Katsopahan tätä kukkasta. Se on krookus. Aika erikoinen sellainen. Se on krookus, joka nostaa kukaisen päänsä esiin myöhäissyksyllä. En tiennyt, että tällaisia onkaan, mutta niin vain tämä pilkisti esiin omasta puutarhasta.
Miksi se päätti alkaa kukoistaa juuri nyt, kun edelliset ovat nousseet jo puoli vuotta sitten ja seuraaviinkin on vielä sama aika? Kyseessä voi olla sattuma - sellainen luonnon sattuma, joka tekee luonnosta luonnon.
Look at this crocus. It's a rare kind, one that pops its head out in the fall. I have never thought there to be such crocuses. But apparently, there are such - at least this individual.
Why did it want to come out in the open now, a half a year behind or ahead of schedule? It could be a simple coincidence. Nature doesn't always work according to predictions. And that's the beauty of it.
Minusta kuitenkin tällä kukalla on sanoma.
Luonto käyttääytyy nykyään ihan hassusti. On joko liian kuuma tai liian kylmä, täysin kuiva kesä tai ukkosta keskellä talvista lumipyryä. Vielä minun lapsuudessani säätä pystyi ihan eri tavalla ennustamaan. Luonnonmullistukset aiheuttavat maailmalla yhä enemmän katastrofeja. Kukaan ei enää kiistele tosissaan siitä, mistä on kyse, ja ketä syyttää. On ihan selvää, että ihmiset ovat yhdessä keittäneet tämän sopan.
The flower could also be telling us about a more serious matter. Listen to it - it wants to be heard.
More and more, nature is acting funny. The temperature is not only getting warmer, but more unpredictable, too. The summers are not what they used to be, the winters are, too, very different from what I remember from my childhood. Catastrophes happen more frequently around the world. There is no more dubt about who to blame for this. We, humans, are to blame.
Tämä krookus tuo viestiä. Se kertoo, että olemme potkineet luontoa jo aika paljon, ja luonto alkaa jo potkia takaisin. Tämä kukka ei potki, vaan sanoo sen kukkasin. Minusta se on hyvä tapa, ja menee kyllä ainakin itselleni perille.
Meidän kaikkien täytyy yrittää muuttaa tapojamme. Uskon, että kaikilla on siihen vielä varaa. Haastoin itseni ajattelemaan, missä minulla on parannettavaa ja mitä olen valmis tekemään.
Consider this crocus as a messanger. A lovely one with a serious message. Telling us that the order in nature has been disturbed and sooner or later, it will disturb us back. The flower uses the sweetest power it has to get this message through - flower power. A more effective type of power may not exsist.
I believe that we all have to make an effort in saving the planet. There must be room in everybody's life for improvement, no matter what they do already. I challenged myself into thinking what I need to work on.
Lupaan osoittaa rakkauttani luontoa kohtaan seuraavilla tavoilla:
I will from now on show my love for the nature through these improvements in my faily life:
1. Yritän panostaa nykyistä enemmän lähituotantoon. Uskon, että tavaroita kuljetellaan pitkin maailmaa aika paljon ihan turhaan.
1. I will put more stress in buying products made locally. I will thus on my part diminish the need for unneeded transport.
2. Pitää yrittää pitää luomu mielessä. Luonnonmukainen viljely on paremmaksi luonnolle. Ja ehkä minullekin.
2. I will put more stress on organic products, and thus support more nature-frindly ways of production.
3. Asian konkreettisemmalta puolen: Yritän löytää lihaa järkevämmin pakattuna. Ostan kissoillemme aika lailla paljon lihaa marketeista, ja siellä se pakataan isoihin ja koviin muoviastioihin. Uskonpa noiden astioiden olevan suurin yksittäinen ei-kierrätettävä jäte roskasäkeissämme. Ennen lihaa sai ihan vaan tiskillä paperiin kääräistynä - olisi hienoa, jos löytäisin jostain lähistöltä kaupan, joka edellen harjottaisi tätä tapaa.
3. On the more concrete side of the matter, I'll try to find ways to buy meat packed in a paper rather than in a plastic container. Our cat's live mostly on raw meat and I therefore buy it quite often. The markets nearby don't have a meat counter with a person behind, only a selection of ready-packed meats - and that means I end up buying an awful lot of those boxes. That makes the biggest single non-recyclable section of garbage produced in this household.
Ympäristöasiat ovat vaikeita. Näistä saa kovin helposti saarnaamisen maun suuhunsa. Vielä sädekehänkin pään päälle. En missään tapauksessa halua kumpaakaan - haluan vain osallistua Blog action dayhin.
Environmental issues are difficult. It's hard to avoid the tone of lecturing - and you may seem like you're only too perfect yourself. I hope I don't seem like that, at least I do not inted to. I only want to take part in Blog action day.
18 comments:
Ihan samanlaisia ajatuksia on ollut täälläkin suunnalla. Minulla ainakin on aihetta tinkiä vielä vaikka mistä ja tehdä asiat tosi paljon paremmin. Kuluttamista pitäisi tosissaan hillitä ja ostaa vain kotimaista, laadukasta ja kestävää tavaraa. Ja miettiä sittenkin vielä kahteen kertaan, että tarvitseeko kyseistä juttua ihan varmasti. Onneksi elämässä on paljon iloja, jotka eivät ole kiinni materiasta tai ympäristöä rasittavista asioista :)
En tiedä, liikutko nykyään miten usein Hervannan suunnalla, mutta eikös Herkku-Duon (tms, entinen Tapsantori) irtotiskiltä saa myös kateille sopivaa lihaa? Itse olen tosin ostanut vain kalaa, nostalgisesti paperiin kääräistynä... Sokoksen ruokaosastolta ja Stockmannin Herkusta ainakin saa, jos jaksaa keskustan kautta kipaista :)
Ihania kuvia ja fiksua tekstiä. Samoja juttuja olen mietiskellyt minäkin monet kerrat. Aika epätoivoinen olo tulee noista ajatuksista... Et vaikka itse toimii hyvin ja järkevästi, niin onko se sittenkin vaan pisara meressä?
Voiskohan tuo kukka olla syyssahrami?
Ihmisen vaikutuksesta luontoon luin muutama vuosi sitten minua järisyttäneen kirjan: Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Minulla se avasi silmät näkemään ympäristövaikutuksia uudella tavalla ja vei kyllä myös huolen ympäristöstä aivan uudelle tasolle. Hyvää luettavaa joka tapauksessa.
Tuula: Kuluttamisen hillitseminen saattaa minusta(kin) vaikuttaa elämänlaatua parantavasti. Mutta minusta kenenkään ei silti pidä alkaa elää askeesissa: Kyllä joitain turhamaisuuden huveja saa olla.
Rieppa: Kyllä siellä Hervannassa tulee välillä käydyksi. Löysinkin jo lähettyviltä yhden lihatiskin, jossa on ainakin joskus ihan hyvää peruslihaa. Vasta vähän aikaa sitten heräsin kyseenalaistamaan noita muovirasioita. Ongelma monilla tiskeillä tuntuu olevan, että ne oavt suppeita ja painottuvat sisäfileeseen (ei kissoille eikä kukkarolleni oikea valinta).
Anne: Kuulin ensi kertaa syysahramista. Olisiko sellainen tullut jostain pihallemme? Mukulakasvitkin tuntuvat "pomppivan" joskus ihan uusiin paikoihin. Viime vuonna maillä ei ainakaan tällaista kukkijaa ollut!
Maijamirjami: Kiitos vinkistä. Minulta vaatii joskus melkoista tahdonlujuutta hankkia uuttaa tietoa ymopäristön surkeasta tilasta, sen verran masentavaa se on. Mutta pitäisi yrittää muistaa, että maapallo on vielä pelastyettavissa: Mitä nopeammin aloitamme, sen helpompaa se on.
Tuskin se mikään syyssahrami on, jollei teillä ennen sellaista ole ollut. Ellei se sitten ole pitänyt viime vuonna välivuotta ja kukkii vasta nyt? Mistä noita tietää. Lupiinitkin kukkivat täällä toista kierrosta.
Jumalaisen kaunis kukka ja mitkä kuvat, huokaus.
Niinhän se on että myös pienillä teoilla voi vaikuttaa ja kun tarpeeksi moni tekee sen niin kyllähän sillä on merkitystä.
Asiaa!
Meillä kukkii lubiinit ojsssa.
Colchicum autumnale, syysmyrkkylilja eli alastonimpi.
Anonyymi: No tuohan se onkin (hämmästyttävän paljon krookuksen kaltainen)! Kiitos oikaisusta!...myrkky? olikohan paha idea poimia se kissojen ulottuville?
Nukkuikohan lilja viime vuoden? No en toisaalta ihmettelisi, viime vuonna kun ei syksyä ollutkaan.
Kiitos muillekin kommenteista!
Ja vielä: Pidän silti itsepäisesti kiinni ajatuksesta, että kukalla oli minulle joku sanoma. Ainahan niillä on. Ehkä sanoman tulkinta oli tällä kartaa kuitenkin väärä?
Kyllä noita asioita on ollut pakkokin ajatella viimeaikoina, kun luonnontapahtumien seurailu vaikka vain omalla pihalla tuntuu joskus surulliselta. Kukat kukkii kuistilla pitkälle marraskuuhun mikä sinänsä on kivaa ja kaunista, mutta jokainen tietää syyn miksi näin on.
Yksi ärsyttävimpiä asioita elintarvikkeiden ostossa on se miten ne pakataan moneen rasiaan ja kelmuun ja yksittäispakkaukseen. Seikka jota yritän seurata ja olla ostamatta ylipakattuja tuotteita. Ja luomua sekä kotimaista suosien mahdollisuuksien mukaan.
:)
Yep--your're right about the difficulty of environmental issues. Try diapers---i wish i had the chutzpah to give up the disposable kind and go with cloth--but i'm scared my sanity would go with me. i won't make you feel guilty about your pre-packaged dinners.
great photos in your blog, and great promesis!
Heidin kommentissa oltiin sillä kannalla ettei KENENKÄÄN PIDÄ alkaa elää askeesissa, kyllä joitain turhamaisuuden huveja saa olla... Ymmärrän että tarkoitus oli oikeuttaa kaikkien ei-niin-askeettien elämäntapa ja vedota kohtuullisuuden hyveeseen, mutta onko se ihan noin sitten sentään. Minusta askeettisuus on hieno hyve, niin kauan kun sitä ei toteuteta neuroottisesti - neuroottisuus ei juuri ole hyve paitsi ehkä leikkaussalisiivoojalle. Ei terve askeettisuus sulje turhamaisuutta pois, se vain on valmis kysymään silloin tällöin, onko turhamaisuuden kohde ok vai voisiko sen vaihtaa hiukan vähemmän haitalliseen , ja mitä tehtävää se elämässäni täyttää, voisinko jopa korvata sen jollain hyödyllisellä ... ja arvatkaas vaan onko kukkaset mun mielestä hyödyllisiä... no ON! ne opettaa ihmisille asketismia ja vieraannuttaa muovimaailmasta...kulutustahan sekin on, mutta eihän kysymys ole siitä että kulutus pitäisi vallan lopettaa, vaan sitä pitäisi suunnata viisaammin - esim. käsityöläisyyteen. terv. nimim. Pläräsinpähän tuossa justiin Lithuanian rare bulb garden -sivustoa. NAMIIIIH!
Hevosfilosofi: Uskoisin, että suomen kielen moniselitteisyys on antanut tässä väärän tulkinnan mahdollisuuden.
Tarkoitin tietenkin sanoa, ettei kenenkään ole pakko elää askeesissa, siis siinä mielessä ei pidä. En tarkoita sanoa, ettei kenenkään tulisi elää askeesissa, saa niin tehdä, jos haluaa. Sehän on vaan parempi. Mutta meitä turhamaisten huvienkin ystäviä on, ja minusta on vain tärkeää, että koittaa parhaansa. :)
hei Heidi ja muut!
Anteeksi heti, että tämä on piitkä kommentti. En kirjoittanut sitä ärtymyksestä vaan kiinnostukseni on ammatillista laatua. Moraalifilosofia on alani tai pitäisi olla mutta hevoset veivät.
Pelkäänpä että kysymys on muustakin kuin kielen moniselitteisyydestä. Heidin tekstistä voi halutessaan ymmärtää, että askeettisuus on ylevä harrastus, johon ryhtyminen on henkilökohtaisen kiinnostuksen varassa - hieno juttu jos joku viitsii ja me muut voimme sitten ihailla (ja hiukan naureskella tai paljon halveksia, riippuen siitä miten paljon syyllisyydentuntoja meissä herää ja miten paljon närkästymme niiden herättäjille ja miten hölmöiksi heidät muutoin toteamme). Ikään kuin olisi oltava täysin askeetti tai ei lainkaan.
Ja tässä me mietimme maailman pelastamista rajoittamalla ns. turhaa kulutusta ilman että joutuisimme muuttamaan elintasoamme tai -tapojamme ja vaikeaahan se on. Ja epäsuhta on kauhea - miksi minun pitäisi pelastaa maailma kun en voi mitään paljon tehdä... Näin käy kun kehitys jää innokkaimpien oman aktiivisuuden varaan kun poliittiset järjestelmät eivät näköjään kykene mukautumaan tilanteeseen riittävän nopeasti niin että yhteiskuntien energiatehokkuuden parantaminen ja kulutusmoraalin muuttaminen olisi yhteinen asia. Ja eihän tilanne paljon siitä parane jos muiden pitäisi ihannoida muutamaa minimalistineurootikkoa jotka istuvat pimeässä pomppa päällä palellen koska eivät kestä synnintuntoa jos toimivat toisin. Vaikka samaan aikaan meiltä saattaa jäädä huomaamatta, että jokaista mielikuviemme samaistumiskelvotonta pyhimystä kohti moni aivan täyspäinen, normaali, huvitteluun taipuvainen kansalainen on meteliä pitämättä laskenut huonelämpötilaa kolme astetta ja pukenut villaa ylle jo kauan sitten ja jättää joka toisen kaukolomamatkan tekemättä... ja lopunkin lentämisensä edestä tukee tropiikin metsänsuojelua. Eikä suostu ostamaan raskaampaa autoa turvallisuuden nimeen. (Ai niin - ja näyttää lapsenlapsille ettei viihtymiseen tarvitse aina uutta lelua tai ostettua elämystä, eikä elämän tärkein tavoite edes ole viihtyminen, vapaa-ajallakaan (menen kavereiden kanssa elokuviin - hoidan siis sosiaalisia suhteitani ja hankimme yhteistä puhuttavaa, ja kiireisinä ihmisinä rentoudumme samalla ja jos leffa on mistään kotoisin, viihdymme myös: ei viihtyminen synti ole, vaan sen nouseminen itsetarkoitukseksi tässä playstation-maailmassa!)
Näin ns. Tavallinen Ihminen säästää ympäristöä näillä toimenpiteillään enemmän kuin umpiaskeetti jonka kulutus on jo alunperin ollut minimaalista, ja jonka kaveritkaan eivät opi pyhimykseltä mitään mitä eivät jo tietäisi...
Kamalinta jutussa vain on se, että loppujen lopuksi saatamme istua äkkiä tundralla turvemajassa koko poppoo sitten kun Golfvirta pysähtyy. Ja kyynelehtien muistella tämän hetken neuroottisimpienkin askeettien laveaa elintasoa. Me ollaan kaikki hiukan avuttomia tässä kohtaa, ilmastonmuutoksen uhkakuvat ovat liian suuria ihmisen psyykkisen koneiston käsitellä. Ja pelko vain heikentää kykyjämme. Vain muutama vuosikymmen sitten iso osa miespuolista väestöä istui vuosia Karjalan metsissä ja niiden alla pelkäämässä ja palelemassa, kun oli pakko. Mutta meistä on muka vain ripustautumaan absoluuttiseen yksilönvapauteen joka menee niin absurdiksi ettei saisi kukaan tuntea mitään painetta muuttaa elintapojaan, moraalistakaan painetta. Ja uskomme, ettei tavallinen ihminen voi tehdä muuta kuin napsutella telkusta valmiustilaa pois monta kertaa päivässä. Eli juu, sanoisin ettei askeettisuus kuulu vain ammattiaskeeteille. Sen jonkinasteinen harrastaminen on nimenomaan kaikkien ihmisten asia (logiikan nimeen etenkin niiden jotka arvostavat materiaalisia iloja eniten - niiden suojelemiseksihan tässä ollaan liikkeellä). Mutta Heidikin taisi olla samaa mieltä!?
Olihan kukalla sinulle viesti. Vaikka se ei olisikaan ollut luonnonoikku ja kukkinut väärään aikaan, se sai sinut ajattelemaan suuria ja tärkitä asioita. Siinä se, kauneudessaan ja tärkeydessään. Tulkitsit sen ihan oikein.
Post a Comment