Viimeinen villahousu

Ikunat falskaavat. Lattiat ovat ihan kylmät! On ihanaa vetää lapselle aamulla jalkaan Ruskovillan villaiset potkuhousut. Sisko oli saanut nämä vähän rikkinäiset (ja toiset samanmoiset) kaupantekijäiseksi, kun osti Pomppumielelle pari saman valmistajan käytettyä bodya.



On kiva, että poika kasvaa hienosti, mutta näiden villahousujen ja monien muiden ihanien vaatteiden kannalta se on sääli. Molemmat ovat 70-senttisiä, ja Aatto Pomppumieli oli 8-kuukautisneuvolassa jo 74 cm. Onneksi tuo neulos venyy niin, että vielä ne saa päälle. Ja toinen bodyistä menee vielä pitkään. Käytetään niin pitkään kuin keretään ja pannaan sitten kiertoon vielä syntymättömälle serkulle.

Vanhan kodin viimeiset hedelmät

Joulutunnelma on saapunut. Jokohan jouluradio soi? Olen tehnyt iltaisin jotain tonttujuttuja, paistellut joulutorttuja ja sytytellyt kynttilöitä. Joululahjoja tai -kortteja en olekaan sitten saanut aikaiseksi. Tiedä sitten, pitääkö kaikki ostaa valmiina. Löytäisinpä jotain käsin tehtyä.



Voitaikina on kaupasta, mutta hillon olen tehnyt itse. Se on viimeinen luumuhillo, jonka hedelmät ovat peräisin vanhan kodin puista. Tietääkseni mitään muutakaan hilloa ei ole sieltä enää jäljellä.

Tulinpa katsoneeksi noita menneisyyden kuvia, ja iski oikein haikea olo. Vaikka olin silloin ihan valmis siirtymään uuteen ja olen viihtynyt Helsingissä. Pitää varmaan kerätä Flickriin uusi kansiollinen kuvia tästä kodista, jotta tuo vanha ei enää kummittelisi ainoana kotina.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Töp töp töp

Pomppumieli osaa jo kävellä taitavasti tukea vasten. Hän käyttää kävelykärryinä kaikkia sopivankorkuisia ja -painoisia esineitä, etupäässä tuoleja ja jakkaroita.



Poika on aika nopea,



eikä hänestä



ole enää



helppoa saada



ihan terävää kuvaa.

Täällä me suurimmaksi osaksi sisällä tepsutellaan. Ei noita meidän vaunuja ole suunniteltu tundralle.

Yksi parhaista

Yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä vauvanvarusteista on ollut odotusaikana hahtuvasta virkkaamani täkki, joka oli aluksi suunniteltu sängyn kosteussuojaksi. Se on kauniskin. Sitä on käytetty ainakin
sängyn suojana,
makoiluvilttinä,
piknik-alustana
ja viimeksi lämpimänä peittona rattaissa.



Käytössä joka ikinen päivä. Eikä käyttö lopu siihen, kun vauva kasvaa. Viltistä tuli vähän vahingossa niin iso, että se käy ihan kelle vaan torkkupeitoksi.



Lapasia tarvitaan lisää. Rattaiden aisa syö joka päivä ison tupun villaa irti. Tai joulupukki voisi tuoda lämpöiset nahkarukkaset...

Joka päivä jotain uutta

Tässä kiehuu Aatto Pomppumielen ensimmäinen soijarouhe-erä.



Kokeillaan sitä ruoan sekaan ihan vähän kerrallaan.



Pidetään sormet ja varpaat ristissä (jos se yhtään auttaa), ettei tule maha kovin kipeäksi tästä!

Ensilumi

Tänään satoi ensimmäinen lumi maahan saakka. Se oli Aatto Pomppumielelle ensimmäinen, jonka hän näki ja jota hän sai koskettaa. Ensikosketus ei vielä tuottanut ihastusta.



Äitikään ei iloinnut enää iltapäivällä, kun ei löytynyt reittiä lätäköiden välistä. Jalat märkänä tulin kotiin. Uudet kengät kauppalistalle!



Olen miettinyt, milloin tuo pihapuu oikein aikoo pudottaa lehtensä. Onko se lehmus? No, nyt se sitten tapahtuu. Luulin, että kaikki puut keräävät lehtivihreän talteen ennen talvea. Mutta enpä olekaan mikään biologi. Ainoastaan luonnonkukat ja kissat tunnen kohtalaisen hyvin. Nyt pitäisi vähän opetella perusaisoita, että osaisi pojallekin kertoa.