Jii niin kuin...

(I tried to think of meaningful words starting with the letter J in English. I did not come up with any but Jane Austen, if names can be said to be of any language. It must be the difference in pronunciation that bothered me or maybe there really aren't any more? Anyhow, I'll stick to Finnish this time.)

Joulu. Itsestäänselvästi lempijuhlani. Niin lempi, että totuus ei aina vastaakaan ihan odotuksia... Usein toivon vähän rauhallisempaa joulua kuin se on sattunut olemaankaan. Mutta odotuksistakin saa jo hirveän paljon. Tunnustan: leikin usein mielikuvitusleikkejä, joissa on joulu, jopa kesällä. Vain kevättalvella joulu on taaempana mielessä.



Jalumba. Oma pieni kissa. Ihan kahjo. Tosi ketterä. Aina minua kynsillään satuttamassa eikä tunnu tajuavan sitä alkuunkaan. Ei jaksa sylissä. Kumman pakkomielteinen eläin. Mistä sekin tuli, että parin vuoden ikäisenä aloitti ihmeellisen leivontarallin nukkumaanmenoaikaan? Raukka ei tykkää matkustaa, minkä vuoksi me olemme nykyään vähemmän liikkuvaisia.


Jalumba on päällempi.

Juuret. Ne ovat kasvaneet eri paikkoihin Suomeen ja vähän muuallekin. En tiedä, mistä olen kotoisin, ja jos sitä kysytään, tulee usein useamman lauseen pituinen vastaus. Viime vuosina totuin joskus kuittaamaan, että Tampereelta. Nyt sekin tuntuu vähän epätodenmukaiselta. En nyt sentään kuitenkaan Helsingistäkään!

Jokela. Olen yleensä ajatellut, että lapsena viihdyin siellä kaikkein parhaiten. Aika ei ollut kuin noin kaksi vuotta, mutta ne olivat merkitykselliset kaksi vuotta. Tietysti sitten, kun Jokelasta tuli yhtäkkiä kuuluisa Suomessa ja ulkomailla, olin vähän enemmän tolaltani kuin muuten olisin ollut. Mutta vahvimpia ovat nytkin lämpimät muistot.

Juustokumina tai jeera. Eräs lempimausteistani. Parasta ruokaa, mitä tiedän, on intialainen. Paras intialainen ravintola on tamperelainen Star and Moonlight Koskikeskuksen kupeessa.

Jalkapallo. Mikä ihana laji! Ainakin, jos porukka on oikea. Kiitos bitcheille kuluneesta kaudesta, joka oli vielä parempi kuin edellinen.


Sumeita tunnelmia kauden päättäjäisistä!

Jooga. Olen joskus joogannut ja haluaisin nyt jatkaa. Kynnys tuohon lajiin on kuitenkin aina ollut vähän korkealla. Pitäisi osata kaikki, tajuta kaikki, saada ahaa-elämyksiä omasta kehosta ja elämästä. Ja koska aikataulutkaan eivät ole osuneet hyvin yhteen joogatuntien kanssa, olen toistaiseksi käynyt venyttelytunneilla. Yritän joulun aikaan karistaa itsestäni turhan suorittamisen tarpeen ja katson sitten aikatauluja uudelleen.

Juhlat. Tsemppaan itseäni juhlimalla vähän väliä. Juhlan aihe voi olla pieni tai olematon ja juhla sinällään voidaan suoritettaa hyvin psykologisella tasolla, esimeksiksi aloittamalla uusi lapanen. Sellainen juhla on tänään, ja aiheena on kiire, joka hellitti. Kun juhlin tosimielellä, sekin on mielellään aika pientä. En juurikaan viihdy isossa joukossa usean vieraan ihmisen seurassa, vaikka sellaistakin on hyvä kokea silloin tällöin.


Pieni juhla näyttää tyypillisimmillään tältä.

Joutenolo. Ei liikaa, mutta vähän. On tärkeää pitää pieni tauko syömisen lopettamisen ja pöydästä nousun välissä. Vielä tärkeämpää on istuminen tyhjän kahvikupin kanssa tarpeeksi kauan. Mutta liika on liikaa! Siitä tulee joutenolokrapula.



Järjestys. Se on aina työn alla eikä ikinä täydellinen. Kaapeissa kaiken pitäisi olla loogisessa järjestyksessä ja vielä siististi. Joskus tilajärjestely pakottaa yhdistämään kaksi erilaista tavarakategoriaa tai erottamaan yhden loogisen kokonaisuuden, eikä se ole kivaa. Mapissa pitäisi olla kaikki tärkeät paperit eikä yhtään turhaa. Käsitöistä kesken saa olla yksi helppo, yksi haastava ja yksi kiireellinen (ehkä myös yksi ratkaisematon). Jos enemmän saa alkunsa (vaikkapa juhlatilanteessa), täytyy vastenmielisin tehdä ensin kerralla valmiiksi. Ärsyttävintä on katsella luentokalvoja, joissa on rinastettu ranskalaisin viivoin tai pompuloin asioita, jotka kuuluisivat olla keskenään alistussuhteessa. Oi voi, kuulostanpa TOSI tiukkapipoiselta. Mutta olenhan kauris.

Jukolan viesti. En ole osallistunut enkä osallistuisi, mutta paikalla olen aina kun on tilaisuus. En voi sanoin kuvata, miten mahtavaa on katsella sitä ihmismäärää, joka valvoo kylmänä kesäyönä vuoroaan lähteä metsään juoksemaan. Suosittelen lämpimästi.

Jane Austen. Osaan Ylpeyden ja ennakkoluulon ulkoa. En tiedä, miten monta kerta olen nähnyt BBC:n tv-sarjan, mutta voin vakuuttaa, että monta. Ehkä kaksikymmentä kertaa? Ehkä enemmän.

Jästipäisyys. Luulen joskus osaavani päätellä vaikeitakin asioita paremmin kuin alan asiantuntija.

Jakaminen. Olen jakanut arkeni ja juhlani saman ihmisen kanssa seitsemän vuoden ja yhden päivän ajan. Olen siitä kiitollinen. Olemme jakaneet paljon kavereita, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Se on vaarallista etenkin juuri minunlaiselleni henkilölle, joka voisi lopulta kasvaa kokonaan kiinni toiseen. Olen joskus tietoisesti vallannut jonkun nurkan elämästäni takaisin omaan käyttööni.



Jukupliuta! En malta olla kertomatta, että meirän pojat voittivat viikonloppuna Kaamosthalian. Onnea, onnea, onnea! Olen tavattoman ylpeä.

Kiitos Vilmalle kirjaimesta! Jos joku vielä haluaa leikkiä, kysy omaasi minulta.

Ja kiitos myös Colibri Dreamsille muistamisesta!

Drawing a Day

Yhtenä päivänä menin käymään Mantelilla ja huomasin, että siellä oli käynnissä jonkinlainen piirustus päivässä -projekti. Tuli heti sellainen olo, että nyt on aika tehdä iso muutos ja alkaa taas piirtää. Ja se onnistuu piirtämällä piirustus päivässä! En tiedä miksi idea tuntuu niin vapauttavalta, vaikka pitkään piirtäminen on tuntunut vaikealta ja pakkolähtöiseltä. Olen piirtänyt vain vastentahtoisia onnittelukortteja. Mutta kun piirrän kuvan päivässä, ajattelen, ettei laatua tarvitse miettiä, sillä kyseessähän on enemmänkin rentoutumisharjoitus. Kuvan ei tarvitse miellyttää ketään, ei edes minua itseäni.

I went to Manteli one day and I noticed that Hanna was making a drawing a day by decision. I instantly thought that I'd like to do that too! That's a big change for me, since for the past years, I've only drawn some greeting cards and I had to force myself every time. But I feel like this idea of drawing a day would help me stop this era. I won't think about quality, i won't criticize myself, instead, I'll draw every day to relax.



Tässä on ihan ekat kömpelöt piirrokset. Koska pyrin kritiikittömyyteen, en sano muuta kuin että oikealla kädelläni on muisti paremmista ajoista. Huomaa, että kaipaan harjoitusta. Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli erikoinen tilaisuus piirrellä kymmenen kuukauden ajan arkisin kolme tuntia päivässä, ja silloin kyllä huomasi, miten paljon harjoituksella on tekemistä piirustustaidon kanssa. Piirtäminen on vain mekaanista käsityötä, eikä siihen vaadita synnynnäistä taitoa.

These are the first couple of pictures. I feel a bit silly about showing them but I'm not going to start criticizing right at the beginning! I'll only say that my right hand knows there has been better times. About ten years ago, I had a special opportunity to be drawing every day of the week for three hours, and it lasted for ten months. I then really realized that drawing skills are all about practice. It is a type of handicraft and requires no special skills.



Kuvasta on helpointa piirtää, sillä itsestään ei tarvitse silloin antaa paljoa. Nämä kuvat on kopioitu Pianisti-elokuvan soundtrackin levynkannesta, jota olen viime aikoina kuunnellut taas usein. Pianisti on vaikuttava ja taidokkaasti tehty elokuva, jossa on henkeäsalpaavaa musiikkia. Näin sen jo useita vuosia sitten, ja toivoisin vielä voivani palata sen äärelle. Se oli kuitenkin minulle himpun verran liian raaka, jotta voisin katsoa sitä uudelleen ihan vielä. Ehkä joskus.

Copying from another picture is the easiest - You can do it with your soul not even involved in the process. These pictures have been copied from the sound track cover of the movie The Pianist. I've been listening to the record a lot lately. The movie was wonderful and very skillfully made, and the lovely music especially is to be mentioned. It's been some years since I saw it and I think I'd like to see it again. But not yet. It was such a heavy film to be experienced that I still need some time to recover.



Kille lähettää teille kaikille terveisiä ja kiitokset kivoista terveisistä! Hän onkin jo aika pitkään tehnyt lähtöä erään ihmispienokaisen luo, mutta ei siitä mitään näytä tulevan. Tyyppi vaan pakkaa matkalaukkuaan ja kellahtaa vähän väliä selälleen hekottamaan. Tiesin, että konnat ovat hitaita, mutta että tuollaisia vetkuttelijoita...

Kille sends everybody his love and many thanks for all the nice comments! He has been preparing a leave to his future-owner, a little human baby, for some time now, but he's not getting anywhere. He's pretending to pack but relly, every time I look he's on his back again and giggling. I sort of knew that turtles are slow, but I didn't know they were such time-wasters on top!

Hi!

Heippa! Minä olen Kille. Olen viikon vanha kilppisvauva. Täällä on kuvia äipästä ja iskästä. Minä synnyin vähän sen jälkeen kun he poseerasivat noissa kuvissa. Sukulaiset ihmettelevät, miksi olen näin lihava, vaikka äiti ja isä ovat ihan tavallisia. Ja sitä, miksi minulla on nämä aurinkolasit päässä.



My name i Kille. I am a baby turtle only a week old. My mother and father are pictured here. I was born soon after those pictures were taken. My relatives wonder how it is that I am so fat when they're regular size, and also why I was born wearing sunglasses.

Nyt naurattaa! I feel like laughing!





Ekassa kuvassa olen itseni värinen. Muut ovat vähän tärähtäneitäkin, mutta tiedäthän varmaan, kuinka vaikeaa on ottaa kuva tällaisesta pienestä ja vilkkaasta otuksesta...

In the first picture my colour is about right. The others are a bit blurry, too, but you must excuse the photographer. It is such a hard task to take a decent shot of a lively little being like me.