This and That

Ankeat kummivanhemmat unohtivat pienen tytön nimipäivän. Onneksi jotkut neuleprojektit sentään ovat niin nopeita, että lahja ei kuitenkaan ole kovin paljon myöhässä. Tein hatun Villapeikon mahtavalla ohjeella. Miten jokin noin yksinkertainen voikin olla noin kiva? Lankana käytin ohjetta paksumpaa, koska ohjeessa puhuttiin vauvasta ja tämä tyttö on jo taapero (ja koska Oliviaa oli, Bambua ei). Puikot olivat kuitenkin samat kuin ohjeessa, mikä on hyvä, koska leveydeltään lakki sopii jo nyt jopa minun päähäni.

I don't know exactly where in the world name days are celebrated, but at least here in Scandinavia. (Actually, Finland is not a part of Scandinavia, did you know that? It's only one of the Nordic countries. But I keep forgetting that since I grew up thinking I was Scandinavian.) Well, I always thought name days are big celebrations just because they are such absurd things to celebrate. I felt terrible when I realized I had missed my goddaughter's name day.

Luckily, there are really quick knitting projects available, so we won't be terribly late with the present. I really like the pattern - so simple and interesting at the same time. I used a heavier weight yarn, since I thought the hat would have been too small for a one year old. I'm glad I didn't use bigger needles, since the hat now even fits my own head (the width, not the length).



Gooseberry Hat
Pattern: 50 Villapeikkoa (ravelry)
Needles: 3,5 mm / US 4 dpn's
Yarn: Novita Olivia, 1,5 skeins

Tekisi vähän mieli tehdä tällainen kummipojallekin, mutta käyttävätkö melkein kolmevuotiaat vielä tällaisia vai pitäisikö ennemmin olla jotain katu-uskottavampaa kuten lippis?

I'd like to knit another one for our godson, but I'm not sure if almost three-year-olds wear these kind of baby hats anymore. Should it be a baseball cap instead?

--



Peikkomainen flaksini ei petä. Jälleen tuli arpajaisvoitto! Ja millainen voitto: Fleece Artistin merinovilla lukeutuu varmasti fiineimpiin sukkalankoihin, joita olen koskaan omistanut. Ihanan tuoksuisen saippuan aion säästää uuteen kotiin. Tuntuu kivalta ajatella korkkaavansa uuden palan uudessa kylpyhuoneessa. Ja Yarn Harlotin At knit's end on tietysti taattua tavaraa. Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Kiitos tuhannesti, Terhi!

My luck doesn't seem to change. I got another ruffle price! And it was a really, really nice one: The fleece Artist merino must be one of the fanciest sock yarns I've ever had. I am thinking of saving the lovely-scented soap for our new home. It feels like a good idea to have a new barn of soap in the new bathroom. An of course, Yarn Harlot's At knit's end is full of funny and well-written stories. Thank you, Terhi!

--

Lopuksi en malta olla näyttämästä pientä vilautusta laumasta, joita vahdin tällä viikolla. Kissanpentuja parhaassa (ja villeimmässä) iässään!

I can't resist to show a peek of the family I was looking after this week. These are kittens at their best (and wildest) age!

Simple, Quick and Easy = Favourite scarf

Tein ihan simppelin huivin kolmella eri puuvillalangalla vuorotellen ainaoikeaa ja sileää neuletta. Huivi pysyy napeilla kiinni kovemmassakin kyydissä, ja napitustapaa voi vaihdellakin hieman.

I made a generic scarf out of three different cotton yarns. I striped it with stockinette stitch and garter stitch. The buttons are handy in keeping it in place, and you can also button it in a couple of different ways.



Olen kovasti tykännyt tästä. Se toimii kivasti lisälämmikkeenä t-paidan, topin tai mekon päällä ja tuo asuihin kivasti pientä nostalgishenkistä arvokkuutta. Kuvien ottamisen jälkeen vasta tajusin, että pidän napituspuolta oikeastaan mieluummin takana, jolloin reunojen asennolla ei ole kamalasti väliä ja huivi pysyy paremmin paikoillaan.

Käytän tätä huivia varmasti vielä aika paljon!



I really like the scarf. It looks almost elegant. I mostly like to wear it on top of a dress or
a t-shirt, but when I was shooting these photos, it was chilly and I needed long sleeves. Works either way, I'd say. But what I hadn't realized at that time was that the scarf is best to be worn with the buttons down on the backside. That way it doesn't matter so much whether the ends are neatly, and it also stays better in place that way.

This is definitely a keeper!



P.S. Muffinsivuoissa on porkkana-sipulimyttyjä. Oikein mukavan makuisia ja helppoja herkkuja!

P.S. I'm eating muffins with carrot and onion in them. Delicious, I'd say!

Winds of Change

Meillä on nyt menossa viimeinen kevät nykyisessä asunnossamme. Jonkin epämääräisen ajan sisällä muutamme noin 170 km etelään, siihen kaupunkiin, johon monet tututkin tuntuvat juuri nyt päätyvän. Tai sen viereiseen.

We're saying good bye to our little nest. The time is not set up, but we will (have to) move to the capital area some time quite soon.



Katselen hartaana kukkivia luumu- ja kirsikkapuita sekä jo nupullaan olevia omenapuita, sillä en tämän jälkeen enää näe niitä kukassa. Tulevassa kodissamme tuskin on pihaa, mikä on vähän surullista, mutta toisaalta myös aika vapauttavaa. Yritän viettää nyt paljon aikaa siellä, kuten myös lähiympäristön muissa rakkaissa paikoissa, pikkuisella saarella (Meidän Saarellamme) ja Arboretumilla.

The plum and cherry trees are in bloom, and they will soon be accompanied by the apple trees. This is the last time I see their flowers, so I must watch them carefully. It is not likely that we will have a private yard in our future home. A part of me grieves, the other part is a bit relieved - I never felt I could really master my garden. But for now, I'm trying to spend as much time there as I can. And in some other dear places, too, like the little island ("Our Island") quite close to us and the Arboretum.



Aika paljon ehdimme asunnossamme tehdä, ja suurelta osin se onkin jo mieleisemme. Ihan kaikkia juttuja ei ehditty aloittaa ennen kuin äkillinen tieto muutosta tuli. Nyt en enää halua tehdä täällä kuin välttämättömän. Kamala, rehottava pensasaita täytyy siistiä, mutta kokonaan leikkaaminen saa jäädä, kun seuraava mahdollisuus taitaisi olla vasta syksyllä. Olkoon se seuraavien murhe.

We did quite a lot of work on the house and it does please us now for the most, but some things didn't get started. I don't feel like doing anything but the necessary now. The hedgerow is really old and in poor condition, but it should not be cut this time of the year, so I think we'll leave it for the next ones to worry.



Muistaakseni tätä pientä taloa kokosin Flickriin oman kansion kodille. Suurin osa kuvista on tuttuja täältä blogista, mutta nyt ne voi nähdä yhdellä silmäyksellä.

To honor this sweet little place, I created a set called Home at Flickr. The pictures have mostly been published here, but now they can bee seen at a glance.



Vaikka lähtöön liittyykin haikeutta, olemme jo kovasti innostuneet tulevastakin. Kaikki on vielä ihan auki. Niin jännittävää!

There's some grief in departing, but there is a whole lot of joy in moving on. We have some decicion-making ahead of us. So exciting!

--



Kuten moni varmaan tietää, vuohenputki, tuo todella helposti sikiävä rikkaruoho, on erinomaista syötävää. Minä puntaroin tosi kauan ennen kuin sain aikaiseksi onkia tietoa kyseisen kasvin käyttämisestä ravintona. Jos vaikka lankojen päässä vaikka sattuisi olemaan muita yhtä saamattomia, kokoan tähän sen, mitä opin pikaisella nettikierroksella:

- Käytä nuoria lehtiä, yhä kurtussa olevia tai vasta auenneita, vaaleanvihreitä ja kiiltäviä.
- Pese ja käytä sellaisenaan joko salaatissa tai pinaatin tapaan ruoanlaitossa.
- Vuohenputkessa on mieto ja miellyttävä maku ja se sisältää rautaa ja C-vitamiinia.
- Varo myrkyllisiä näköislajeja! Wikipediassa on selkeät tunnistuskeinot.

Testattu on jo vähän joka ruokalajissa ja toimii. Vuohenputki alkaa olla
pihalta jo loppu!

I've been making food from an annoying weed that's trying to take over our yard. I couldn't find what it is in English, so I'll just say they taste great, but you really should check out you're not eating this, this or this (very poisonous).



--

Jotkut saattavat kaivata käsitöitä tänne tullessaan. Viime aikoina on ollut vähän suvantoa, mutta nyt on jopa neljä työtä saavuttamassa loppupisteensä. Lisää siis niistä pian!

I'm sure some of you come here for the knitting content, and I'm sorry for the lack of it lately. However, altogether four objects are now very close to the finishing line... So stay tuned!

Pitkä, ihana, lämmin viikonloppu on takana. Koko vapun oli odottamattoman kaunis sää! Terho oli perjantaina ansaitulla lomalla, minä taas varastin itselleni yhden lomapäivän. Käytiin pitkästä aikaa siinä paikassa, jossa meidät vihittin, eli lempparikahvilassamme. Sisäpiha oli avattu kahvilavieraille.

A lovely mini-holiday is almost over. The weather during the celebration of the first of May was warmer and lovelier than I would ever have expected! Friday was a regular workday, but Terho had it free (deservingly) and I decided to play hookie. We had a lovely cup of coffee with some homemade bread in the place where we got married, that is, in our favorite café.

The I do -stairs

Olen hitaahkosti neuloskellut puuvillaista neuletakkia. Tykkään kovasti Penelope Cruzin neuletakeista, jotka välähtelevät eri elokuvissa. Tarkotukseni oli vuosikausia tehdä Novita-lehden Penelope. Pohdittuani asiaa päätin kuitenkin, että haluan ennemminkin Volver-neuleen kuin Kapteeni Corellin mandoliini -neuleen. Valitsin väriksi hehkuvan oranssin ja totesin, että Dropsin 95-21 on minun Penelopeni. Teen neuletakkiin hiukan erilaisen kauluksen.

I've knitting a cotton cardigan for myself. I really like Penelope Cruz's cardigans seen on various films, and for years I've been meaning to knit a Penelope-inspired cardi from Novita magazine. After some thought on the subject, I decided I'd rather go Volver than Captain Corelli, and when I saw model 95-21 from Drops Design, I decided it would be my Penelope. I'm trying to change the collar into something that pleases me more.



Koukulla on ollut pikkuinen reppu pienelle miehelle. Virkkaaminen on hauskaa, mutta repun nauhojen ajatteleminenkin puistattaa, joten olkoon nyt vähän aikaa tuollaisena pussina vaan.

I've crocheted a backpack for a little boy. It's been fun, but I don't feel like thinking about the straps now, so I'll let it be for now.

I guess the cat hair wasn't a necessary element on the backpack after all.