Sitä pienet perässä

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt aika paljon mysliä itse. Tulee usein heitetyksi ne kaurahiutaleet uuniin, jos jotain muutakin uunissa on tekemässä. Näin se uunin lämmitys tulee ikään kuin ilmaiseksi, tai no puoleen hintaan. Anoppini on minut tähän tapaan koukuttanut. Hänen tavoilleen en kyllä ehkä koskaan yllä, enkä nyt ole ihan varma haluaisinko edes! Hän nimittäin lämmittää taloa leivinuunilla, ja koska uuni on siinä sopivasti kuuma, leipoo vähän leipää tai pullaa tai molempia, ja vielä kun uunissa on pientä jälkilämpöä, hän kuivattaa siinä omenoita tai sieniä tai leipiä tai banaania mitä nyt sattuu kuivattavaksi olemaan. Se, mikä alkaa aamuhämärässä kuivan halon ja tikkuaskin hamuamisella uniraukeisiin käsiin, saattaa päättyä kohtalaiseen uupumukseen ja keittiön hallittuun kaaokseen illansuussa. Voitte uskoa, että sen talon pakkasessa piisaa leivonnaisia ja kaapit ovat täynnä kuivatarvikkeita. Me palaamme vierailulta usein mitä mielikuvituksekkaimpien ruokatavaroiden kera!

Jonna kertoi eilen myslireseptinsä, ja ajattelin, että miksen minäkin. Myslini on joka kerta erilaista, mutta perusasiat ovat samat. Olen tottunut syömään ja tekemään sellaisia kuivia myslejä, joissa ei ole lisättyä rasvaa (voi että inhoan tuota mainoksista tuttua fraasia!), mutta täytettä saa viljan lisäksi olla tosi runsaasti. Sellaista mysliä on tosi vaikea löytää kaupasta. Kaupan mysleistä suosikkini on muuten Pirkan kilomysli, sillä siinä on tosi paljon kuivahedelmiä. Kuivahedelmät ovat hyviä ja niissä on kohtuullisen paljon rautaa.

Heidin mysli

* 9 dl kaurahiutaleita 

* 2 - 3 dl rusinoita 

* 1,5 - 2 dl taateleita tai luumuja paloiteltuna 

* 1,5 - 2 dl auringonkukansiemeniä 

* 1,5 dl pähkinöitä vähän pienittynä (meillä yleensä cashew- tai pekaanipähkinöitä, jotka ovat lemppareitani noin muutenkin) 

* 1,5 dl anopin kuivaamia omenansiivuja vähän pienittyinä 

* n. ruokalusikallinen raakaruokosokeria 

* n. 1,5 tl vaniljasokeria

Kaurahiutaleita paahdetaan 200-asteisessa uunissa pellillä leivinpaperilla, kunnes uunista nousee vieno tuoksu, ja päälimmäiset hiutaleet näyttävät saaneen hieman väriä. Muistaakseni tämä kestää noin 15 tai 20 minuuttia. Sitten niihin sekoitetaan tasaisesti sokerit ja lopuksi kaikki muut ainekset. Nautitaan kevytmaidon tai luonnonjogurtin kera. Ihmeen hyvää!

Jonnan vauvan herkkua on patakinnas tai spelttipuuro. Nämä ovat Aatolta molemmat vielä kokeilematta. Meillä hitiksi osoittautui rusina-luumupuuro, joka maistuu myös minulle. Puoli paketillista rusinoita ja noin seitsemän kuivattua luumua saavat levätä yön yli litrassa vettä. Aamulla veteen lisätään sopiva määrä kauraryynejä ja seos kiehautetaan. Sitten puuro pois levyltä, kansi kiinni ja hetki haudutusta. Nostetaan kuraveden värinen sotku lautaselle ja hienonnetaan vielä vähän kohdalle sattuneita luumuja haarukalla. Vauvan suu aukeaa isoksi kuin linnunpojan, kun lusikka lähenee suuta. Nam!

Puuron resepti oli muuten Opiskelijan keittokirjassa (kirja on jossain hukassa, mutta kirjoittajan sukunimi on muistaakseni Jääskeläinen), jossa siihen kehotettiin lisäämään vähän suolaakin. Minä en lisää, vääntyisi maku kummaksi.