Tämä on melkein neljännen kansion neljäs kuva. Neljännessä ei ollut kuin yksi kuva (se oli sinusta, Anna! en tiennyt, halusitko naamaasi tänne, joten jätin sen väliin). Otin siis viidennestä neljännen.
Kuvassa on Putjake Annan kengän päällä. Aika pimeä kuva, otettu meidän pimeässä eteisessämme. Meillä otetaan aika paljon kuvia kissoista. En raaski yleensä poistaa niitä, vaikka ne eivät niin ihmeellisiä kuvina olisikaan, vaan ne päätyvät koneelle.
Kuva on tammimkuulta 2009. Uuden kameran kuvat ovat kiilanneet kansiojärjestyksessä kärkeen. Paperikuvat ovat kaikki vielä meidän Tampereen huvilallamme.
Haaste tuli
AnniKaiselta.
I was challenged by AnniKainen to show the fourth picture in my fourth photo folder and explain it. This is quite an easy one: Our cat Putjake on a shoe. A dark picture taken at our dark hall. 
There's plenty more of these!
--
Oikeastaan on aika laimeaa kirjoittaa kissa-kenkä-kuvasta tällaisen illan jälkeen. Tulin juuri katsomasta
Tuntematonta sotilasta ja olen aivan haltioissani. En muista, mistä olisin viimeksi saanut näin kovat kiksit. Siis: Ihmiset ympäri Suomen, hypätkää junaan ja astukaa Kansallisteatteriin (jollette jo ole tehneet sitä). Esitys on varmasti jokaisen minuutin väärti. Voisin kehua eri kanteilta loputtomiin.
I could go on and on about a theatre piece I saw today. It is based on a book that has a very special place in the Finnish literature, Väinö Linna's Tuntematon sotilas ("The unknown soldier"). The book tells about the continuation war and every Finnish person knows the story, if not from reading the novel, then because it's been filmed twice and at least one of the films is shown every year on TV. It is clear that it risky and hard to be making a performance of a story like that. But it was a risk worth taking. The show was a total success. I'm speechless.
P.S. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen! Ollaan oltu yhdessä yöt ja päivät, minä ja tuo neule.
P.S. Thank you for the kind comments on the previous post! We really hit it together, me and that tunic.
