20 sentin tähden

Eräs pieni pakkomielteeni on ostaa kirpputorilta pikkuvikaisia lastenvaatteita. Ihmiset antavat niitä siellä suorastaan ilman pois, ja minulla on tunne, että moni ei ehkä halua ostaa vaatetta, joka heti vaatii korjausta. Ne on vaan pakko kantaa sieltä kotiin.



Tämä pieni Mari-T-paita maksoi 20 senttiä. Siinä oli pikku reikä, joka on nyt paikattu vanhoista farkuista syntyneellä possulla. Kauluksessa on lisäksi vähän tummentumaa. Ei haittaa, kun ei se kauluksen seutu ole Pomppiksella muutenkaan koskaan puhdas. Nuo kuvassa näkyvät tahrat ovat kyllä pestävissä pois - kävin hakemassa paidan äsken pyykkikorista kuvattavaksi.



Oli se possu Aaton mielestä ihan jees, vaikka reaktio jäi kyllä vähän laimeaksi. Mutta itse olin näkyyn aika ihastunut. En vaan onnistunut saamaan possua Aaton kanssa samaan kuvaan.



Viime sunnuntaina kannoin muuten kotiin talvihaalarin, joka oli palvellut jo viittä lasta ja maksoi nyt enää 3 euroa.

Oi ihana isäkuukausi

Neljässä viikossa mentiin tästä

tähän.

Sitten meni tunnelma vähäksi aikaa pilalle, kun sairasteltiin vatsatauteja.

Mutta nyt on kaikki taas hyvin. Minä olen saanut mielestäni ihan hienostikin opintoja tehdyksi ja meidän poikien suhde on minusta syventynyt.

Se, mitä en olisi ikinä voinut uskoa, on miten paljon kannatti lähteä opettamaan Pomppumielelle vähän parempaa unta. Nyt on toinen opetusyö menossa, ja kaikki on mennyt paremmin kuin olisin uskonut. Tähänkin on varmaan osansa sillä, että pojat ovat touhunneet keskenänsä päivisin. On sitten kiva mennä iltaisin yhdessä nukkumaan.

Ehkä kohta energiaa jää vähän päivälläkin käytettäväksi.