
Ohje: Sukkasillaan, Matti
Lanka: Paksu Pirkkalanka, 273 grammaa
Puikot: 2,5 bambut
Saldo: kaksi katkennutta puikkoa, loput sukista neulottu lyhykäisillä versioilla

Väiski's ice fishing socks
Pattern: Sukkasillaan, Matti
Yarn: Heavy , 9.6 oz
Needles: European 2,5 bambu dpn's
Ended up with: two broken needles and the rest of the socks to knit with them

Neuloessani näitä sukkia sain oppia, että samannumeroiset jalat voivat olla kovin erikokoisia. Teatterireissulla sovitin sukkaa parille henkilöille, joiden kengän koko on toivottu 43-44. Sukka sopi mainiosti. Sen jälkeen sovitin sitä 42-43-jalkaiselle tyypille, ja sukka olikin liian pieni. Miten tämä voi olla mahdollista? Voiko jalan leveys vaikuttaa noin paljon? Jäin vielä illaksi 41-, 42- ja 46-jalkaisten seuraan, ja jouduin heidän jaloillaan mallaamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Toivottavasti se nyt kolmen purkamisen ja uudelleenneulomisen jälkeen on sopiva! (Kuvan mallille sukka on 2-3 numeroa liian iso.)

I didn't realize it before, but somehow people with same-sized feet wear different-sized socks. These socks were meant for a guy whose feet are about European size 43-44, and during a weekend of some intese theatre work, I managed to chase two perfect sock models (their feet were excactly the same size). The sock fit them both, and I knit happily on. When I was nearly finished, I had to try it on a 42-foot, and to my amazement, it was too small! I was puzzeled and still am. I ended up spending the night with feet sized 41, 42 and 46, and had to figure out the size between them. Hope they fit, since the decreases were re-knit three times! (The feet on the picture are hopelessly too small for the socks. They are the number 41's.)

Harmittaa vähän tuo värin vaihtuminen jalkaterässä. Terä näyttää märältä. Se ei ollut tarkotus, mutta en voinut arvata, että yksi sukkapari syö lähes 300 grammaa lankaa. Malli on kyllä aivan ihanan konstailematon ja hyvin istuva!

Too bad that I didn't find the same shade of grey when I run out of the first two skeins. The yarn I got is darker (but not dark enough to actually stand out nicely) and now I can't help thinking that it seems like the socks were wet. but I really like the pattern. A perfect fit!

Kalahansikkaat syksyn koleille keleille
Ohje: Ei ohjetta, annoin mennä vaan!
Lanka: Virolainen hahtuva kaksinkertaisena, 87 grammaa
Puikot: ehkä nelosen-vitosen luokkaa

Eipä näistä oikein mitään. Ne ovat aika rok, voisin käyttää itsekin.

Fishing mittens for the fall chills
Pattern: No pattern, just cast on and knit.
Yarn: Doubled Estonian unspun wool, 3 oz
Needles: European fourish-fiveish dpn's

Not much to say. I think they rock in a quiet manner.

Kirpputorin hengetär on ollut viime aikoina armelias. Viimeksi mukaan tuli portugalilaista kartiopuuvillaa (360 grammaa) ja mukavasti nappeja. Kiitti, hyvä henki! Uhraan taas ensi viikolla kymmenykseni alttarillesi.

The good Flea Market spirit has favored me lately. She gave me this portuguese cotton yarn and a load of nice buttons! Thank you, spirit! I'll be sure to make my sacrifice next week again.

Good Enough!

2007-07-13T11:54:00.000+03:00

Olipa hyvä, että käytin sinistä neuletakkia pesukoneessa! (On mainitsemisen arvoista, että ymmärsin tehdä noinkin itsestäänselvän jutun.) Kuivuttuaan se oli, yllätys yllätys, kutistunut ihan järkeviin mittoihin. Onneksi ei liikaa, sillä kiristävät vaatteet jäävät minulla kaappiin.

Good for me! I did a reasonable thing by washing the blue cardi before starting steeking. (It may seem like a thing a normal person would automaticly do, but I still think it's a thing worth congratulationing yourself about.) It turned out much better fitting after the wash. And I don't like my clothes too tight, so it is actually a perfect size now!

Olkasaumat laskeutuvat yhä melko alas hartioille, mutta se on mallin vika, ei minun. Ystäväni kehotti minua tuunaamaan ne, mutta en tuunaa! Kesän Phildarissakin oli ainakin yksi tuollainen retro-ysäri-malli, joten olen ihan muodikas olkapäälinjoineni, heh.

The shoulders on the pattern are not too nicely constructed, and I decided not to change it, so I eneded up with a kind of a low shoulderline. My friend said I'd have to work on them, but I won't. This summer's Phildar has at least one cardi that has quite similar retro-nineties-construction, so me and my cardi, we're actually hip!

Hihat ovat muuten tuollaiset vähän oudosti lievän puhvit, ja kun katsoin tarkemmin Modan mallikuvaa, ne ovat sellaiset näemmä ihan syntyjään. Enpä huomannut silloin, kun oli aikaa vaikuttaa asiaan.

The sleeves are strange - kind of puffy. I didn't notice it on the picture at first, and now it's too late to complain.

"Beige neuletakki"
Malli: Moda 3/2007
Lanka: Netistä ostettu ihanan pehmeä puuvilla, ostopaikka sittemmin kadonnut muistista (harmi!), 363 grammaa
Puikot: Enpä muista enää niitäkään.

"A beige cardigan"
Pattern: Moda 3/2007
Yarn: I wish I could remember where I got this so I could check the name, 363 grams.
Needles: Sorry, no idea of these eather.

Muuten, kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen. Tässä on minusta jotain tosi selittämättömällä tavalla kivaa, vaikka ei kuitenkaan mitään erikoista. Ehkäpä siinä juuri koko homman juju!

Despite of all I'm quite happy with the result. I don't know what it is that I like about in this, since there really isn't anything special. Maybe it's just that.

Seven Sides of Me

2007-07-02T22:00:00.000+03:00

Seitsemän faktaa -meemi tupsahti tänne lähes yhtäaikaisesti sekä Riepalta että AnniKaiselta. Kiitos!

1. Minulla ei ole lempiväriä, ei lempimusiikkia eikä lempikirjaa. Asiat muuttuvat aikojen mukana.

2. Olen kai vähän kömpelö, sillä olen pienestä pitäen joutunut säännöllisesti pikku haavereihin.

3. En tiedä, mitä aion tehdä isona.

4. Annan itsestäni huonon ensivaikutelman. Ystäväni kertovat pitäneensä minua ensin kopeana, ylpeänä tai ylimielisenä. En ole kopea, ylpeä enkä ylimielinen, eikä minulla ole mitään syytä ollakaan. Ilmeissäni on jotain kovin harhaanjohtavaa. En osaa hymyillä kovin paljon, ainakaan suullani. Harjoittelen hymyilyä silläkin riskillä, että vaikutan teennäiseltä.

5. Minun on mahdotonta pukeutua "mökkivaatteisiin" mökilläkään, vaikka sitten olisin yksin. Turhamaisuus on seurannut minua koko elämäni ajan. Äitini viihdyttää ihmisiä kertomalla tarinoita pukeutumisestani hiekkalaatikolle.

6. Blogini nimi kertoo paljon elämänrytmistäni. En yhtään tykkää kiirehtiä. Luulen, että vereni kiertää suonissani keskimääräistä hitaammin.

7. En keksi juuri ällömpää asiaa kuin pureskeltu purukumi, oli se sitten missä tahansa.

Ehkäpä Niilo haluaisi seuraavaksi kertoa itsestään?

I was challenged to tell seven facts about myself by Rieppa and AnniKainen. Thank you, ladies!

1. I don't have a favourite colour, a favourite music or a favourite book. Times change, so do my affections.

2. I guess I'm a bit clumsy, since I've ended up in minor accidents on a regular basis ever since I was a child.

3. I don't know what I'm going to do when I grow up.

4. People tell me the first impression of yours truly isn't that nice. Many of my friends have confessed first thinking that I was arrogant, proud and/or haughty. However, I'm not any of those things, and I got no reason to be. But my facial impressions can be misleading. I don't smile too much, though I remind myself to do so. But I do smile in my heart, a lot.

5. Even when I'm by myself on the cabin, I can't wear whatever is available. I need to be able to choose my clothes. Vanity is a characteristic I was born with. My mom entertains people with stories involving the young me and the playground.

6. The name of my blog, hitaat kiireet, is a part of a Finnish saying. The saying is used when something needs to be done, but progresses very slowly. I enjoy slowness to it's extreme. I do not feel good when I'm rushed. The blood in my vains runs slower than usual.

7. The nastiest thing that I can imagine is a used chewing gum.

Would Niilo be so kind as to tell something about himself next?

Sininen neuletakki tuli valmiiksi ja on ihan liian väljä. Väljyys on toki nouseva trendi, mutta tämä on jo liioittelua. Harkitsen ottavani ompelukoneen ja sakset käyttöön, kunhan tuo tuosta ensin kuivuu. Sopivampana neule olisi ihana, painava ja pehmeä.

I finished the blue cardi, and it's way too big on the shoulders. "Big" seems to be the word of fashion this fall, but I think this cardi is taking it too far. I'm considering steeking. Besides being too big, the thing is lovely, soft and heavy.

Because I'm Worth It

2007-06-21T16:47:00.000+03:00

Sanoista tekoihin. Aloitin uuden neuleen itselleni, vaikka nuo kaikki edellisen postauksen mytyt ovat ihan entisellään ympäri nurkkia. Kyseessä on Modan 3/2007 malli 15, joka ei ihan heti hypännyt lehdestä silmille, mutta joka silti vaikuttaa ihan kelpo kesäneuleelta. Lanka ei ehkä riitä, mutta olen ajatellut, että siinä tapaksessa mustat hihat ovat juuri sitä, mitä sininen neuletakki tarvitsee. Sinisen ja mustan yhdistäminne on syntistä ja tuhmaa, siksi niin kivaa.

I started a new knitting project for myself, as I promised. The other ones may be a bunch of screeming UFOs around the house, but I don't hear them. This is a simple cardigan and the pattern is from a Finnish magazine Moda. I might not have enough yarn, but in that case, black sleeves may be the most perfect thing ever. It is very wrong to combine dark blue and black, and that's why it's so much fun.

Tuo ainaoikeinreunus helmassa ja hihansuissa on niin ihana, että saatan tikahtua. Miten ihmeessä ainaoikea niin salakavalasti vuosien saatossa muuntui kamalimmasta neulepinnasta superihkuimmaksi? Se on niin suloisen kotikutoisen näköinen. Ja kotikutoisuus se vasta viehättääkin. Ehkä oudoimpana yksityiskohtana mainittakoon, että epäsiisti neulekäsiala näyttää minusta nykyään aivan syötävän söpöltä. Helppoja ovat tämän tytön huvit!

I'm overwhelmed by that garter stitch edge. It's odd how I used to not like garter stitch at all, and now it's my favourite! It gives such a home made feeling. And I like home made most of all! One peculiar thing about it is that I've started to admire some looseness/untidyness in knitting. I might have to try get rid of that...

Kuvissa kukkii keittiön pöydän pitkäksi hujahtanut salaatti ja sen mukana luikerteleva auringonkukka. En voi oikein uskoa kylväneeni auringonkukkaa salaattiruukkuun, koska sain taannoin ihastuksissani aikamoisen yliannostuksen tuohon lajiin. (Viltti riittää mainiosti.) Jotain sinne kuitenkin olin pannut, ja verson kasvaessa koitin kovasti muistella, mitä se oli ollut. Luulin sitä herneeksi ja haukkasin - ei ollut hyvän makuista. Tämä kukka on ainoa, joka säästyi minun ja kissojen hampailta, ja se on ehkä herkin koskaan näkemäni auringonkukka.

On the pictures you can see the flowers of a salad and a sunflover on the kitchen table. I have a tendency to forget what I plant in the pots, and so was the case with sunflowers. I wouldn't believe that it actually was a sunflower, since I admired the flower so much for long that I eventually grew tired of it (it's enough with the balnket). At one point I was sure it was a pea, and had a bite to taste - not good at all. But it was actually a sunflower, and a precious pretty one on top. This is the only one me or the cats didn't eat.

I Didn't Know There Were People Like Me

2007-06-15T11:35:00.000+03:00

Tiedättekö, on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole ikinä siivonneet kellariaan. Vaikka ovat asuneet talossaan jo hyvän ajan. Vaikka heillä noin yleensä olisi kova kaipuu järjestykseen ja toisaalta oiva annos seikkailumieltä. Minä en tiennyt, kunnes löysin sellaisen itsestäni.

Did you know there are people who've never organized or cleaned their cellar? Even if they'd been living above it for quite a while? And even if they in general liked tidyness and were ready to accept challenges? I didn't, but I found myself being one like that.

Kellarimme on oikeastaan aikamoinen seikkailu, sillä täältä muuttanut vanha rouva ei lähtiessään tyhjentänyt sitä kovin perusteellisesti. Emme me sitä häneltä pyytäneetkään. Lisäksi tavaraa on ihan omasta takaakin, ja kulkuväylien kapeus on aiheuttanut päänsärkyä ainakin koko sen ajan, kun aktiivinen remontointi on asuinkerroksissa hiljentynyt. (Älkää silti luulko, että kaikki lattialistat olisivat paikallaan!) Eilen saimme lopulta aikaiseksi käydä suurimmat tavaramassat läpi ja heittää kaikkein käyttökelvottomimman tavaran suosiolla kaatopaikkakuormaan.

Our cellar is an adventure. The lady who lived here before left a lot of things down there, and we were actually quite happy with it. But we had things of our own to put in there, too. The piles seemed to grow larger all the time, though we've now been able to get our living room furniture back in. I felt guilty looking at the place, even more so now that we haven't done much up in the actual living area, eather (but don't go thinking it's all finished up here, eather!). Yesterday had to be the day to start going through the stuff, or else we would have never done it.

Voi sitä pölyisten, tyhjien muovipussien, vanhojen tuulilasinesteiden ja kuvuneiden maalinjämien määrää! Oli myös ikivanhoja miesten kalsareita, sukkia, paperisia rullaverhoja, auton kattotelineitä ja rullittain muovimattoa. Mutta onneksi väliin osui myös ihastuksen aiheita: Kellaritontun katkennnut ja käyttökelpoinen haarukka (pitääkin muistaa antaa sille myös ruokaa!), pala kotiseutuhistoriaa lääkepullon muodossa ja metallinen retkijakkara.

Boy, were there empty plastic bags. Also expired chemicals of all sorts, male underwear (ancient) and socks, paper curtains and rolls and rolls of plastic carpet. But the delightful part is that we also found the forks of our cellar elf, one unharmed and one broken (I will have to take him some food, too), a bottle bought from a farmacy that apparenty was here when the phone numbers were some two numbers shorter and a handy foldable metallic chair to take with when camping.

Joululahjapajani on aloittanut toimintansa, ja ensimmäinen pari on tullutkin jo uunista ulos (olen tyypillisesti aina ajoissa joulun suhteen). Lisäksi aloitettuna on muutama muun ajankohdan lahja ja kiitollisuudensoitus. Ehkäpä siitä sitten johtuukin, että olen vähän ahdistunut koko neulomisesta. Ei aina voi tehdä pelkästää toisille, on saatava itsellekin välillä. Kuulutan täten päätöksen, etten ota mitään stressiä itsetehdyistä lahjoista ensi jouluksi. Nyt on minun vuoroni.

I've finished my first present for Christmas (when it comes to Christmas, I'm an early bird). Some other gifts are on the needles, too. Maybe that's why knitting suddenly turned into work. I think you shouldn't only knit for others, but to yourself, too. So I made a decicion not to make a big deal out of Christmas this year. I'll cast on something for myself next.

Would You Let Her Guard Your Baby?

2007-06-05T13:11:00.000+03:00

Siitä ihanasta tyttövauvasta tuli sunnuntaina ihanaakin ihanampi kummityttömme. Mieheni, joka juuri parahiksi ehti kotiin ulkomailta, sai kunnian pidellä lasta sylissä kastetoimituksen ajan. Minä katselin vieressä molempien ohimoilla helmeileviä hikikarpaloita. Oli kuuma!

The sweet, beautiful baby girl is now our sweet, beautiful goddaughter. My fiancé had the honor to hold the baby during christening. I stood beside them and watched both of them sweat. It was a warm day!

Tämä pikkuinen kisu tuli meille viime viikolla. Hän kertoi olevansa mitä etevin lapsenvahti. Hänellä oli esittää kaarnanpala, jossa kerrottiin, että Kissojen koulun univahdin erikoistumisopinnot on suoritettu arvosanalla "kattien katti". Minusta siinä oli tarpeeksi meriittiä pikkutytön henkilökohtaiseksi pehmoleluksi.

This little kitty came to us last week. She told me she's an excellent baby sitter. She had a piece of bark in her fist. It said on it that she had graduated from the Cat Academy, specializing on Dream guarding. Her degree was "purrrrfect". It sounded very good to me, so I told her she was hired.

Mietin vaan siinä seuraavina päivinä, mikä tuo arvosteluasteikko on, ja mihin kohtaan "kissojen kissa" mahtaa sijoittua. Kissayksilö vaikutti nimittäin melko touhukkaalta, ehkä jopa ylivilkkaalta. Ei ollut paikkaa, jonne tuo kisulainen ei olisi ryöminyt tai kiivennyt! No, sellaisia kai kaikki pentukissat ovat. Itse ristiäistoimituksessa kissa kyllä jo seisoi kiltisti paikallaan lahjapöydällä.

Don't you think purrrrfect should be one of the top grades in Cat Academy? I'm only asking because I started to question it after seeing how the little kitty behaved. Why, she seemed rather wild and curious even for a cat. But I guess that's just how kittens are. During christening her behavior was without a doubt blameless.

Milla-kissa
Ohje: Pointy kitty, Wee Wonderfuls
Muuta: Muista tehdä oikein kestävät saunat hyvillä saumavaroilla! Muuten voit joutua ompelemaan käsin melkein kaikki saumat uusiksi. Muista myös täyttää joka kohta oikein tiukkaan! Muuten voit joutua avaamaan osan saumoista lisätäksesi täytettä.

Milla the Cat
Pattern: Pointy kitty, Wee Wonderfuls
Comments: Be sure to make good seams the allow you to stuff hard! Otherwise you might end up sewing all the seams by hand, too. Remember also to stuff hard all over! otherwise you might end up opening the seams and adding stuffing.

Tänään sain muuten postia. Voitin Neulojan nurkkakunnassa arvonnan, jossa sai pyytää lankaa lempivärissään! Maijamirjami pahoitteli paketissaan, että tuli niin tylsät värit. Eihän se sinun syysi ole, Maijamirjami, itsehän värejä pyysin! Langat ovat ihanat ja olen niistä ihan sekaisin. Hiplailen niiden ihanaa pehmeyttä koko ajan. Korttikin on kaunis. Kiitoskiitoskiitos! Ihanaa muuten, että paketissa oli postimerkkejä! Olen tosi tympääntynyt postin tarralappuihin.

I got a package on the mail today. I won a ruffle in Neulojan nurkkakunta, lucky me! I got to choose my favourite colour yarn myself and got these! Lovely! Thank you, Maijamirjami! Special thanks for the stamps on the package. I don't particularly like that post office almost always uses those impersonal stickers instead of stamps.

Magical Fake Winter

2007-06-01T14:38:00.000+03:00

Ensin nurmikolle laskeutuivat kirsikankukan terälehdet, nyt siellä on jo osa omenankukistakin. Tunnelma puutarhassa on kaunis ja mystinen, ikään kuin talven kauneimmat osat olisivat palanneet keskelle kesää. Sääli, että tunnelmaa on kovin vaikea tuoda valokuviksi.

Right after the cherry trees had sprinkled their last, white petals on the grass, the apple flowers started slowly doing their share. The atmosphere in the garden has been mystically beautiful for some days now - it's like the winter had quickly popped by and left its prettiest parts behind. I wish I could have captured the sight on camera just as it is, but it prooved to be impossible.

Otin kuvia ennen kuin leikkasin nurmikon talon kylkiäisenä saadulla ihanalla, vanhalla, tylsällä, mekaanisella vempeleellä. Onneksi osa lehdistä jäi näkyviin leikkaamisen jälkeenkin, ja uusia sataa päivä päivältä lisää.

I took these photos just before mowing the yard with an impossible but precious hand-aparated land mower that was in the celler when we moved in the house. I'm happy I didn't destroy all the fake snow on the grass, and new petals keep flowing down.

Nurmikko ei viime kesänä, sinä ensimmäisenä tässä talossa, oikein kasvanut. Osasyy oli varmaan kuivuus, mutta tänä vuonna asialle oli joka tapauksessa tehtävä jotain. Keväällä teimme maltillista muokkausta maahan ja levitimme siihen nurmikonsiemeniä ja multaa. Joissain kohdin nurmikko jo oikein rehottaa, joissain se on alknut olla raeruohomaisesti oraalla. Hyvä, jos noin pienellä vaivalla saimme sen parempaan uskoon.

Ja kuivuudesta puheenollen, katsokaahan kaikki Al Goren ja Davis Guggenheimin manio dokumentti Epämiellyttävä totuus.

Last year was our first one living in (and with) this house. The summer was exceptionally warm and dry, and the grass wasn't growing at all as it should've been. This spring we made an effort to make it better. We didn't do it quite by the book, but it seems that it was enough. New grass is peekin underneath the ground at all places now!

Speaking of warmness, I'd like take this opportunity to encourage all of you to find a way to see An Inconvenient Truth by Al Gore and Davis Guggenheim.

Olen yrittänyt miettiä, olivatko kissat eilen illalla vähemmän nälkäisiä kuin tavallisesti. Ne pääsivät nimittäin jostain kautta illalla livohkaan (nämä meidän karvakoivet eivät ole ihan yhtä vapaita sieluja kuin tämä upea kisu, vaikka melko paljon ulkoilevatkin). Tänään tuossa nurmikonleikkaustouhussa löytyivät isohkon linnun, ehkä rastaan, jäännöset. Jäljellä olivat koivet ja vähän ruumista. Mietin hetken ja hautasin löydökseni kukkapenkkiin. En tiedä, onko se oikea paikka pieneläimen haudalle. Ajattelin kuitenkin, ettei lintu panisi pahakseen, jos saisi jatkaa elämäänsä iiriksenä, joka on minusta vähän lintumainen kukka.

I have been trying to think wether the cats were less hungry than usual last night. They had somehow both found their way out, which they are not supposed to do on their own. Today, while mowing, I found the legs and a tummy of a big-sized bird, maybe a fieldfare. It must have been a cat, ours or the neighbours'. I burried the poor thing next to my irises. I thought maybe she wouldn't mind being a bird-like flower in her next life.

Olen ihan haltioissani lemmikeistämme. Nyt tarkoitan noita kukkia, vaikka en haluakaan vähätellä pysyvää ihastustani noihin nelijalkaisiinkaan. Joidenkin mielestä lemmikit saattavat olla jopa riesa, kun ovat niin kovia lisääntymään. Mutta täällä saavat täyttää vaikka koko pihan! Kukista löytyy riemastuttavia värimuunnoksia: puhtaita lemmikinsinisiä, hailakampia sinisiä, vaaleanvaaleanpunaisia/violetihkoja ja puhtaan valkoisia.

I can't begin to describe the fascination I feel towards the forget-me-nots in the garden. They are simply wonderful - so small and so big at the same time. I wish I had a whole garden full of forget-me-nots! There are several beautiful colours and shades of them here: the traditional bright blue, a much lighter version of blue, pale pink/purple and bright, clean white.

Girls Just Wanna Have Fun

2007-05-30T21:30:00.000+03:00

Jalkapallo on hauskaa! Meidän jengi on ehkäpä maailmankaikkeuden tyylikkäin futariporukka kautta aikojen. Sanon ehkä, vaikka olen aika varma. Mutta en oikeastaan tunne muita futariporukoita.

Football is fun! Our gang is probably the most stylish football team ever. I said probably, but that's only because I don't know any other teams.

BBU lyhyesti: hillitön tsemppi, mahtava meno, sinnikäs harjoittelu, melkoinen sähläys. Tästä tulee jalkapallon tuhkimotarina, jota tulevat sukupolvet toistelevat! (Tai sellainen on ainakin vahva fiilis äsköisen pelin jälkeen.)

BBU in short terms: loads of good feeling, persistent training, giving it all for your team and unbelievable bungling. I'm certain that some of these terms will change and we will give future generations something to talk about! (Well, I might give it a bit too much drama now, but I just came home from a game.)

Tämä pelihame on kaltaiseni futaritytön unelmien täyttymys. Tai siis yhden unelman täyttymys. Luulen, että tarvitsen lisää pelihameita, ja osan täytyy olla ehkä vähän söpömpiä.

This skirt is a dream come true to a football gal like me. But actually I have several dreams involving football and skirts. Some of which are a bit more romantic. I must have at least three playing skirts for the games.

It works well in action!

Season's Greetings

2007-05-25T13:29:00.000+03:00

Kevät ja alkukesä ovat vuoden ihaninta aikaa!

This season is my favourite!

On niin paljon erilaisia ihania kiireitä.

There's so much to do, and all of that is pleasant.

Kuten nyt vaikka nokkosvellin tekeminen. Ja syöminen.

Take nettle soup for exsample.

The Days of Abandonment

2007-05-23T13:47:00.000+03:00

Olen jo viikon verran harjoittanut kevätlesken ammattia, ja reilu toinen mokoma on edessä. Mieheni lähti ulkomaille tienaamaan meille juustonsivuja leivän päälle, ja yritin niellä kaiken aiheeseen liittyvän vastustelun kuin kuka tahansa itseään kunnioittava ihminen. Ihmissuhteille tekee hyvää, että joskus ottaa etäisyyttä. Kun saa hetken nauttia vain omasta seurastaan, oppii tuntemaan itsensäkin paremmin. Ikävöinti auttaa ymmärtämään toisen merkityksen omassa elämässään.

Niin, sanoin todella, että yritin niellä vastustelun, enkä väittänyt onnistuneeni.

My sweetheart went abroad a week ago, and it will take another week and more to bring him back home. He will bring home some money, which is very welcome in this present situation, and I did my best not to complain about leaving me here. I know it is sometimes useful to have some moments to yourself - you have a chance to listen to yourself for a while. And missing him this much will give me some appreciation of the time I'll spent with him, and of that already spent with him.

Yes - I said I did my best not complaining (but I didn't say I succeeded).

Lukemiseksi sopi hyvin Elena Ferranten (ilmeiseti kyseessä on taiteilijanimi) Hylkäämisen päivät. Sain sen muistaakseni jo vuoden 2005 jouluna lahjaksi, mutta se oli kai ilman erityistä syytä unohtunut. Kirja oli kyllä jo heti saantihetkellä kiinnostava, ja hyvin hitaana lukijana minulle nuo ohuet kirjat ovat yleensä helpompi aloittaa kuin kunnon tiiliskivet. Tässä on 193 sivua.

I thought it was a good idea to read a book that I had already receved as a present in Christmas 2005. It's called I giorni dell'abondono (the days of abandonment) and it's written by Elena Ferrante. I don't know why it took so long to start it, since I remerber wanting to start with it right away when I got it. It is a thin book (193 pages) and being a slow reader I like starting the thin ones.

Kirjan ohuus johtikin harhaan. Se oli samalla tavalla täyttä tavaraa kuin erimerkiksi mars-patukka tai aurinkokuivattu tomaatti. Ei sitä voinut hotkia. Jokainen sana oli niin tarkan kuvaava ja sisällöllinen, että tein varmasti henkilökohtaisen lukemisen hitausennätyksen, ja uskokaa pois, tässä mennään jo ihan maailmanluokan ajoissa.

The thinness mislead me, as it often does, but only more so. It was actually a thick book in thin covers, just like a Mars bar is a huge amount of sweetness in a small wrapping. Every single word had so much meaning and colour to it that I must have made a personal record in reading s l o w. And trust me, I'm already in the world top ten of slow readers!

Minulle tuli alkumetreillä paha olo. Valitin itselleni, että en halua lukea näin painajaismaista kirjaa. Koin raskaat tapahtumat hirveän henkilökohtaisesti. Mutta kerronta, se oli alusta alkaen niin hyvää, että jäin silti koukkuun. Samalla tavalla kuin esimerkiksi tupakkaan jäädään koukkuun. Ei siksi, että se on niin hyvää, vaan siksi, että se on niin addiktoivaa.

Soon after starting the book I got troubled. I thought the story was like a nightmare and I took it way too personally. But I was hooked in the sentences - the way you would be hooked on cigarrettes. Not because it makes you feel good, but because it's addictive.

Vasta viime metreillä osasin myöntää itselleni, että olin lukenut todellisen mestariteoksen. Kokonaisuus oli henkeäsalpaavan upea. Ja tarinan kauniin kaaren vuoksi lopussa ei ollut lainkaan raskas olo, ainostaan ikävöivä. Minun on saatava lukea tämä kirja uudestaan. Monta kertaa. Lue sinäkin, ainakin kerran (ehkä enemmän).

I was almost in the end when I realised that the book is a masterpiece, a perfect poem, a wonderful love story, and more. I didn't leave me with a troubled feeling, only longing to get back to it. And I will, several times. You should do it too, at least once (probably more).

They Took Me In

2007-05-14T14:53:00.000+03:00

Vastaaja: Velmu Hamilton
Syytös 1: Kissan ajaminen masennukseen

The defendant: Slimy Hamilton
Charge 1: Driving a cat into depression

Exhibit #1

Exhibit #2

Exhibit #3

Tuomio: Syyllinen
Verdict: Guilty

Vastaaja: Velmu Hamilton
Syytös 2: Yritys tappaa voikukka sukupuuttoon

The defendant: Slimy Hamilton
Charge 2: Attept to exctinct the dandelion

Exhibit # 1

Exhibit # 2

Tuomio: Syyllinen
Verdict: Guilty

Pikkurikollisen pakohanskat
Lanka: Virolainen hahtuva, 30 grammaa
Puikot: 4 mm sukkapuikot

Hamilton's useful escape gloves
Yarn: Unspun Estonian Wool, 30 grams
Needles: 4 mm dpn's

Happy belated mother's day to all of you mothers! Here's an evidence on that I take it seriously, being a mother to two beautiful (yet a bit depressed) cats.

A Stinkin' iPod

2007-05-04T22:55:00.000+03:00

Ystäväni halusi antaa skunkkimaisen iPod-suojan veljelleen synttärilahjaksi. Eipä sitten muuta.

A friend of mine needed a skunk-like cozy for an iPod to give away as a present. I made it yesterday, and that's the whole story.

You should at least have fixed your hair properly before posing for a picture!

I Officially Belong to the Group (If I Try Very Hard)

2007-05-02T22:40:00.000+03:00

Silmäni eivät ole säkenöivän vihreät, mutta niiden vihreydestä ei silti yleisesti kiistellä. Kamera tallensi kuitenkin värin kovin harmaaksi.

I've seen a lot of evidence on that knitters have green eyes more than often.

Baggety Bag

2007-05-01T18:33:00.000+03:00

Meillä ohjelmassa oli tänään teekkarikaste, SingStar karaoke ja sima.

The first of May is a national holiday in Finland. It's originally purposed to celebrate labour, but a lot of that has vanished. Since political ideologies are not that fashionable these days, students have adapted the party to their purposes. At my university, the celebrations take two weeks alltogether! (For us, it's been a great day for SingStar Karaoke, also.)

Tämä huopalaukku valmistui vapun hulinoihin. Sitä olisi pitänyt vähän silittää, mutta en jaksanut, sillä tosielämässä rypyt eivät olleet ihan noin kauheat. Näiden valokuvien ottamisen jälkeen se onkin jo silinnyt ihan hyvin.

This felted bag finished in time so that I could take it to the town with me today. I should have ironed it a bit, but didn't, since it wasn't all that horrible in real life. A day of using it have pretty much done the work now.

Keltainen kassikaveri
Malli: Oma
Lanka: Yksinkertainen virolainen villahahtuva
Puikot: 4 mm

My yellow bag buddy
Pattern: My own
Yarn: Unspun Estonian wool
Needles: 4 mm

It's a Girl!

2007-04-22T12:04:00.000+02:00

Rakkaat ystävämme saivat sulosen tyttövauvan. Minulla oli puuvillatilkut valmiina, sen kun vaan ompelemaan yhteen.

Dear friends of ours got a sweet little girl. I had the cotton squares already, so I only needed to sew them together.

Tyttövauvan puuvillapeitto
Lanka: Paksu puuvillalanka, jota on ostettu verkosta. Sittemmin on unohdettu sekä langan että kaupan nimi.
Puikot: 6 mm.
Koko: n. 70 x 95 cm

Minusta tästä tuli aika söpö!

Baby girl's cotton blanket
Yarn: A heavy-weight cotton yarn. I bought it online, but forgot the name of the store.
Needles: 6 mm.
Size: appr. 26,5 x 37,4 inches

I'm quite pleased with the result!

Vielä tiedotus kulttuurinnälkäisille tampereenmielisille: Tukkateatterin Zazieta esitetään vielä muutaman kerran tänään ja ensi viikolla. Suosittelen esitystä niille, jotka tykkäävät
- härskeistä pikkutytöistä
- valtavirrasta poikkeavasta teatterista tai teatterista taiteenlajina
- Ranskasta, Pariisista
- elämyksistä.
Täältä löytyy minusta ihan osuva kirjoitus Raymond Queneaun alkuperäisteoksen suomennuksesta.

Tukkateatteri theater group made a fine piece out of Raymond Queneau's Zazie.

What Are Big Sisters Made of?

2007-04-20T20:39:00.000+02:00

Mistä on isot siskot tehty? Luulisin, että kullasta. Elleivät ehkä sittenkin jostain paremmasta... langasta.

My guess is gold. Think again, maybe something even more percious: yarn.

Tämä kerä tuli minulle postissa tällä viikolla. Isosiskoni oli sen lähettänyt ilman mitään kummempaa syytä. Siinä on 228 grammaa cappucinonväristä ohuenohutta villaa. Mietin jotain pitsihuivia... Ehkä ihana Ella? KIITOS, sisko!

I got this on the mail this week. My big sister had sent it to me. I'm totally undeserving. There's 228 grams of laceweight wool in shade of cappucino. I'm thinking of scarf of some kind... What about the lovely Ella? Thank you, Sis!

Ilman sen suurempaa aikomusta törsäsin itsekin sitten vielä itseeni. Olen hieman häpeissäni, sillä minun pitäisi säästää sekä lankojen vaatimaa tilaa että rahaa. Mutta Tullintorin Pellavasopessa on loppuunmyynti, enkä halunnut minkään luisuvan nenäni ohi viidenkymmenen prosentin alennuksessa. Kuvat ovat tuossa perässä ihan hiljaa, eikä kukaan edes huomaa niitä.

There's also something I'm a bit ashamed about. I should save both money and space occupied by yarn, but you don't normally see nice wool in a huge sale. So I did a bit shopping myself. I'll put the pictures here but I'll tell them to be quiet. Maybe nobody notices them.

I'll just pretend I sleep here until she turns her back. Those devils are too sweet not to taste them a bit!