Immaterialising

Täällä olen, vaikkei siltä vaikuta. Olen hyvissä voimissa ja kovasti innnokas kirjoittelemaan, mutta olen viime aikoina taas kunnostautunut ydinosaamisalueellani eli tärkeiden tavaroiden hukkaamisessa. Tällä kertaa hukkauksen kohteena oli se johto, joka yhdistää tietokoneen ja kameran. Se on kai jossain Italiassa.

I'm still here, though there's little evidence on it. I'm feeling good and dying to write, but my other hobby stands in the way. That other hobby being loosing articles of certain importance. This time, I've immaterialised the wire that would connect my camera to my computer.
It is somewhere in Italy, I guess.

Take Us Home!

Tämä on medän vaatimaton kiitoksemme kahdelle ihmiselle, jotka auttoivat meitä häissämme. Ja se tulee näin kamalan myöhään, anteeksi! Minusta pupu on papille ja pöllö bestmanille, mutta koska nämä henkilöt asuvat saman katon alla, voi yhteishuoltajuuskin tulla kyseeseen. Kiitos vielä kerran! Kaverusten on tarkoitus matkata teille tänään.

These fellows are our way of saying thank you to two people who helped us with our wedding. I'm sorry I'm so late with them. They live together, so it's really up to them to decide which one is who's, but I always imagined that the owl belongs to the best man and the bunny to the priest. Or maybe they want shared custody of them both!

Bunny and Owl
Pattern: Novita magazine, spring 2008 (?)
Yarn: Estonian unspun x 4 / viroilainen hahtuva nelinkertaisena and some left overs
Needles: 8 mm
Hook: 6 mm



Pöllö on kyllä tosi mainio, mutta pupun kanssa olisi voinut mennä vähän paremminkin. Ohjeessa oli outoja yksityiskohtia, kuten kasvojen ja käsien virkkaus ensin ketjusilmukoista ja sitten kiinnittäminen paikalleen ommellen. Yritin kyllä virkata suoraan pupuun, mutta en saanut siitä siistiä, joten annoin sitten periksi ja ompelin. Mutta se kyllä tuntui edelleen järjenvastaiselta. Toinen pupussa hämmästyttänyt asia oli sen valtava koko. Mutta se oli kyllä ihan positiivinen yllätys!

I like the owl, but I had some rough times with the bunny. I thought it was a bit strange to crochet chain stitches and attach the to the face (or more correctly as the face) by sewing. Well, I didn't go for that first but tried crocheting the face directly, but the result was not near to neat so I gave up and sewed them. The other suprise was the enormous size of the bunny. But I'd call that a posititive surprise.







Pöllöön en tehnyt huovasta koristeita, koska minulla ei ollut huopaa eikä halua lähteä sitä hakemaan. Siihen, tai oikeastaan tuohon pussiin, onnistuin sitten virkkaamaan huhuu-tekstin suoraan kiintein silmukoin.

The owl had some fleece parts in the pattern, but I didn't have any. So I tried crocheting decorations for the second time, and this time it worked! In Finnish, owls say "huhuu" and that's what it says in the bag.

Nämä olisi voinut huovuttaa, koska pinta on vähän liian harvaa. Jätän päätöksen siitä ja mahdollisen homman vastaanottajille.

I think they might need a bit of felting, as the stuffing shows through in some parts. But I'll let it for the new family members to decide.