Pomppumieli osaa jo kävellä taitavasti tukea vasten. Hän käyttää kävelykärryinä kaikkia sopivankorkuisia ja -painoisia esineitä, etupäässä tuoleja ja jakkaroita.
Poika on aika nopea,
eikä hänestä
ole enää
helppoa saada
ihan terävää kuvaa.
Täällä me suurimmaksi osaksi sisällä tepsutellaan. Ei noita meidän vaunuja ole suunniteltu tundralle.
2 comments:
Seisoopa hän hienosti!
Voi kun näitä lapsikuvia ja touhuja on mukava katsella. Muistuu omat lapsekkaat ajat mieleen. Meidän muksut sai serkuilta semmosen kävelyhäkkyrän ja sillä mentiin tupaa ympäri jo ennekuin osattiin kävellä. Yhden kerran kyllä meinasi käydä hullusti. Maalla kun asuttiin niin tuvan lattiassa oli kellariin menevä luukku. Kerran joku meni hakemaan sieltä jotain, jätti luukun auki ja kuopus häkkyröinen salamana hurutteli aukosta alas kellariin. No onneksi siellä olija sai tytöstä kopin. Päästiin pelkällä säikähdyksellä mitä nyt päässä oli jonkin aikaa semmonen gorbatsov merkki muistona :)
Ihana muuten tuo edellisen postauksen villapeitto.
Post a Comment