Baby Shower

Viime aikoina on tuntunut, että joku suihkuttaa vauvoja isolla suihkulla. Joillekin vastasyntyneille olen tehnyt pieniä maailmaantulolahjoja, mutta koska yhdessä vaiheessa kokonaan unohdin, että minulla on blogikin, en ole muistanut ihan kaikkia kuvailla.





Norjalainen vauvanmyssy on näppituntumaltaan mielestäni kivempi kuin perinteinen suomalainen siksak-myssy - tiedä sitten käytännöstä. Kuvista huomaa, että norjalaiset ovat keskenään vähän eri muotoiset. tein punareunaisen ulkomuistista, ja ilmeisesti jokin kohta meni vähän eri tavalla kuin ohjeessa.





Kummitytön pikkusiskolle tein urheilulliset minisukat ihan omasta päästä sekoitelleen Nallea ja Floricaa. Itse kummitytölle tei nuo isommat Nallesta. Ja isot kyllä tulikin, sopivat varmaan vielä seitsemän vuoden päästä. Olin mukamas mitannut tytön jalan käyttämällä apuna etusormen ja peukalon välistä ulottuvuutta, mutta ehkäpä sormeni olivat sittemmin hieman kasvaneet. Siinä taas kaapintäytettä muutamaksi vuodeksi, kun sukat ovat vielä ihan käyttökelvottomat!

Viimoinen valmiiksi tekemäni neule on tämä villatakki pikkuiselle vastasyntyneelle sukulaispojalle (Ohje on saatavilla ravelryssä). Lopputulos on kiva, mutta tekeminen tökki. Olenkohan viime aikoina neulonut vähän liikaakin ainaoikeaa, kun tämä pikku takkinenkin alkoi kyllästyttää?



Käytin tuossa ekaa kertaa lankana Novitan luxus-alpakkaa. Miksiköhän en innostunut kauheasti? Ehkäpä vertasin sitä turhan paljon Dropsin Alpacaan, joka on moninkertaisesti pehmeämpää. Ihan kiva kyllä, että aika tavallisistakin kaupoista saa tuollaisia vähän kivempia kuituja. Olen ehkä totuttanut itseni aika halpoihin lankalaatuihin (esimerkiksi Nallesta tykkään ihan tosissani!), mutta aloin jo miettiä, että ovatkohan nämä Novitan luksus-sarjan langat edes hirveän edullisia. Mutta kyllä se aivan hyvää oli.

Samalle vauvalle tein joululahjaksi vielä tuon siksak-myssyn. Mitoitus tuossa tuntuisi ainakin olevan vähän vinossa. Tein toisiksi pienimmän koon, joka on mielestäni tarkoitettu 3 kk:sta eteenpäin, mutta se on kyllä ihan liian iso vielä pitkään. Menisiköhän kaksivuotiaalle?



At the moment, I don't seem to have the energy to post in several languages. Sorry! I'll post in Finnish for the time being, but maybe I'll get back to English in the future. I appreciate the practice I get when writing in a foreign language.

Rewind - Fast Forward

Luulin, etten ole vuoteen tehnyt melkein lainkaan käsitöitä. Huomasin kuitenkin kuvia koneelle lataillessani, että olenkin tehnyt aika sekalaisen joukon pikkujuttuja. Taidan olla pikkuisen kärsimätön ihminen, kun en tahdo mitään isompaa saada ikinä valmiiksi.

Tässä on joulunvärinen satsi lahjaneulomuksia viime vuodelta. (Tänä vuonna ei sitten olekaan odotettamvissa oikein mitään - en taida enää jaksaa aloittaa mitään suururakkaa.) Niistä kaikki muu on omasta päästä paitsi nuo tummanharmaat Uptownit, jotka tein ihanan rasvaisesta ahvenanmaalaisesta villasta Favorite socks -kirjan ohjeella.





Muir valmistui kiireen vilkkaa noin puolessatoista vuodessa, ja annoin sen äidille viime jouluna lahjaksi. Mitään hirveän kauniita kuvia en siitä saanut, mutta huivin malli on kyllä kaunis. Se oli minusta melko helppo tehdäkin (kun vaan sain rykäistyksi sen uudestaan työn alle), vaikka olen aika noviisi pitsinneulonta-asioissa ja moni minua kokeneempi on tuota mallia jostain syystä taas tuskaillut. Kai on sitten melko yksilöllistä, mikä malli kenenkin päähän helpoiten kolahtaa.



Antamistani joululahjoista tykkäsin itse eniten tästä Haekkelbeutelista (pdf). Tein sen miehen isoäidin vanhoista jämäpuuvilloista, joten tuntui sopivalta antaa tuotos miehen siskolle. Kassia oli kiva tehdä, mutta jostain syystä vuorin tekeminen on minulle aina samanlaista tuskaa. Ehkäpä syynä on yleinen ompelukoneahdistus, jonka koneeni on saanut minussa aikaan. Tykkäisin kovasti ommella, jos vaan tekniikka pelaisi. No, kone on parhaillaan huollossa, ja toivon kovasti, että pääsisimme aloittamaan yhteiselomme pian uudestaan ja molemminpuolisin avoimin mielin.





Lisää tämänvuotisia (tai nämähän olivatkin viimevuotisia!) vilautan pian. Harkitsin muuten, etten kirjoittaisikaan kaikista näistä vanhoista jutuista vaan tarttuisin suoraan tähän päivään. En pystynyt. Toisinaan on vähän rankkaa olla kauris!

I'm sorry - I don't have the energy to post in English today. I didn't really say anything of any importence, either, so I guess that's ok.

Home again!

Viimeinen vuosi on ollut erilainen. Uudessa paikkakunnassa on ollut tutustuttavaa. Meillä on molemmilla ollut vähän uudet kuviot, ja vaikka ollaan tykätty niistä, on ollut pakko suunnata aika paljon energiaa niihin.

The past year has been different. There are lots of corners to explore in the new hometown. Both of us have been a bit preoccupied - we've been liking what we do but we've also been quite busy around the daily chores.



Väliaikaisasuminen oli vähän jännää hotellimaisuudessaan. Oli hassua asua niin keskeisellä paikalla - ovesta ulos ja hupsis suoraan Tennispalatsiin. Kauheasti lähiravintoloita kokeiltavana. Kotona oli aution oloista, kun monet tutut huonekalut odottivat vielä vanhassa kodissa asuntokauppoja. Vuokranurkkia ei saanut itse mennä paikkailemaan, vaan piti odottaa, että joku käy kotonamme puuhastelemassa sillä aikaa kun itse olimme poissa. Oveen piti jättää lappu "jätä vessan ovi kissoilla auki". Väliaikaisasuminen tuntui koko ajan väliaikaiselta ja oudolta meille, mutta nyt sitä on hassun lämmintä muistella. Kiva ensimmäinen talvi Helsingissä, sellainen, jolloin oli pitkästä aikaa melkein kunnolla luntakin.

Living in the rental apartment was almost like living in a hotel. It was situated very centrally in Helsinki, so it was also a little bit exciting. There were so many restaurants and cafes to visit nearby! At home, it looked a bit deserted, since a lot of our furniture and other stuff was still in Tampere. It was also odd to let the landlord come to you house and fix broken things while you yourself are out. It always felt temporary to us, living like that, but as I think back, my memories from last winter are very warm. I really enjoyed our first Helsinki-winter. I was a bit afraid there wouldn't be any snow at all, but surprisingly, there was quite a lot.



Keväällä teimme kaupat vanhasta asunnosta ja saman tien myös uudesta. Uuteen pääsimme muuttamaan kesällä. Se oli ensisilmäyksellä meille molemmille Koti. Ei sellainen, jota olimme suunnitelleet, mutta sellainen, jossa tunsimme nostalgiaa ja onnea jo asuntonäytöllä. Uusi koti on vähän samanlainen kuin ensimmäinen yhteinen kotimme, tosin onneksi vähän sentään isompi.

In the spring, we sold our home in Tampere, and almost immediately, we signed a deal on our new home. (We had to wait until summer to move in.) What excitement it was! The time we first popped into the house, we knew it was Our Home. It is strangely similar to the first home we had together - I'm glad it's a little bit bigger though.



Nyt ollaan taas tutuissa puuhissa, kuten kuvista näkee. Haaveilen ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta sitä en pääse tekemään vielä pitkään aikaan. Mikrosta ei ikinä tule ulos mitään hyvää. Mutta kun vaan ennen joulua pääsisin piparkakut paistamaan! Sen ajatuksen voimalla menen nyt eteenpäin.

So we're back to renovating again, as you see from the pictures. I can only dream of cooking and baking at the moment. But at the moment, it is enough for me to plan baking a good load of ginger bread right before Christmas. That thought will get me pretty far.

For All the Annes of the World

Anne:

Joku varmaan todella rakastaa sinua. Lunta on mahtanut päästä roimasti kengän varresta sisään!

If someone went through all that snow getting into their shoes, they must really love you.

See the people next to the steps for size comparison.

Omistan tämän näyn kaikille, joiden nimi on Anne tai jotka voivat hetken kuvitella olevansa nimeltään Anne.

I hereby dedicate this picture to all whose name is Anne or who could, just for a moment, imagine their name was Anne.

Fourth, almost

Tämä on melkein neljännen kansion neljäs kuva. Neljännessä ei ollut kuin yksi kuva (se oli sinusta, Anna! en tiennyt, halusitko naamaasi tänne, joten jätin sen väliin). Otin siis viidennestä neljännen.

Kuvassa on Putjake Annan kengän päällä. Aika pimeä kuva, otettu meidän pimeässä eteisessämme. Meillä otetaan aika paljon kuvia kissoista. En raaski yleensä poistaa niitä, vaikka ne eivät niin ihmeellisiä kuvina olisikaan, vaan ne päätyvät koneelle.

Kuva on tammimkuulta 2009. Uuden kameran kuvat ovat kiilanneet kansiojärjestyksessä kärkeen. Paperikuvat ovat kaikki vielä meidän Tampereen huvilallamme.

Haaste tuli AnniKaiselta.

I was challenged by AnniKainen to show the fourth picture in my fourth photo folder and explain it. This is quite an easy one: Our cat Putjake on a shoe. A dark picture taken at our dark hall.

There's plenty more of these!

--

Oikeastaan on aika laimeaa kirjoittaa kissa-kenkä-kuvasta tällaisen illan jälkeen. Tulin juuri katsomasta Tuntematonta sotilasta ja olen aivan haltioissani. En muista, mistä olisin viimeksi saanut näin kovat kiksit. Siis: Ihmiset ympäri Suomen, hypätkää junaan ja astukaa Kansallisteatteriin (jollette jo ole tehneet sitä). Esitys on varmasti jokaisen minuutin väärti. Voisin kehua eri kanteilta loputtomiin.

I could go on and on about a theatre piece I saw today. It is based on a book that has a very special place in the Finnish literature, Väinö Linna's Tuntematon sotilas ("The unknown soldier"). The book tells about the continuation war and every Finnish person knows the story, if not from reading the novel, then because it's been filmed twice and at least one of the films is shown every year on TV.

It is clear that it risky and hard to be making a performance of a story like that. But it was a risk worth taking. The show was a total success. I'm speechless.

P.S. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen! Ollaan oltu yhdessä yöt ja päivät, minä ja tuo neule.

P.S. Thank you for the kind comments on the previous post! We really hit it together, me and that tunic.

Greetings from Sherwood

Jippii! Ihan itse tehty neule itselle - ja sellainen, jota olen ihan ylpeänä jo pitänyt kodin ulkopuolella! Nyt kun näitä kirouksia alettiin purkaa, toivotaan, että tämän jälkeen saisin aikaiseksi itselleni lisää muitakin päällepantavia kuin asusteita. On alkanut nimittäin olla todella kova pula yläosista.

Yippee! I must be in the habit of breaking curses - I've knit myself a top to wear in public! I really hope this is the beginning of an era where things other than accessories are accomplished here. Lately, I've found myself in a desperate need of new tops.



Olen aivan erityisen iloinen siitä, että tein neuleen alusta loppuun oman suunnitelman pohjalta ja ilman ohjetta, itselle sopivaksi. Ja siitä, että ainakin itselleni tämä neule sisälsi ihan uutta tekniikkaa, ja siten sain yksityiskohdat aika lähelle sitä, mitä olen halunnutkin. Tässä viittaan lähinnä noihin holkkihihan tyylisiin olkapäänlämmikkeisiin ja olkapään seutuun ylipäätään. Kaulus ei ole ihan täydellinen, mutta sitä en ehkä osaisikaan paremmaksi tehdäkään, joten antaa olla.

I'm especially glad that I've knit this thing all the way without a pattern, based on my own idea, to fit myself. On top, the shoulders were knit in a way that was completely new to me (I won't say nobody else has done this before, but at least I figured this all by myself). The only thing I'd like change a bit is the collar, but I'm not so sure as to how, so it's going to be like this.



Lanka on kivaa ja nättiä. Aika outoa vaan tehdä helmikuun pakkasille hihaton neule pellava-viskoosista. Mutta pitkähihaisen t-paidan ja lämpimän takin kanssa se on kyllä passannut. Kesällä sitä voisi käyttää ilman aluspaitaa.

I like the feel and the look of the yarn. It is odd, I confess, to knit a sleeveless top in the middle of the winter, and to knit it with linen/viscose blend is even more odd. But It has been ok to wear it with a long-sleeved t-shirt and a warm winter coat. And I hope that it'll be ok in the summer, too.



Greetings from Sherwood
Pattern: Oma / My own
Yarn: Grignasco Fuego, about 300 grams
Needles: 4,5 mm Addi circulars

Äiti sanoi, että tulee mieleen Robin Hood. Totta, sitä en ollut tullut ajatelleeksi. Eipä haittaa tipaakaan!

My mom said I reminded her of Robin Hood. I hadn't thought of that, but true enough, I do so to myself, too. That's completely all right!

Breaking the Curse

Tein itse aika paljon joululahjoja. Joihinkin olin aika tyytyväinenkin! Mutta sain otetuksi vain ihan surkeita kuvia. (Kaikista en ottanut kuvaa laisinkaan, oli joulu ja muuta ajateltavaa.) En ladannut niitä edes koneelle. Toivoin, että en saisi aikaiseksi esitellä sellaisia täällä.

I made quite a few Christmas presents by hand. I was also quite pleased with at least some of them! But the pictures I took: horrible. (I didn't even try to take pictures of all of them since it was Christmas and I wanted to keep mys spirit up.) I never uploaded them on the computer. I hoped I could somehow work around showing them here.

Kamera hukkui joulureissussa.

I lost my camera somewhere during Christmas break.

Sain uuden kameran lahjaksi. Se on IHANA. Ihan ensimmäiseksi kuuluu lukea käyttöohje, että kamerasta saa kaiken tehon irti.

I got a new camera. It is simply GREAT. So, the first thing to do is reading the manual, right?

Käyttöohje onkin CD:llä? Voi turhuus. Kuka jaksaa lukea manuaalia ruudulta? En minä ainakaan. Mutta aioin kyllä sitten joskus. Kului viikkoja.

The manual is on a CD? You've got to be kidding! Who reads a manual on the screen? I sure didn't - though I always intended to. Intended for weeks.



Kirjoittelematomuus vieroitti blogistakin. Pitäisi olla jotain tähdellistä sanottavaa. Välillä olikin... Mutta eikö kirjoittaminen vienyt aina niin kauhean kauan aikaakin?

I got alienate d from this blog. I felt like I needed to say something meaningful, now that its been so long... And whenever I thought I got a meaningful thought in mind, I didn't seem to have the time. Didn't it always use to take such a long time to write?

Yksi asia tuli kuitenkin luvatuksi jo kauan sitten: lupasin kirjoittaa simppelit ohjeet edellisessä postauksessa esiteltyyn myssyyn. Joten puran blogikirouksen nyt. Ihan ilman käyttöohjetta otetut kuvatkin latasin jo koneelle. Kaipa joskus täytyy mennä perse eillä puuhun.

I intend to break this blogging curse now. And I will at last do what I promised so long ago: to write a simple tutorial on how to crochet a slouchy hat like mine. I did already upload the pictures that I took without reading the manual. I sort of realize that's how almost everybody would do it, learning by doing.

The tutorial was requested only in Finnish, so I'll write it down only in Finnish. By request I'll translate it into English. But keep in mind, it's only going to be an overview anyhow.



VIRKATTU MYSSY

En määrittele mitään tiheyksiä, langanpaksuuksia tai koukkuja. Koita itse, mikä koukku passaa parhaiten saatavilla olevaan lankaan. Itse käytin Pirtin kehräämön kampalankaa ja neljän millin koukkua.

Ohje kannatta lukea kerralla läpi ja alkaa sitten hommiin: se on tarkoitettu antamaan yleiskuva koko virkkaustapahtumasta, eikä se ehkä siksi etene ihan askel askeleelta.

Aloituskerros:

Virkkaa ketjusilmukoita niin paljon, että ketju ulottuu pääsi ympäri. Jos käytät villaa tai muuta joustavaa lankaa, tee melkoisen tiukka aloituskerros. Myssyn suu venähtää kumminkin hieman.

Tein omaan myssyyni melko hienovaraisen pykäläreunan koristukseksi. Jos haluat omaasikin sellaisen, virkkaa aloituskerrokseen säännöllisin välein pykälä näin: Virkkaa kolme ketjusilmukkaa, kiinitä pykälä kolme silmukkaa taaemmaksi piilosilmukalla. Itse tein pykälän kahdeksan silmukan välein, mutta sopiva etäisyys (sekä näkyvään pykälään riittävä ketjusilmukoden määrä) riippuu tietysti langan ja koukun koosta.

Yhdistä ketjusilmukkajono ympyräksi.

Suora osa:

Koko myssy virkataan kiintein silmukoin aina silmukan takareunaan. Virkkaa noin viiden sentin pituinen suora osa niin, että jokaisen silmukan takareunaan virkataan uusi silmukka.

Lisäyskerrokset:

Lisää seuraavalla kerroksella esim. neljä silmukkaa tasaisin välein. Lisäys tehdään niin, että yhteen silmukkaan virkataan kaksi kertaa takareunaan. Virkkaa yksi tavallinen kerros ja tee toinen lisäyskerros. Sitten kaksi tavallista kerrosta ja vielä yksi lisäyskerros.

Lisäysten määrää miettiessä kannatta luoda silmäys jo virkattuun myssyyn ja miettiä, kuinka monen silmukan verran myssyn haluaa pyöristyvän baskerimaiseen suuntaan. Silmä on tässä paras ohjenuora.

Suora osa:

Virkkaa jälleen suoraa noin viiden sentin verran.

Kavennukset:

Aloita kavennukset hiljalleen ja kiihdytä loppua kohden. Jaa myssyllä olevat silmukat silmämääräisesti kahdeksaan osaan, ja jätä yksi silmukka jokaisen kahdeksanneksen alussa virkkaamatta. Laske, kuinka monta silmukkaa kavennusten väliin jää, ja virkkaa sitten tavallisia kerroksia yksi vähemmän kuin silmukoita oli kavennusten välissä.

Kavenna jälleen jokaisen kahdeksanneksen alussa yksi silmukka. Virkkaa välikerroksia yksi vähemmän kuin viimeksi eli saman periaatten mukaan kuin äskenkin.

Jatka tällä tavoin, kunnes kerros on kutistunut yhtä pieneksi kuin etusormesi ja peukalosi muodostama ympyrä. Kavenna joka toinen silmukka, kunnes reikä on umpeutunut. Katkaise lanka ja vedä läpi silmukasta.

Asettele myssy päähän. Se voi näyttää vähän leipurinlakilta, mutta lyttää siinä tapauksessa lakkia päälaelta taakse päin.



Näin sen suurin piirtein tein! Jos virkkaat oman myssyn, kannattaa tietysti sovittaa sopivin väliajoin. Samat mittasuhteet eivät ehkä passaa ihan kaikille.



p.s. Tein synttärivieraille vaahtokarkkeja tällä ohjeella. (Tässä kuvassa on jämiä, jotka eivät ole erityisen kuvauksellisia - jotkut leikkantuivat kauniimmin.) Päihitinköhän Liinan?

p.s. I made marshmallows for my birthday guests with this recipe. (These are the leftovers, and they really don't represent the prettiest ones I cut.) Thanks for the tip, Liina!