Jii niin kuin...

(I tried to think of meaningful words starting with the letter J in English. I did not come up with any but Jane Austen, if names can be said to be of any language. It must be the difference in pronunciation that bothered me or maybe there really aren't any more? Anyhow, I'll stick to Finnish this time.)

Joulu. Itsestäänselvästi lempijuhlani. Niin lempi, että totuus ei aina vastaakaan ihan odotuksia... Usein toivon vähän rauhallisempaa joulua kuin se on sattunut olemaankaan. Mutta odotuksistakin saa jo hirveän paljon. Tunnustan: leikin usein mielikuvitusleikkejä, joissa on joulu, jopa kesällä. Vain kevättalvella joulu on taaempana mielessä.



Jalumba. Oma pieni kissa. Ihan kahjo. Tosi ketterä. Aina minua kynsillään satuttamassa eikä tunnu tajuavan sitä alkuunkaan. Ei jaksa sylissä. Kumman pakkomielteinen eläin. Mistä sekin tuli, että parin vuoden ikäisenä aloitti ihmeellisen leivontarallin nukkumaanmenoaikaan? Raukka ei tykkää matkustaa, minkä vuoksi me olemme nykyään vähemmän liikkuvaisia.


Jalumba on päällempi.

Juuret. Ne ovat kasvaneet eri paikkoihin Suomeen ja vähän muuallekin. En tiedä, mistä olen kotoisin, ja jos sitä kysytään, tulee usein useamman lauseen pituinen vastaus. Viime vuosina totuin joskus kuittaamaan, että Tampereelta. Nyt sekin tuntuu vähän epätodenmukaiselta. En nyt sentään kuitenkaan Helsingistäkään!

Jokela. Olen yleensä ajatellut, että lapsena viihdyin siellä kaikkein parhaiten. Aika ei ollut kuin noin kaksi vuotta, mutta ne olivat merkitykselliset kaksi vuotta. Tietysti sitten, kun Jokelasta tuli yhtäkkiä kuuluisa Suomessa ja ulkomailla, olin vähän enemmän tolaltani kuin muuten olisin ollut. Mutta vahvimpia ovat nytkin lämpimät muistot.

Juustokumina tai jeera. Eräs lempimausteistani. Parasta ruokaa, mitä tiedän, on intialainen. Paras intialainen ravintola on tamperelainen Star and Moonlight Koskikeskuksen kupeessa.

Jalkapallo. Mikä ihana laji! Ainakin, jos porukka on oikea. Kiitos bitcheille kuluneesta kaudesta, joka oli vielä parempi kuin edellinen.


Sumeita tunnelmia kauden päättäjäisistä!

Jooga. Olen joskus joogannut ja haluaisin nyt jatkaa. Kynnys tuohon lajiin on kuitenkin aina ollut vähän korkealla. Pitäisi osata kaikki, tajuta kaikki, saada ahaa-elämyksiä omasta kehosta ja elämästä. Ja koska aikataulutkaan eivät ole osuneet hyvin yhteen joogatuntien kanssa, olen toistaiseksi käynyt venyttelytunneilla. Yritän joulun aikaan karistaa itsestäni turhan suorittamisen tarpeen ja katson sitten aikatauluja uudelleen.

Juhlat. Tsemppaan itseäni juhlimalla vähän väliä. Juhlan aihe voi olla pieni tai olematon ja juhla sinällään voidaan suoritettaa hyvin psykologisella tasolla, esimeksiksi aloittamalla uusi lapanen. Sellainen juhla on tänään, ja aiheena on kiire, joka hellitti. Kun juhlin tosimielellä, sekin on mielellään aika pientä. En juurikaan viihdy isossa joukossa usean vieraan ihmisen seurassa, vaikka sellaistakin on hyvä kokea silloin tällöin.


Pieni juhla näyttää tyypillisimmillään tältä.

Joutenolo. Ei liikaa, mutta vähän. On tärkeää pitää pieni tauko syömisen lopettamisen ja pöydästä nousun välissä. Vielä tärkeämpää on istuminen tyhjän kahvikupin kanssa tarpeeksi kauan. Mutta liika on liikaa! Siitä tulee joutenolokrapula.



Järjestys. Se on aina työn alla eikä ikinä täydellinen. Kaapeissa kaiken pitäisi olla loogisessa järjestyksessä ja vielä siististi. Joskus tilajärjestely pakottaa yhdistämään kaksi erilaista tavarakategoriaa tai erottamaan yhden loogisen kokonaisuuden, eikä se ole kivaa. Mapissa pitäisi olla kaikki tärkeät paperit eikä yhtään turhaa. Käsitöistä kesken saa olla yksi helppo, yksi haastava ja yksi kiireellinen (ehkä myös yksi ratkaisematon). Jos enemmän saa alkunsa (vaikkapa juhlatilanteessa), täytyy vastenmielisin tehdä ensin kerralla valmiiksi. Ärsyttävintä on katsella luentokalvoja, joissa on rinastettu ranskalaisin viivoin tai pompuloin asioita, jotka kuuluisivat olla keskenään alistussuhteessa. Oi voi, kuulostanpa TOSI tiukkapipoiselta. Mutta olenhan kauris.

Jukolan viesti. En ole osallistunut enkä osallistuisi, mutta paikalla olen aina kun on tilaisuus. En voi sanoin kuvata, miten mahtavaa on katsella sitä ihmismäärää, joka valvoo kylmänä kesäyönä vuoroaan lähteä metsään juoksemaan. Suosittelen lämpimästi.

Jane Austen. Osaan Ylpeyden ja ennakkoluulon ulkoa. En tiedä, miten monta kerta olen nähnyt BBC:n tv-sarjan, mutta voin vakuuttaa, että monta. Ehkä kaksikymmentä kertaa? Ehkä enemmän.

Jästipäisyys. Luulen joskus osaavani päätellä vaikeitakin asioita paremmin kuin alan asiantuntija.

Jakaminen. Olen jakanut arkeni ja juhlani saman ihmisen kanssa seitsemän vuoden ja yhden päivän ajan. Olen siitä kiitollinen. Olemme jakaneet paljon kavereita, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Se on vaarallista etenkin juuri minunlaiselleni henkilölle, joka voisi lopulta kasvaa kokonaan kiinni toiseen. Olen joskus tietoisesti vallannut jonkun nurkan elämästäni takaisin omaan käyttööni.



Jukupliuta! En malta olla kertomatta, että meirän pojat voittivat viikonloppuna Kaamosthalian. Onnea, onnea, onnea! Olen tavattoman ylpeä.

Kiitos Vilmalle kirjaimesta! Jos joku vielä haluaa leikkiä, kysy omaasi minulta.

Ja kiitos myös Colibri Dreamsille muistamisesta!