Kuten tästä blogistanikin helposti ilmenee, en ole viime aikoina omistanut elämääni käsitöille. (Joskaan nyt en koskaan ole ollutkaan sellainen sukkatehdas tai puserotaikuri, jollaisia olen netin kautta ihaillut.) Ommella saattaisin, mutta en viitsi millään pitää ompelukonetta esillä jo ennestään vaikeasti hallittavalla siivoustyömaalla. Joskus neulon pari silmukkaa, mutta ei sillä tavalla mikään kyllä etene. Ihan viime päivinä olen kyllä tuntenut pikkuisen neulomiseen tai virkkaamiseen liittyvää polttelua sormenpäissä. Katsotaanpa sitten, kun poika on vähän parantunut, eikä (ehkä) enää tarvitse minua koko ajan unikaverikseen. Vieläköhän into on sitten tallella?
Joskus viime keväänä tein kyllä joitakin melko yksinkertaisia käsitöitä. Juuri ennen Pomppumielen syntymää ompelin käyttämättä jääneitä kodintekstiileitä lastenkoon lakanoiksi. Nämä joululakanoiksi päätyneet tein pöytäliinasta, jonka kuosi on Anneli Airikka-Lammin Finlaysonille suunnittelema Piha. Nätti kangas, mutta ei sitä pöytäliinana ilkeä käyttää, kun se kerää ihmeellisen hyvin kaiken ympäriltään löytämänsä pölyn ja karvan. Lakanoina se nyt vielä menettelee.
No comments:
Post a Comment