Tänään on joka tapauksessa ihana päivä. Käytiin Pomppumielen kanssa tuossa lähikirpparilla. Innostuin taas heräteostoksiin, ja ihan vähän vaan nyt mietin, että olivatkohan järkeviä. Noita joulukoristeita en kyllä kadu, sain ne 20 sentillä. Ja ne ovat ihanasti valmiiksi vähän elämää kokeneen näköisiä. Iso kattilakin tulee tarpeeseen, vaikka en tiedäkään, mihin ihmeeseen sen varastoin. Poika tykkää varmaan paukuttaa sitä. Verhoja ja kankaita kyllä riittää, mutta 50 sentillä ostin mahdollisuuden, että juuri nuo punakukkaiset koristavat tänä jouluna meidän keittiön ikkunaa. Tosin ne saattavat olla vähän liian lyhyet.
Aatto Pomppumieli nukahti kotimatkalla. Vedin rattaat mahdollisimman hellästi rappukäytävän portaita ylös ja omaan kotiin. Sitten nostin pojan toppapuvussaan omaan sänkyynsä, jossa hän nyt tuhisee.
Pienempi kissa majaili aika kauan tuon toisen verhon alla.
2 comments:
Kivat löydöt! Hyvä punainen!
Nukkuvan lapsen sisään tuominen nukkuvana on kyllä taitolaji, Aurinko herää tosi monesti sisälle tultaessa, vaikka ulkona olisi varmasti nukkunut vielä paljon kauemmin.
Niinhän se on. Meidän lapsen kanssa kysymys on enimmäkseen ajoituksetsa. Mutta Aatto nukkuu nykkyisin meilkein aina vain se yhden unipätkän, rippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Olen alkanut itse sitten toimia aina niin kuin vaan tilanne vaatii, miettimättä turhia sitä, miten uni ehkä saattaisi jatkua taiei.
Post a Comment