Oma norsu on mukana jokaisessa reissussa. Minä tykkään siitä varmasti yhtä paljon kuin poika. Saatiin se Lallin perheeltä kaupantekijäisiksi. Siinä on jotain kivasti painavaa sisällä, minkä vuoksi se kulkee hyvin. Huomenna lähdetään pikku reissuun, ja norsu seuraa tietysti mukana.
Toivottavasti muistan ottaa myös särkylääkkeen mukaan. Pomppis tekee vihoviimeistä maitohammastaan. Matkan jännitys - ja toisaalta myös se, että joskus pitää jaksaa olla hetki nätisti paikallaan - voi olla tuhoisa yhdistelmä tuon ikenessä jäytävän paineen kanssa. Hampaiden puhkeaminen nostattaa Pomppikselle hurjan paljon kiukkua päiväsaikaan, mutta öitä siivittää yleensä vain muutama raju huuto. Kai hän on niin umpiväsynyt noista uhman- ja kiukuntäyteisistä päivitään, ettei jaksa sen enempää öisin.
Pikkutyttö nauraa ääneen. Ja minuakin naurattaa. Tässä on vauva, jota on helppo miellyttää.
Otan reissuun mukaan tekeillä olevan villasukan. On tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi neuloin sukat. Tein ne synnytyssukat. Ne pakkasin muuten nytkin synnytyskassiin, mutta en muistaakseni pitänyt niitä. Lapsivuodeosastolla oli tosi lämmin.
4 comments:
Sympaattisen näköinen norsu :)
Muistan kun tyttöpäänä ihmettelin kerran tuttavaperheen lapsia tai siis sitä, että miten ne on niin erilaisia vaikka on samallalailla kasvatettuja. No, en ihmetellyt sen koomin kun sain omia lapsia. Kaikkihan ne ovat omia persoonallisuuksiaan ja siinäpä se elämän suola onkin :)
Hyvää matkaa teille, minne ikinä menettekin.
Luin kaikki tekstit joita en ollut ehtinyt lukemaan. Tuli niin mukava olo. Lämpimiä kesäpäiviä toivottelen teille!
Aiemmin keväällä kirjoittelin siitä Auringon sanavarastosta ja nyt se räjähdys on tapahtunut, joka päivä monta uutta!
Moikka! Seurasin blogiasi joskus vuonna 2008 vai olikohan jo aiemmin ja en tiedä mistä tämä nyt tuli mieleen, mutta päätin tulla katsomaan onko blogisi vielä olemassa. Olihan se :)
Moi! Nyt mä tänne löysin, jee :)
Post a Comment