Rewind - Fast Forward

Luulin, etten ole vuoteen tehnyt melkein lainkaan käsitöitä. Huomasin kuitenkin kuvia koneelle lataillessani, että olenkin tehnyt aika sekalaisen joukon pikkujuttuja. Taidan olla pikkuisen kärsimätön ihminen, kun en tahdo mitään isompaa saada ikinä valmiiksi.

Tässä on joulunvärinen satsi lahjaneulomuksia viime vuodelta. (Tänä vuonna ei sitten olekaan odotettamvissa oikein mitään - en taida enää jaksaa aloittaa mitään suururakkaa.) Niistä kaikki muu on omasta päästä paitsi nuo tummanharmaat Uptownit, jotka tein ihanan rasvaisesta ahvenanmaalaisesta villasta Favorite socks -kirjan ohjeella.





Muir valmistui kiireen vilkkaa noin puolessatoista vuodessa, ja annoin sen äidille viime jouluna lahjaksi. Mitään hirveän kauniita kuvia en siitä saanut, mutta huivin malli on kyllä kaunis. Se oli minusta melko helppo tehdäkin (kun vaan sain rykäistyksi sen uudestaan työn alle), vaikka olen aika noviisi pitsinneulonta-asioissa ja moni minua kokeneempi on tuota mallia jostain syystä taas tuskaillut. Kai on sitten melko yksilöllistä, mikä malli kenenkin päähän helpoiten kolahtaa.



Antamistani joululahjoista tykkäsin itse eniten tästä Haekkelbeutelista (pdf). Tein sen miehen isoäidin vanhoista jämäpuuvilloista, joten tuntui sopivalta antaa tuotos miehen siskolle. Kassia oli kiva tehdä, mutta jostain syystä vuorin tekeminen on minulle aina samanlaista tuskaa. Ehkäpä syynä on yleinen ompelukoneahdistus, jonka koneeni on saanut minussa aikaan. Tykkäisin kovasti ommella, jos vaan tekniikka pelaisi. No, kone on parhaillaan huollossa, ja toivon kovasti, että pääsisimme aloittamaan yhteiselomme pian uudestaan ja molemminpuolisin avoimin mielin.





Lisää tämänvuotisia (tai nämähän olivatkin viimevuotisia!) vilautan pian. Harkitsin muuten, etten kirjoittaisikaan kaikista näistä vanhoista jutuista vaan tarttuisin suoraan tähän päivään. En pystynyt. Toisinaan on vähän rankkaa olla kauris!

I'm sorry - I don't have the energy to post in English today. I didn't really say anything of any importence, either, so I guess that's ok.

Home again!

Viimeinen vuosi on ollut erilainen. Uudessa paikkakunnassa on ollut tutustuttavaa. Meillä on molemmilla ollut vähän uudet kuviot, ja vaikka ollaan tykätty niistä, on ollut pakko suunnata aika paljon energiaa niihin.

The past year has been different. There are lots of corners to explore in the new hometown. Both of us have been a bit preoccupied - we've been liking what we do but we've also been quite busy around the daily chores.



Väliaikaisasuminen oli vähän jännää hotellimaisuudessaan. Oli hassua asua niin keskeisellä paikalla - ovesta ulos ja hupsis suoraan Tennispalatsiin. Kauheasti lähiravintoloita kokeiltavana. Kotona oli aution oloista, kun monet tutut huonekalut odottivat vielä vanhassa kodissa asuntokauppoja. Vuokranurkkia ei saanut itse mennä paikkailemaan, vaan piti odottaa, että joku käy kotonamme puuhastelemassa sillä aikaa kun itse olimme poissa. Oveen piti jättää lappu "jätä vessan ovi kissoilla auki". Väliaikaisasuminen tuntui koko ajan väliaikaiselta ja oudolta meille, mutta nyt sitä on hassun lämmintä muistella. Kiva ensimmäinen talvi Helsingissä, sellainen, jolloin oli pitkästä aikaa melkein kunnolla luntakin.

Living in the rental apartment was almost like living in a hotel. It was situated very centrally in Helsinki, so it was also a little bit exciting. There were so many restaurants and cafes to visit nearby! At home, it looked a bit deserted, since a lot of our furniture and other stuff was still in Tampere. It was also odd to let the landlord come to you house and fix broken things while you yourself are out. It always felt temporary to us, living like that, but as I think back, my memories from last winter are very warm. I really enjoyed our first Helsinki-winter. I was a bit afraid there wouldn't be any snow at all, but surprisingly, there was quite a lot.



Keväällä teimme kaupat vanhasta asunnosta ja saman tien myös uudesta. Uuteen pääsimme muuttamaan kesällä. Se oli ensisilmäyksellä meille molemmille Koti. Ei sellainen, jota olimme suunnitelleet, mutta sellainen, jossa tunsimme nostalgiaa ja onnea jo asuntonäytöllä. Uusi koti on vähän samanlainen kuin ensimmäinen yhteinen kotimme, tosin onneksi vähän sentään isompi.

In the spring, we sold our home in Tampere, and almost immediately, we signed a deal on our new home. (We had to wait until summer to move in.) What excitement it was! The time we first popped into the house, we knew it was Our Home. It is strangely similar to the first home we had together - I'm glad it's a little bit bigger though.



Nyt ollaan taas tutuissa puuhissa, kuten kuvista näkee. Haaveilen ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta sitä en pääse tekemään vielä pitkään aikaan. Mikrosta ei ikinä tule ulos mitään hyvää. Mutta kun vaan ennen joulua pääsisin piparkakut paistamaan! Sen ajatuksen voimalla menen nyt eteenpäin.

So we're back to renovating again, as you see from the pictures. I can only dream of cooking and baking at the moment. But at the moment, it is enough for me to plan baking a good load of ginger bread right before Christmas. That thought will get me pretty far.