Ei laula puikot, ei kone

Kuten tästä blogistanikin helposti ilmenee, en ole viime aikoina omistanut elämääni käsitöille. (Joskaan nyt en koskaan ole ollutkaan sellainen sukkatehdas tai puserotaikuri, jollaisia olen netin kautta ihaillut.) Ommella saattaisin, mutta en viitsi millään pitää ompelukonetta esillä jo ennestään vaikeasti hallittavalla siivoustyömaalla. Joskus neulon pari silmukkaa, mutta ei sillä tavalla mikään kyllä etene. Ihan viime päivinä olen kyllä tuntenut pikkuisen neulomiseen tai virkkaamiseen liittyvää polttelua sormenpäissä. Katsotaanpa sitten, kun poika on vähän parantunut, eikä (ehkä) enää tarvitse minua koko ajan unikaverikseen. Vieläköhän into on sitten tallella?



Joskus viime keväänä tein kyllä joitakin melko yksinkertaisia käsitöitä. Juuri ennen Pomppumielen syntymää ompelin käyttämättä jääneitä kodintekstiileitä lastenkoon lakanoiksi. Nämä joululakanoiksi päätyneet tein pöytäliinasta, jonka kuosi on Anneli Airikka-Lammin Finlaysonille suunnittelema Piha. Nätti kangas, mutta ei sitä pöytäliinana ilkeä käyttää, kun se kerää ihmeellisen hyvin kaiken ympäriltään löytämänsä pölyn ja karvan. Lakanoina se nyt vielä menettelee.

2011

Joulu on juhlittu. Uuden vuoden jälkeen ei minusta oikein enää ole joulu, vaikka loppiainen onkin vielä edessä.

Se minun aiempi väsymykseni olikin sairastumisen ensi oire. Nyt on päässä paljon räkää, mutta olen voiton puolella. Millähän vaan saisin loppumaan nämä nenäverenvuodot? Varsinainen riesa.

Aatto Pomppumieli ehti vielä viime vuoden puolella kokeilemaan ihan ensimmistä kertaa, miltä tuntuu mönkiä lumihangessa. Se ei tuntunut oikein kivalta. Paksuissa vaatteissa ei oikein päässyt eteenpäin. Kaiken päälle Aatto oli saamassa sen saman taudin minkä minulla oli. Aamulla oli kova kuume. Ei olisi varmaan hangessa könytty, jos se olisi osattu ennustaa.



Onneksi tauti väistyi sen verran, että päästiin Aaton kummien luokse vastaanottamaan uutta vuotta. Pomppiksen oma tina näytti vähän etanalta (se saattaa ennustaa uusia ystäviä). Minulla oli sähkökitara. Mies sai rahaa, ihan hyvä meidän kannalta. Sain olla kummitytön Tuhkimo-leikissä ensin hyvä haltija ja sitten vielä prinssi, mikä kunnia!

Kuulemma tinan sijasta kauhassa voi valaa myös sokeria. Hyvä idea ja varmasti ekologisempi. Ei kyllä vielä kokeiltu.