For All the Annes of the World

Anne:

Joku varmaan todella rakastaa sinua. Lunta on mahtanut päästä roimasti kengän varresta sisään!

If someone went through all that snow getting into their shoes, they must really love you.

See the people next to the steps for size comparison.

Omistan tämän näyn kaikille, joiden nimi on Anne tai jotka voivat hetken kuvitella olevansa nimeltään Anne.

I hereby dedicate this picture to all whose name is Anne or who could, just for a moment, imagine their name was Anne.

Fourth, almost

Tämä on melkein neljännen kansion neljäs kuva. Neljännessä ei ollut kuin yksi kuva (se oli sinusta, Anna! en tiennyt, halusitko naamaasi tänne, joten jätin sen väliin). Otin siis viidennestä neljännen.

Kuvassa on Putjake Annan kengän päällä. Aika pimeä kuva, otettu meidän pimeässä eteisessämme. Meillä otetaan aika paljon kuvia kissoista. En raaski yleensä poistaa niitä, vaikka ne eivät niin ihmeellisiä kuvina olisikaan, vaan ne päätyvät koneelle.

Kuva on tammimkuulta 2009. Uuden kameran kuvat ovat kiilanneet kansiojärjestyksessä kärkeen. Paperikuvat ovat kaikki vielä meidän Tampereen huvilallamme.

Haaste tuli AnniKaiselta.

I was challenged by AnniKainen to show the fourth picture in my fourth photo folder and explain it. This is quite an easy one: Our cat Putjake on a shoe. A dark picture taken at our dark hall.

There's plenty more of these!

--

Oikeastaan on aika laimeaa kirjoittaa kissa-kenkä-kuvasta tällaisen illan jälkeen. Tulin juuri katsomasta Tuntematonta sotilasta ja olen aivan haltioissani. En muista, mistä olisin viimeksi saanut näin kovat kiksit. Siis: Ihmiset ympäri Suomen, hypätkää junaan ja astukaa Kansallisteatteriin (jollette jo ole tehneet sitä). Esitys on varmasti jokaisen minuutin väärti. Voisin kehua eri kanteilta loputtomiin.

I could go on and on about a theatre piece I saw today. It is based on a book that has a very special place in the Finnish literature, Väinö Linna's Tuntematon sotilas ("The unknown soldier"). The book tells about the continuation war and every Finnish person knows the story, if not from reading the novel, then because it's been filmed twice and at least one of the films is shown every year on TV.

It is clear that it risky and hard to be making a performance of a story like that. But it was a risk worth taking. The show was a total success. I'm speechless.

P.S. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen! Ollaan oltu yhdessä yöt ja päivät, minä ja tuo neule.

P.S. Thank you for the kind comments on the previous post! We really hit it together, me and that tunic.

Greetings from Sherwood

Jippii! Ihan itse tehty neule itselle - ja sellainen, jota olen ihan ylpeänä jo pitänyt kodin ulkopuolella! Nyt kun näitä kirouksia alettiin purkaa, toivotaan, että tämän jälkeen saisin aikaiseksi itselleni lisää muitakin päällepantavia kuin asusteita. On alkanut nimittäin olla todella kova pula yläosista.

Yippee! I must be in the habit of breaking curses - I've knit myself a top to wear in public! I really hope this is the beginning of an era where things other than accessories are accomplished here. Lately, I've found myself in a desperate need of new tops.



Olen aivan erityisen iloinen siitä, että tein neuleen alusta loppuun oman suunnitelman pohjalta ja ilman ohjetta, itselle sopivaksi. Ja siitä, että ainakin itselleni tämä neule sisälsi ihan uutta tekniikkaa, ja siten sain yksityiskohdat aika lähelle sitä, mitä olen halunnutkin. Tässä viittaan lähinnä noihin holkkihihan tyylisiin olkapäänlämmikkeisiin ja olkapään seutuun ylipäätään. Kaulus ei ole ihan täydellinen, mutta sitä en ehkä osaisikaan paremmaksi tehdäkään, joten antaa olla.

I'm especially glad that I've knit this thing all the way without a pattern, based on my own idea, to fit myself. On top, the shoulders were knit in a way that was completely new to me (I won't say nobody else has done this before, but at least I figured this all by myself). The only thing I'd like change a bit is the collar, but I'm not so sure as to how, so it's going to be like this.



Lanka on kivaa ja nättiä. Aika outoa vaan tehdä helmikuun pakkasille hihaton neule pellava-viskoosista. Mutta pitkähihaisen t-paidan ja lämpimän takin kanssa se on kyllä passannut. Kesällä sitä voisi käyttää ilman aluspaitaa.

I like the feel and the look of the yarn. It is odd, I confess, to knit a sleeveless top in the middle of the winter, and to knit it with linen/viscose blend is even more odd. But It has been ok to wear it with a long-sleeved t-shirt and a warm winter coat. And I hope that it'll be ok in the summer, too.



Greetings from Sherwood
Pattern: Oma / My own
Yarn: Grignasco Fuego, about 300 grams
Needles: 4,5 mm Addi circulars

Äiti sanoi, että tulee mieleen Robin Hood. Totta, sitä en ollut tullut ajatelleeksi. Eipä haittaa tipaakaan!

My mom said I reminded her of Robin Hood. I hadn't thought of that, but true enough, I do so to myself, too. That's completely all right!

Breaking the Curse

Tein itse aika paljon joululahjoja. Joihinkin olin aika tyytyväinenkin! Mutta sain otetuksi vain ihan surkeita kuvia. (Kaikista en ottanut kuvaa laisinkaan, oli joulu ja muuta ajateltavaa.) En ladannut niitä edes koneelle. Toivoin, että en saisi aikaiseksi esitellä sellaisia täällä.

I made quite a few Christmas presents by hand. I was also quite pleased with at least some of them! But the pictures I took: horrible. (I didn't even try to take pictures of all of them since it was Christmas and I wanted to keep mys spirit up.) I never uploaded them on the computer. I hoped I could somehow work around showing them here.

Kamera hukkui joulureissussa.

I lost my camera somewhere during Christmas break.

Sain uuden kameran lahjaksi. Se on IHANA. Ihan ensimmäiseksi kuuluu lukea käyttöohje, että kamerasta saa kaiken tehon irti.

I got a new camera. It is simply GREAT. So, the first thing to do is reading the manual, right?

Käyttöohje onkin CD:llä? Voi turhuus. Kuka jaksaa lukea manuaalia ruudulta? En minä ainakaan. Mutta aioin kyllä sitten joskus. Kului viikkoja.

The manual is on a CD? You've got to be kidding! Who reads a manual on the screen? I sure didn't - though I always intended to. Intended for weeks.



Kirjoittelematomuus vieroitti blogistakin. Pitäisi olla jotain tähdellistä sanottavaa. Välillä olikin... Mutta eikö kirjoittaminen vienyt aina niin kauhean kauan aikaakin?

I got alienate d from this blog. I felt like I needed to say something meaningful, now that its been so long... And whenever I thought I got a meaningful thought in mind, I didn't seem to have the time. Didn't it always use to take such a long time to write?

Yksi asia tuli kuitenkin luvatuksi jo kauan sitten: lupasin kirjoittaa simppelit ohjeet edellisessä postauksessa esiteltyyn myssyyn. Joten puran blogikirouksen nyt. Ihan ilman käyttöohjetta otetut kuvatkin latasin jo koneelle. Kaipa joskus täytyy mennä perse eillä puuhun.

I intend to break this blogging curse now. And I will at last do what I promised so long ago: to write a simple tutorial on how to crochet a slouchy hat like mine. I did already upload the pictures that I took without reading the manual. I sort of realize that's how almost everybody would do it, learning by doing.

The tutorial was requested only in Finnish, so I'll write it down only in Finnish. By request I'll translate it into English. But keep in mind, it's only going to be an overview anyhow.



VIRKATTU MYSSY

En määrittele mitään tiheyksiä, langanpaksuuksia tai koukkuja. Koita itse, mikä koukku passaa parhaiten saatavilla olevaan lankaan. Itse käytin Pirtin kehräämön kampalankaa ja neljän millin koukkua.

Ohje kannatta lukea kerralla läpi ja alkaa sitten hommiin: se on tarkoitettu antamaan yleiskuva koko virkkaustapahtumasta, eikä se ehkä siksi etene ihan askel askeleelta.

Aloituskerros:

Virkkaa ketjusilmukoita niin paljon, että ketju ulottuu pääsi ympäri. Jos käytät villaa tai muuta joustavaa lankaa, tee melkoisen tiukka aloituskerros. Myssyn suu venähtää kumminkin hieman.

Tein omaan myssyyni melko hienovaraisen pykäläreunan koristukseksi. Jos haluat omaasikin sellaisen, virkkaa aloituskerrokseen säännöllisin välein pykälä näin: Virkkaa kolme ketjusilmukkaa, kiinitä pykälä kolme silmukkaa taaemmaksi piilosilmukalla. Itse tein pykälän kahdeksan silmukan välein, mutta sopiva etäisyys (sekä näkyvään pykälään riittävä ketjusilmukoden määrä) riippuu tietysti langan ja koukun koosta.

Yhdistä ketjusilmukkajono ympyräksi.

Suora osa:

Koko myssy virkataan kiintein silmukoin aina silmukan takareunaan. Virkkaa noin viiden sentin pituinen suora osa niin, että jokaisen silmukan takareunaan virkataan uusi silmukka.

Lisäyskerrokset:

Lisää seuraavalla kerroksella esim. neljä silmukkaa tasaisin välein. Lisäys tehdään niin, että yhteen silmukkaan virkataan kaksi kertaa takareunaan. Virkkaa yksi tavallinen kerros ja tee toinen lisäyskerros. Sitten kaksi tavallista kerrosta ja vielä yksi lisäyskerros.

Lisäysten määrää miettiessä kannatta luoda silmäys jo virkattuun myssyyn ja miettiä, kuinka monen silmukan verran myssyn haluaa pyöristyvän baskerimaiseen suuntaan. Silmä on tässä paras ohjenuora.

Suora osa:

Virkkaa jälleen suoraa noin viiden sentin verran.

Kavennukset:

Aloita kavennukset hiljalleen ja kiihdytä loppua kohden. Jaa myssyllä olevat silmukat silmämääräisesti kahdeksaan osaan, ja jätä yksi silmukka jokaisen kahdeksanneksen alussa virkkaamatta. Laske, kuinka monta silmukkaa kavennusten väliin jää, ja virkkaa sitten tavallisia kerroksia yksi vähemmän kuin silmukoita oli kavennusten välissä.

Kavenna jälleen jokaisen kahdeksanneksen alussa yksi silmukka. Virkkaa välikerroksia yksi vähemmän kuin viimeksi eli saman periaatten mukaan kuin äskenkin.

Jatka tällä tavoin, kunnes kerros on kutistunut yhtä pieneksi kuin etusormesi ja peukalosi muodostama ympyrä. Kavenna joka toinen silmukka, kunnes reikä on umpeutunut. Katkaise lanka ja vedä läpi silmukasta.

Asettele myssy päähän. Se voi näyttää vähän leipurinlakilta, mutta lyttää siinä tapauksessa lakkia päälaelta taakse päin.



Näin sen suurin piirtein tein! Jos virkkaat oman myssyn, kannattaa tietysti sovittaa sopivin väliajoin. Samat mittasuhteet eivät ehkä passaa ihan kaikille.



p.s. Tein synttärivieraille vaahtokarkkeja tällä ohjeella. (Tässä kuvassa on jämiä, jotka eivät ole erityisen kuvauksellisia - jotkut leikkantuivat kauniimmin.) Päihitinköhän Liinan?

p.s. I made marshmallows for my birthday guests with this recipe. (These are the leftovers, and they really don't represent the prettiest ones I cut.) Thanks for the tip, Liina!

Small projects

Koko viime talven paleli päätä liian ohuessa shedirissä (ravelry). Lapasetkin olivat vanhoja ja nyppyisiä. Yhtenä päivänä järki leikkasi tavallista kirkkaammin ja aloin neuloa itselleni pipo-lapas-settiä. Ja kun alkuun pääsin, tein saman tien kaksi settiä. Mutta kuvasin vain yhden, ja voin kertoa, että sekään ei ollut helppo homma. Tuli otetuksi aika monta kuvaa puolikkasta piposta, nenäpäästä, parvekkeen ovesta, rintamuksista... Ja lähes kaikissa kasvokuvissa oli jonkin sortin kalansilmä-efekti. Toiset kuvailen joskus kun saan kuvausapurin.

Last winter my head was freezing in the all-too-thin-Shedir (ravelry). My mittens were old and worn. You might think I would have come to think of this sooner, but it was only recently that I decided I needed a new set. And having started, I made two sets in a row. But there are photographs of only one - I got so frustrated trying to take them by myself. In the end I had these photos plus a million of the wall, of my nose, of the balcony door... I'll have to ask for help for the other set to be pictured.



Pattern: improvised
Yarn: Pirtin kehräämö kampalanka
Hook: 4 mm



Lanka oli muuten vanhinta mitä varastosta löytyi: se on ostettu sinä kesänä, kun työskentelin Ahvenanmaalla ja ajattelin terästää neulomistaitojani eli vuonna 2002. Sinä kesänä tajusin, etten osaa nauloa edes lapasta ilman ohjetta. Lanka oli ihanaa ja se on kestänyt oikein hyvin sen sata purkukertaa!

The yarn was the oldest one in my stash. I bought it in 2002 when I was working in Åland. That summer I decided I would start knitting again (though my attempts so far had been few and not-over-demanding) . I realized I couldn't even knit a mitten without a pattern! But the yarn was lovely and it has behaved really well in all the ripping it's been through.

--

Terho sai pipon jo hieman aikaisemmin, nimpparilahjaksi. Pääkallomyssy (ravelry) olikin jo aika nyppyinen. Sitkeästi sitä oli pidetty, vaikka kuulemma työkaveri kerran oli sanonutkin, että ei sopisi mennä tapaamiseen tuollainen päässä... Meni kuitenkin!

Terho got this beanie some time ago as a nameday gift. The pirate hat (ravelry) had seen its best times. He wore it proudly, even though somebody at his work once said it wasn't really suitable for going to meet a business associate... He did so anyhow!



Pattern: improvised
Needles: 4 mm

En tiedä langan nimeä, mutta sain sen Marilta jo aika kauan sitten. Se on kuulemma hänen paikallista lempparilankaansa, eikä ihme! Olen säästellyt tuota ihanan pehmeätä, kutittamatonta ja tasalaatuista lakaa sopivaan juttuun jo pitkään. Siitä tuli kaksi pipoa, joista toinen odottelee joulua.

I got this yarn from Mari a long time ago and I don't know what it's called. She says it's her favorite local yarn and I don't doubt that! I've been saving it in my stash for I wanted a perfect project for the lovely softness and even texture it could offer. I got two beanies out of it, but the other one is waiting for Christmas.

Olen muuten huomannut, että mulla on omituinen halu neuloa kauheimmat langat varastosta ensiksi pois. Kun aina välillä otan jotain tällaista kivaa lankaa puikoille, ihmettelen kovasti tapaani. Miksi rääkkään itseäni?

By the way, I've realized that I have a strange tendency to grab the least appealing yarn out of my stash when I start a new project. Every now and then, when I knit some nice yarn like this, I wonder why I do it. Why do I keep on punishing myself?

Jii niin kuin...

(I tried to think of meaningful words starting with the letter J in English. I did not come up with any but Jane Austen, if names can be said to be of any language. It must be the difference in pronunciation that bothered me or maybe there really aren't any more? Anyhow, I'll stick to Finnish this time.)

Joulu. Itsestäänselvästi lempijuhlani. Niin lempi, että totuus ei aina vastaakaan ihan odotuksia... Usein toivon vähän rauhallisempaa joulua kuin se on sattunut olemaankaan. Mutta odotuksistakin saa jo hirveän paljon. Tunnustan: leikin usein mielikuvitusleikkejä, joissa on joulu, jopa kesällä. Vain kevättalvella joulu on taaempana mielessä.



Jalumba. Oma pieni kissa. Ihan kahjo. Tosi ketterä. Aina minua kynsillään satuttamassa eikä tunnu tajuavan sitä alkuunkaan. Ei jaksa sylissä. Kumman pakkomielteinen eläin. Mistä sekin tuli, että parin vuoden ikäisenä aloitti ihmeellisen leivontarallin nukkumaanmenoaikaan? Raukka ei tykkää matkustaa, minkä vuoksi me olemme nykyään vähemmän liikkuvaisia.


Jalumba on päällempi.

Juuret. Ne ovat kasvaneet eri paikkoihin Suomeen ja vähän muuallekin. En tiedä, mistä olen kotoisin, ja jos sitä kysytään, tulee usein useamman lauseen pituinen vastaus. Viime vuosina totuin joskus kuittaamaan, että Tampereelta. Nyt sekin tuntuu vähän epätodenmukaiselta. En nyt sentään kuitenkaan Helsingistäkään!

Jokela. Olen yleensä ajatellut, että lapsena viihdyin siellä kaikkein parhaiten. Aika ei ollut kuin noin kaksi vuotta, mutta ne olivat merkitykselliset kaksi vuotta. Tietysti sitten, kun Jokelasta tuli yhtäkkiä kuuluisa Suomessa ja ulkomailla, olin vähän enemmän tolaltani kuin muuten olisin ollut. Mutta vahvimpia ovat nytkin lämpimät muistot.

Juustokumina tai jeera. Eräs lempimausteistani. Parasta ruokaa, mitä tiedän, on intialainen. Paras intialainen ravintola on tamperelainen Star and Moonlight Koskikeskuksen kupeessa.

Jalkapallo. Mikä ihana laji! Ainakin, jos porukka on oikea. Kiitos bitcheille kuluneesta kaudesta, joka oli vielä parempi kuin edellinen.


Sumeita tunnelmia kauden päättäjäisistä!

Jooga. Olen joskus joogannut ja haluaisin nyt jatkaa. Kynnys tuohon lajiin on kuitenkin aina ollut vähän korkealla. Pitäisi osata kaikki, tajuta kaikki, saada ahaa-elämyksiä omasta kehosta ja elämästä. Ja koska aikataulutkaan eivät ole osuneet hyvin yhteen joogatuntien kanssa, olen toistaiseksi käynyt venyttelytunneilla. Yritän joulun aikaan karistaa itsestäni turhan suorittamisen tarpeen ja katson sitten aikatauluja uudelleen.

Juhlat. Tsemppaan itseäni juhlimalla vähän väliä. Juhlan aihe voi olla pieni tai olematon ja juhla sinällään voidaan suoritettaa hyvin psykologisella tasolla, esimeksiksi aloittamalla uusi lapanen. Sellainen juhla on tänään, ja aiheena on kiire, joka hellitti. Kun juhlin tosimielellä, sekin on mielellään aika pientä. En juurikaan viihdy isossa joukossa usean vieraan ihmisen seurassa, vaikka sellaistakin on hyvä kokea silloin tällöin.


Pieni juhla näyttää tyypillisimmillään tältä.

Joutenolo. Ei liikaa, mutta vähän. On tärkeää pitää pieni tauko syömisen lopettamisen ja pöydästä nousun välissä. Vielä tärkeämpää on istuminen tyhjän kahvikupin kanssa tarpeeksi kauan. Mutta liika on liikaa! Siitä tulee joutenolokrapula.



Järjestys. Se on aina työn alla eikä ikinä täydellinen. Kaapeissa kaiken pitäisi olla loogisessa järjestyksessä ja vielä siististi. Joskus tilajärjestely pakottaa yhdistämään kaksi erilaista tavarakategoriaa tai erottamaan yhden loogisen kokonaisuuden, eikä se ole kivaa. Mapissa pitäisi olla kaikki tärkeät paperit eikä yhtään turhaa. Käsitöistä kesken saa olla yksi helppo, yksi haastava ja yksi kiireellinen (ehkä myös yksi ratkaisematon). Jos enemmän saa alkunsa (vaikkapa juhlatilanteessa), täytyy vastenmielisin tehdä ensin kerralla valmiiksi. Ärsyttävintä on katsella luentokalvoja, joissa on rinastettu ranskalaisin viivoin tai pompuloin asioita, jotka kuuluisivat olla keskenään alistussuhteessa. Oi voi, kuulostanpa TOSI tiukkapipoiselta. Mutta olenhan kauris.

Jukolan viesti. En ole osallistunut enkä osallistuisi, mutta paikalla olen aina kun on tilaisuus. En voi sanoin kuvata, miten mahtavaa on katsella sitä ihmismäärää, joka valvoo kylmänä kesäyönä vuoroaan lähteä metsään juoksemaan. Suosittelen lämpimästi.

Jane Austen. Osaan Ylpeyden ja ennakkoluulon ulkoa. En tiedä, miten monta kerta olen nähnyt BBC:n tv-sarjan, mutta voin vakuuttaa, että monta. Ehkä kaksikymmentä kertaa? Ehkä enemmän.

Jästipäisyys. Luulen joskus osaavani päätellä vaikeitakin asioita paremmin kuin alan asiantuntija.

Jakaminen. Olen jakanut arkeni ja juhlani saman ihmisen kanssa seitsemän vuoden ja yhden päivän ajan. Olen siitä kiitollinen. Olemme jakaneet paljon kavereita, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Se on vaarallista etenkin juuri minunlaiselleni henkilölle, joka voisi lopulta kasvaa kokonaan kiinni toiseen. Olen joskus tietoisesti vallannut jonkun nurkan elämästäni takaisin omaan käyttööni.



Jukupliuta! En malta olla kertomatta, että meirän pojat voittivat viikonloppuna Kaamosthalian. Onnea, onnea, onnea! Olen tavattoman ylpeä.

Kiitos Vilmalle kirjaimesta! Jos joku vielä haluaa leikkiä, kysy omaasi minulta.

Ja kiitos myös Colibri Dreamsille muistamisesta!

Drawing a Day

Yhtenä päivänä menin käymään Mantelilla ja huomasin, että siellä oli käynnissä jonkinlainen piirustus päivässä -projekti. Tuli heti sellainen olo, että nyt on aika tehdä iso muutos ja alkaa taas piirtää. Ja se onnistuu piirtämällä piirustus päivässä! En tiedä miksi idea tuntuu niin vapauttavalta, vaikka pitkään piirtäminen on tuntunut vaikealta ja pakkolähtöiseltä. Olen piirtänyt vain vastentahtoisia onnittelukortteja. Mutta kun piirrän kuvan päivässä, ajattelen, ettei laatua tarvitse miettiä, sillä kyseessähän on enemmänkin rentoutumisharjoitus. Kuvan ei tarvitse miellyttää ketään, ei edes minua itseäni.

I went to Manteli one day and I noticed that Hanna was making a drawing a day by decision. I instantly thought that I'd like to do that too! That's a big change for me, since for the past years, I've only drawn some greeting cards and I had to force myself every time. But I feel like this idea of drawing a day would help me stop this era. I won't think about quality, i won't criticize myself, instead, I'll draw every day to relax.



Tässä on ihan ekat kömpelöt piirrokset. Koska pyrin kritiikittömyyteen, en sano muuta kuin että oikealla kädelläni on muisti paremmista ajoista. Huomaa, että kaipaan harjoitusta. Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli erikoinen tilaisuus piirrellä kymmenen kuukauden ajan arkisin kolme tuntia päivässä, ja silloin kyllä huomasi, miten paljon harjoituksella on tekemistä piirustustaidon kanssa. Piirtäminen on vain mekaanista käsityötä, eikä siihen vaadita synnynnäistä taitoa.

These are the first couple of pictures. I feel a bit silly about showing them but I'm not going to start criticizing right at the beginning! I'll only say that my right hand knows there has been better times. About ten years ago, I had a special opportunity to be drawing every day of the week for three hours, and it lasted for ten months. I then really realized that drawing skills are all about practice. It is a type of handicraft and requires no special skills.



Kuvasta on helpointa piirtää, sillä itsestään ei tarvitse silloin antaa paljoa. Nämä kuvat on kopioitu Pianisti-elokuvan soundtrackin levynkannesta, jota olen viime aikoina kuunnellut taas usein. Pianisti on vaikuttava ja taidokkaasti tehty elokuva, jossa on henkeäsalpaavaa musiikkia. Näin sen jo useita vuosia sitten, ja toivoisin vielä voivani palata sen äärelle. Se oli kuitenkin minulle himpun verran liian raaka, jotta voisin katsoa sitä uudelleen ihan vielä. Ehkä joskus.

Copying from another picture is the easiest - You can do it with your soul not even involved in the process. These pictures have been copied from the sound track cover of the movie The Pianist. I've been listening to the record a lot lately. The movie was wonderful and very skillfully made, and the lovely music especially is to be mentioned. It's been some years since I saw it and I think I'd like to see it again. But not yet. It was such a heavy film to be experienced that I still need some time to recover.



Kille lähettää teille kaikille terveisiä ja kiitokset kivoista terveisistä! Hän onkin jo aika pitkään tehnyt lähtöä erään ihmispienokaisen luo, mutta ei siitä mitään näytä tulevan. Tyyppi vaan pakkaa matkalaukkuaan ja kellahtaa vähän väliä selälleen hekottamaan. Tiesin, että konnat ovat hitaita, mutta että tuollaisia vetkuttelijoita...

Kille sends everybody his love and many thanks for all the nice comments! He has been preparing a leave to his future-owner, a little human baby, for some time now, but he's not getting anywhere. He's pretending to pack but relly, every time I look he's on his back again and giggling. I sort of knew that turtles are slow, but I didn't know they were such time-wasters on top!