Joulu

Ihana joulupäivä. Ensimmäinen omassa kodissa. Lahjapapereiden rapina soi korvissa koko päivän.

Ekaa kertaa tehtiin omat jouluruoatkin. Minä tein parit kalat, Terho teki laatikot. Mysi Lahtisen ohjeella lanttulaatikosta tuli vähän intialaisen ruoan makuista, mutta mielettömän hyvää!

Terho paahtoi sitten vielä kastanjoita. Hän söi yhden ja lopetti siihen, maistuu kuulemma puikulaperunalta. Vaikka kyllä hän puikuloista tykkää. Minä söin muutaman, mutta olin jo täynnä, enkä jaksanut kuoria enempää. Oli kiva kyllä kokeilla! Ehkäpä joskus vielä avotulella uudestaan.



Käytiin kävelemässä pikku iltakävely hurjassa säässä. Tuuli piiskasi kasvoja pienillä jäähileillä. Otettiin hassu kinttupolku reitiksi, eikä sitä polkua tahtonut löytääkään, osaksi pimeyden vuoksi, osaksi siksi, että tuuli oli sen hävittänyt. Poika oli kai edelleen niin uupunut eilisestä, että tuli nukahtaneeksi Manducaan kesken kävelyn. Hän jatkaa nyt uniaan omassa sängyssään. Oho, mitenköhän tuo yöuni sitten tulee.

Ihanaa pyhää kaikille! Toivottavasti monen loma vielä jatkuu viikonpäivien tyhmästä asettumisesta huolimatta.

P.s. Kiitos kaikille symppaamisesta väsymysasiaan. Hassua on, että tulin kirjoittaneeksi tuosta nyt, kun en enää ole ihan niin väsynyt. Ajoittain vaan. Viime aikoina arki on ylipäätään ollut ihanaa.

Näissä lakanoissa asuu pyöriäinen

Sijasin nämä lakanat pojalle toissaviikolla. Olin ostanut ne edellisellä viikolla tuolta lähikirpparilta, josta teen löytöjä aina, kun sinne astun. Pedattuani tajusin, mikä moka. Nämähän olisivat ehdottomasti ja päivänselvästi ansainneet paikkansa joululakanoina. No, pitää tällä kertaa etsiä jotkut toiset ja olla ensi vuonna viisaampi.



Nämäkään nätin vihreät petivaatteet eivät ole taanneet pojalle hyviä yöunia. Vihreän värinhän pitäisi kyllä rauhoittaa. Minä olen nukkunut kohta neljä kuukautta tunnin tai kahden pätkissä (luulisin - kelloa en enää vaivaudu öisin vilkuilemaan). Siihen olen tottunut, mutta nykyisin hirveän väsymyksen aiheuttaa se, kun joudun keskellä yötä valvomaan pitkän pätkän. Ei se rauhoitu millään, mutta ei myöskään jaksa valvoa. Pyörii ja itkeskelee. Aamulla on minulla pää kuin lyijyä.

Minulla oli muuten pienenä aina samat lakanat sängyssä jouluisin. Niissä oli punaisia sydämiä valkoisella pohjalla.

Pihanäkymä

Tykkään kaikkein eniten keittiön ikkunanäkymästä, vaikka suoraan ikkunan alla onkin roskakatos. Se on ihan nätti katos. Keittiö on lempihuoneeni. Kaikissa aiemmissakin kodeissani olen tykännyt eniten keittiöstä ja sen näkymästä.





Pitäisi viedä polkupyörä varastoon. Ensi keväänä siihen voi jo asentaa lastenistuimen.

Yksi ihana päivä muiden joukossa

Joinain päivinä kaikki on kivaa. Ei siihen tarvita mitään kovin erityistä. Yleensä niinä päivinä olemme molemmat hyvin levänneitä, ja parhaassa tapauksessa lapsi lepää vielä lisää. Se saattaa vähän kostautua seuraavana yönä, mutta antaa olla niin. Ei meillä tähän mennessä minkäänlainen päiväunitahti ole taannut pitkiä yöunia. Lapsi ei ole rytmikäs.





Tänään on joka tapauksessa ihana päivä. Käytiin Pomppumielen kanssa tuossa lähikirpparilla. Innostuin taas heräteostoksiin, ja ihan vähän vaan nyt mietin, että olivatkohan järkeviä. Noita joulukoristeita en kyllä kadu, sain ne 20 sentillä. Ja ne ovat ihanasti valmiiksi vähän elämää kokeneen näköisiä. Iso kattilakin tulee tarpeeseen, vaikka en tiedäkään, mihin ihmeeseen sen varastoin. Poika tykkää varmaan paukuttaa sitä. Verhoja ja kankaita kyllä riittää, mutta 50 sentillä ostin mahdollisuuden, että juuri nuo punakukkaiset koristavat tänä jouluna meidän keittiön ikkunaa. Tosin ne saattavat olla vähän liian lyhyet.





Aatto Pomppumieli nukahti kotimatkalla. Vedin rattaat mahdollisimman hellästi rappukäytävän portaita ylös ja omaan kotiin. Sitten nostin pojan toppapuvussaan omaan sänkyynsä, jossa hän nyt tuhisee.

Pienempi kissa majaili aika kauan tuon toisen verhon alla.