ja ihana äitienpäivä!
Isompi sanoi aamulla minulle: "Mä rakastan minua. Me rakastetaan minua." Isälle sen jälkeen: "Saisinko rakastaa äitiä?"
Käytiin syömässä blinejä tai lättyjä tai jotain sellaista Leninin puistossa. Päiväunien jälkeen mennään Lintsille. Sovittiin sinne treffit leikkipuistokavereitten kanssa. Onneksi on taas kevät!
Sunday, May 13
Omat lapset, somat lapset
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Voi miten söpö parivaljakko!
Hän puhuu jo paljon! Meidän Aurinko sanoo vasta yksittäisiä sanoja. Tosin tänäänkin varasto karttui kolmella uudella sanalla ja minä tietysti ihmeestä soikeana, että kuinka niitä näin tipahtelee. Meidän kaikki kolme tyttöä ovat kyllä oppineet puhumaan suhteellisen myöhään. Haitula alkoi puhua kolmen vanhana, mutta nuorimpana täräytti kyllä ärrän :)
Kiitos, Lammas. Niin se on tietysti minunkin mielestäni.
Jonna, tuo puhuminen on yksi näitä juttuja, missä se normaali vaihteluväli tuntuu olevan tosi suuri. Aatto puhuu lähes rajattomasti nykyään. On kai vähän edellä keskimääräistä. Mutta hän aloitti kyllä vähän myöhemmin kuin Aurinko, siis ihan ensimmäisiä sanoja, jos oikein muistan. Minulle tuo sanallinen yhteys on ollut iso ilonaihe ja arjen helpottaja (sekä huvituksen tuoja).
Luulen, että sisarusparvikin saattaa vaikuttaa puheentuloon. On niin monta tulkitsijaa, että ei ole ns. pakko osata puhua. Uskon kyllä, että kun hetki on oikea alkaa lauseitakin tulemaan. Neuvolan oppien mukaan 2-vuotiaan pitäisi kuulema sanoa 50 sanaa niin, että tuntematonkin henkilö
ymmärtäisi puheen. Auringolla määrä täyttynee varmaan suurinpiirtein. Hätäilemään en kyllä tämän vuoksi aio alkaa, jokainen rytmissään tässäkin asiassa.
Niin, ystäväni puheterapeutinkin mukaan esikoinen alkaa yleensä aina nopeammin puhumaan. Samasta lähteestä kuulin, että tuo 50 sanaa on sellainen raja, jonka jälkeen pankki räjähtää. Sitten sitä puhetta alkaa tulla nopeammin kuin ehtii laskemaan.
Post a Comment