Lempilelu

Oma norsu on mukana jokaisessa reissussa. Minä tykkään siitä varmasti yhtä paljon kuin poika. Saatiin se Lallin perheeltä kaupantekijäisiksi. Siinä on jotain kivasti painavaa sisällä, minkä vuoksi se kulkee hyvin. Huomenna lähdetään pikku reissuun, ja norsu seuraa tietysti mukana.

Toivottavasti muistan ottaa myös särkylääkkeen mukaan. Pomppis tekee vihoviimeistä maitohammastaan. Matkan jännitys - ja toisaalta myös se, että joskus pitää jaksaa olla hetki nätisti paikallaan - voi olla tuhoisa yhdistelmä tuon ikenessä jäytävän paineen kanssa. Hampaiden puhkeaminen nostattaa Pomppikselle hurjan paljon kiukkua päiväsaikaan, mutta öitä siivittää yleensä vain muutama raju huuto. Kai hän on niin umpiväsynyt noista uhman- ja kiukuntäyteisistä päivitään, ettei jaksa sen enempää öisin.

Pikkutyttö nauraa ääneen. Ja minuakin naurattaa. Tässä on vauva, jota on helppo miellyttää.

Otan reissuun mukaan tekeillä olevan villasukan. On tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi neuloin sukat. Tein ne synnytyssukat. Ne pakkasin muuten nytkin synnytyskassiin, mutta en muistaakseni pitänyt niitä. Lapsivuodeosastolla oli tosi lämmin.

Saki-mopo

Saki-mopo, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Me katsellaan mopoja. Tuo sana pitää sisällään kaikki moottoroidut kaksipyöräiset. Muutkin kulkupelit sekä työkoneet ovat kiinnostavia, mutta mopojen kohdalla olisi aina suotavaa pysähtyä ja tarkastaa, mistä löytyy kuskin penkki, mihin jalat pannaan, onko tilaa kyytiläiselle ja muuta sen sellaista. Joissain mopoissa on tuulilasi, toisissa sellaista ei ole. Yksi littakuminen skootteri on ollut koko kevään samassa parkissa, ja siitä puuttuvat jopa peilit.

Olen oppinut tunnistamaan, miltä tyypillisimmillään näyttää Kawasaki, Trumppa tai Honda. Vespan ja Harrikan tiesin jo aiemmin. Pomppis tuntuu osaavan ne jo ainakin yhtä hyvin. Jos hyvin käy, saatan oppia tunnistamaan joitain automerkkejäkin tulevina vuosina. Näistä taidosta voi olla joskus hyötyä.

Tänää aamuna meidän vessassa:
P: "Äiti, mitäs multa oikein puuttuukaan?"
Ä: "En kyllä tiedä. Puuttuuko sulta housut?"
P: "Ei puutukaan..!"
Ä: "Kyllä nekin taitaa puuttua. Mutta mitähän sitten mahdat tarkoittaa?"
P: "Onko pakoputkea?"
Ä: "Tosiaan, ei taida olla pakoputkea!"
P: "Ei ole pippelissä pakoputkea, ei ole pepussakaan pakoputkea!"

Maailma kylässä

Epäselvä suru

Untitled, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Viime yön ampumavälikohtaus on koko ajan mielen perällä. Se tuntuu epäselvänä suruna ja voimattomuutena.

Suruna ja voimattomuutena siitä, että täällä on jostain niin kova puute ja köyhyys, että pitää lähteä noin äärimmäisiin tekoihin. Niin, en tiedä, pitääkö, mutta kai pitää. Miksi kukaan sellaista muuten tekisi.

Suruna ja voimattomuutena siitä, että en lainkaan tiedä, mihin konkreettisesti suuntaisin omat liikenevät voimavarani, jotta tuo puute ja köyhyys vähenisi. Omiin lapsiini kai, ja muihin, joiden näen tarvitsevan. Mutta onko muita keinoja? Ja osaanko pitää edes omistani huolta?

Ja ehkä myös hämmennyksenä siitä, saanko surra tässä tilanteessa, jossa koko välikohtaus vain hipaisee elämääni. Ihan kevyesti. Ja miksi tuo hipaisu on kuitenkin tarpeen ennen kuin tunne alkaa laajeta rinnassa?

Lapsuuden tuoksut

Lapsuuden tuoksut, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Terho sitoi ilmapallon lapselle katseltavaksi. Tottuukohan tuo pian siihen, että nukkuessa ilmassa leijuu ilmapallon tuoksu?

Tänään oltiin ihan koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin kymmenen maissa ja äsken kahdeksan jälkeen tultiin kotiin. Ja kun ei suunnittele mitään koko päivän reissua, ei pakkaa puolta elämää mukaansa.

Poika puhui kotimatkalla höperöitä. Kaikki vastaantulevat rakennukset olivat Kallion kirkkoja. Minä taltutin samalla kirkkojutulla nukkumaanmenokiukun. "Onko tämä yöpuku Kallion kirkko?" "Onko tuo iska tuossa Kallion kirkko?" Kerrankin osui höpsöttely tismalleen oikeaan hetkeen.

Tämä toinen katselee sylissäni kirjahyllyä, kuten hänellä on tapana. Tuleekohan hänestä innokas lukija? Rauhallinen ja keskittymiskykyinen hän ainakin on.

Onnenkantamoiset

Onnenkantamoiset, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Kerran luin, kuinka eräs nainen sai tuttavansa lapsen mökkivieraakseen yön yli. Tämä nainen ei ollut saanut lasta toivestaan huolimatta. Saunan jälkeen hän oli asetellut pienelle vieraalleen valmiiksi puhtaan yöpuvun päälle puettavaksi. Hän mietti, mikä onni on saada auttaa sellainen lapselle joka päivä. Noita pieniä asioita hän ei ehkä koskaan saisi kokea osana omaa arkeaan.

Muistin tuon kauniisti kirjoitetun tekstin, kun laitoin näitä yöpukuja valmiiksi eräänä iltana. Kuvan otettuani sain mennä saunaan hetkeksi ihan itsekseni. Tuntui ihan poikkeuksellisen onnekkaalta.

Eihän tuo yöpuvun pukeminen yleensä ole arjessa mikään kovin romanttinen hetki. Tuota eläinkuvioista pukiessa, lasta jahdatessa ja jalkaa lahkeeseen ängetessä täytyy hengitellä moneen kertaan syvään, jotta pysyisi tyynenä. Se on silti sellainen asia, joka kuuluu tähän hetkeen ja elämään ja pitää kiinni niissä.

Villa-Valpuri

Villa-Valpuri, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Tein tällaiset villavaatteet vauvalle ennen hänen syntymäänsä. Takista tuli niin iso, että se mennee vielä syksyllä. Villahousut ovat oikeastaan vaippahousut, mutta en ole tullut niitä sellaisina käyttäneeksi. Aina on ollut jokin puuvillakerros niiden alla. Ja lanoliinikäsittelykin jäi tekemättä.

Pitäisiköhän nämä nyt pakata pois muuton alta? Tulee varmaan kylmä kesä, jos niin teen.

Harmaa lanka on Novitan Faunaa, joka taisi olla ihan kelpo lanka kerran. Kirjavat ovat sitä samaa nimetöntä hahtuvalankaa kuin noissa Pomppumielen pöksyissä. Pomppis saa myös harmaan villatakin, kunhan jaksan tehdä sen valmiiksi. Jotenkin olen nyt jumittunut huppuun, vaikka muuten olisi valmista. En ole koskaan tainnut sellaista ennen neuloakaan, ja nyt arvelen, että improvisoiden menee pipariksi.

Arkisia asioita

Arkisia asioita, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Yhdet valmiit villahousut ensi talveksi. Hahtuvalangsta, joka nyppääntyy, mutta on lämmin. Vyötärön kuminauhakuja rullaantuu. Ei haittaa.

Täytyy vielä pujottaa se kuminauha. Aika kireälle, koska tein nämä vaippapepulle, mutta nyt näyttää, ettei lapsi olekaan enää sellainen.

MIkähän tuon langan nimi oli? Yhtään vyötettä ei ole tallella. Lisäilin keltaisia raitoja, kun sinisävyinen alkoi huveta. Olisinpa lisännyt jo aiemmin!

Vieressä on pari pakettia gluteenitonta nuudelia. Meidän perheessä yksi maha tuntuu oireilevan viljasta. Riisi on vähän kiistanalaista mahantäytettä suomalaiselle, mutta koetetaan nyt näin vähän aikaa.

Tapittaja

Tapittaja, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Tämä pienempi tuijottaa kättään. Ja toista kättään. Ja molempia. Availee nyrkkejään ja näyttää jo tarttuvankin johonkin eteen osuvaan. Minun käteeni tänä aamuna yhä uudestaan ja uudestaan.

Aikansa katseltuaan pieni meni jo päiväunille. Muut nukkuvat vielä yöunta. Meidän miehet ovat aamu-unisia. Minä laitoin kahvin ja puuron ja voin hetken olla itsekseni.

Pomppumieli on alkanut niin ihanasti yhdistellä asioita. Ostin yhtenä päivänä ohimennen R-kioskilta postimerkit ja vähän piristysmielessä myös rasian xylitol-pastilleja. Nyt hän pyytää näitä pastilleja: "postista ostettuja".

Keskustelu on yksi Pomppiksen lempipuuhista nykyään. Aina voitaisiin uudelleen ja uudelleen puhua niistä lempiaiheista:

"Puhutaanko eläinkaupasta [luonnontieteellinen museo]?"

"Äiti kerro mistä panda tuli [yövalo, joka ostettiin ihan tavallisesta lastentarvikeliikkeestä ]."

"Jutellaan vielä."

Leikki on lasten työtä

Leikki on lasten työtä, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Osa leikkipuistosta on aidattu ja siinä tehdään töitä. No, niin tehdään kyllä siellä toisellakin puolella. Ahkeraa hiekkakakkujen leipomista, ajelua, juoksua ja keinumista. Laikisääteiset tauot otetaan vain, jos evästä on mukana.

Imemme voimaa aurinkoisista päivistä. Sisällä käydään nukkumassa.

Nyt on päiväunipaussi. Jos saan pienemmän vielä uneen, päättelen ensi talven villahousut.

Omat lapset, somat lapset

raitalaiset, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

ja ihana äitienpäivä!

Isompi sanoi aamulla minulle: "Mä rakastan minua. Me rakastetaan minua." Isälle sen jälkeen: "Saisinko rakastaa äitiä?"

Käytiin syömässä blinejä tai lättyjä tai jotain sellaista Leninin puistossa. Päiväunien jälkeen mennään Lintsille. Sovittiin sinne treffit leikkipuistokavereitten kanssa. Onneksi on taas kevät!

Tuulinen lauantai

IMG_6303, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

ei ollut meille siivouspäivä, vaan päinvastoin, toin taas uusia tavaroita kotiin toisten myyntikojuista. Milloinkohan alkaa tavaran purku poispäin? Mikähän olisi minun oma tapani purkaa lastenvaatteita ja leluja kiertoon?

Kukat eivät jää kaappeihin lojumaan. Sain valita itselleni äitienpäiväkukat. On syntisen ihanaa ostaa leikkokukkia.

Ihanaa äitienpäivää kaikille.

Jäähyväisiä

Ihana Alppila ja ihana rakas kotimme: on aika sanoa hei hei. Tästä käynnistämme ei tullut kovin pitkä, mutta tänne sijoittuivat varmasti tähänastisen elämämme merkittävimmät hetket. Kaksi uutta vauvaa tuotiin  tähän kotiin ja kärryteltiin näillä kaduilla. Heidän myötänsä tänne jää monta kultaista muistoa, onnen, väsymyksen, pelon ja uuden oppimisen sävyttämää.



Otin näitä kuvia kodistamme joskus syksyllä keskellä pahaa raskausväsymystä, kun harkitsimme asunnon myymistä. Silloin oli iso saavutus, että sain siivotuksi näin paljon. Luulin silloin, että olisin tähän aikaan vielä paljon väsyneempi, mutta ihme kyllä, nyt on taas virtaa kotihommiin. Ja nyt, kun koti on ihan oikeasti myynnissä, on ihanan siistiä kaiken aikaa. Suosittelen kaikille vaikka leikkimään asuntokauppaa muutaman viikon välein!

Vielä tämän kevään ajan kuljemme Brahen leikkipuistossa ja pikkuleikkarissa, Alppipuistossa, Lintsillä ja ysin ratikkalinjalla keskustaan. Sitten vaihdetaan maisemaa. Sekin on varmaan väliaikainen koti, mutta koti siitä taas tulee silti.  

P.S. Kiitokset onnitteluista koko perheen puolesta! Onpa kiva huomata, että joku tänne vielä eksyy hiljaiselosta huolimatta.

Minä täällä

Minäkin tuon nyt lisää kiirettä äidin hitaaseen elämään. Olen pikku-Valpuri, 3 ja puoli viikkoa vanha. Tässä kuvassa kuitenkin vasta muutaman päivän. Isän vanha haalari päällä.

p.s. Tänne saattaa tulla joskus vielä lisää sisältöä. Ehkä sitten, kun vanha tietokone vaihdetaan uuteen tai korjataan. Kuvien lataus on nykyään liian hidasta!

20 sentin tähden

Eräs pieni pakkomielteeni on ostaa kirpputorilta pikkuvikaisia lastenvaatteita. Ihmiset antavat niitä siellä suorastaan ilman pois, ja minulla on tunne, että moni ei ehkä halua ostaa vaatetta, joka heti vaatii korjausta. Ne on vaan pakko kantaa sieltä kotiin.



Tämä pieni Mari-T-paita maksoi 20 senttiä. Siinä oli pikku reikä, joka on nyt paikattu vanhoista farkuista syntyneellä possulla. Kauluksessa on lisäksi vähän tummentumaa. Ei haittaa, kun ei se kauluksen seutu ole Pomppiksella muutenkaan koskaan puhdas. Nuo kuvassa näkyvät tahrat ovat kyllä pestävissä pois - kävin hakemassa paidan äsken pyykkikorista kuvattavaksi.



Oli se possu Aaton mielestä ihan jees, vaikka reaktio jäi kyllä vähän laimeaksi. Mutta itse olin näkyyn aika ihastunut. En vaan onnistunut saamaan possua Aaton kanssa samaan kuvaan.



Viime sunnuntaina kannoin muuten kotiin talvihaalarin, joka oli palvellut jo viittä lasta ja maksoi nyt enää 3 euroa.

Oi ihana isäkuukausi

Neljässä viikossa mentiin tästä

tähän.

Sitten meni tunnelma vähäksi aikaa pilalle, kun sairasteltiin vatsatauteja.

Mutta nyt on kaikki taas hyvin. Minä olen saanut mielestäni ihan hienostikin opintoja tehdyksi ja meidän poikien suhde on minusta syventynyt.

Se, mitä en olisi ikinä voinut uskoa, on miten paljon kannatti lähteä opettamaan Pomppumielelle vähän parempaa unta. Nyt on toinen opetusyö menossa, ja kaikki on mennyt paremmin kuin olisin uskonut. Tähänkin on varmaan osansa sillä, että pojat ovat touhunneet keskenänsä päivisin. On sitten kiva mennä iltaisin yhdessä nukkumaan.

Ehkä kohta energiaa jää vähän päivälläkin käytettäväksi.

Maaliskuun kootut ajatukset

Aaton synttärit olivat viikko sitten. Olipa hyvä, että juuri se edeltävä viikko oli minulla hyvin energinen. Leivoin innolla keksejä, piirakkaa ja kakkua. Vuokrasimme juhlia varten pienen leikkitilan, mikä oli hyvä ratkaisu. Lapset tykkäsivät. Sankari oli iloinen kaikista paikalle tulleista tutuista ja vähän vieraammista kasvoista. Serkkupoika tuli Pohjanmaalta saakka ja oli niin hauskasti saman kuuloinen ja oloinen kuin oma poika.

--

Näin vähän aikaa sitten Yleltä tämän dokumentin (Terveys lautasella, katseluaikaa näyttäisi olevan tällä havaa vielä viikko). Oikeastaan katsoin siitä kovan väsymykseni vuoksi vain osan, mutta Terho katsoi loput ja kertoi minulle oleellisen sisällön. Olen ollut sellainen luomuihminen ruoka-asioissa jo aiemmin, mutta nyt tosiaan hätkähdin. Tajusin, että vaikka ostaisin luomuna ruokakaupasta kaiken, mitä sieltä saa, en silti saisi läheskään kaikkea. Ja hintakin on aika kova. Aloin sitten etsiä helppoa tapaa tehdä kokonaan luomua, hyvää ja mahdollisimman täysjyväistä leipää itse. Sellaista, mitä poikakin ehkä suostuisi syömään. Myllärin ruisleipäaines olisi varmasti muuten paras ratkaisu, paitsi että en ole vielä löytänyt sitä lähikaupoista. Pitää joskus kirjoittaa toive ylös. Paras tähänastinen kokeilu on ollut Liperin myllyn hiivaleipäjauhopussin kyljestä löytynyt peltileipäohje, jota olen vähän muunnellut eri valmistuskerroilla. Joskus on onnistunut paremmin, sitten taas huonommin. Mutta helppo se on.

--

Pomppiksen syntymän jälkeen olen muutenkin alkanut miettiä kaikenlaisia ruokajuttuja enemmän kuin ennen. Ja käyttämään aika paljon aikaa ruoan tekemiseen. Tämä onkin yksi syy sille, etten ole juuri käsitöitä tehnyt. Tässä kuussa tein kyllä ihanat uudet tiimipipot itselleni ja pojalle Anttilan epäilyttävän halvasta silky-tweedistä.

Ruoanvalmistus antaa selvästi minulle samanlaisen stressinpurkukanavan kuin käsityöt (ennen). Siihen on nyt vaan helpompi suunnata energiansa. Voi vähän paremmin unohtaa ympäröivän maailman. Koitan leipoa ja valmistaa herkkujakin itse, jotta en tulisi napsineeksi karkeista myrkkyjä itseeni nyt kun vielä imetän. Tai ehkä sen jälkeenkään. Yritän olla esimerkkinä. Tutkin myös kauppareissuilla tarkemmin tuoteselosteet. Olen ehkä ollut vähän hassu, kun en ole aiemmin tajunnut katsoa esimerkiksi rusinapaketista, mitä muuta mukana on kuin rusinoita. Voi olla, ettei mitään, voi olla, että paljonkin.

Yritän ryhdistäytyä ja alkaa tilata säännöllisemmin noita luomulaatikoita kotiin. Olen ollut vähän huono siinä, koska tykkään enemmän tehdä ostoksia kivijalkakaupoissa kuin netissä. Mutta nuo luomutoimitukset ovat kyllä tosi hyvä juttu. Labbyltä olen joskus tilannut ja ollut tyytyväinen. Svarfvarsista kuulin juuri jostain, ja taidan kokeilla sitäkin.

--

Mutta nyt kyllä väsyttää. Yritän olla tässä armollinen itsellenikin. Hampaat eivät tule helpolla, vaan vaikeasti, hyvin vaikeasti. Mahatautikin oli meillä kaikilla riesana. No, sitten kun ajattelee, mitä kaikkea voisi tapahtua, ja on maailmalla juuri tapahtunutkin, niin asiat ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin.

1-vuotias Pomppumieli

Pieni poikani tykkää

- eläimistä: kissoista (mää tai bää), koirista (samat sanat ja jotain vähän niin kuin hau hau perään). Moni muukin eläin on paremman sanan puutteessa mää tai bää, mutta lintu on nykyään useimmiten titta tai tittu.

- äidinmaidosta, mutta myös lehmänmaidosta. Lasin reunasta hörppimisestä. Rintamaito ei ole vielä vaarassa jäädä pois ruokavaliosta, sillä se merkitsee Pomppumielelle paljon enemmänkin kuin ruokaa. Monta kertaa päivässä hänen pitää päästä koskemaan rintaa tietääkseen, että se on siellä, jos tarvitaan. Ja tarvitaan sitä. Lämpimistä ruoista kookoswok ja makaronilaatikko ovat olleet ykkösiä. Uudet, voimakkaatkin maut ovat tervetulleita, vaikkei poika paljon kerrallaan syökään.

- hurjasta menosta ja vaihtelusta! Ihmisistä, jotka hymyilevät ja vilkuttavat.

Hän osaa

- kävellä muutaman askeleen kerrallaan ja kiipeillä kuin apina.

- keksiä toinen toistaan hauskempia pieniä juttuja vanhempiensa tikahduttamiseksi. Pään villiä heilutusta konttaillessa, pöydän alle piiloon menoa. Blop-äänen päästelyä suun ja sormen yhteispelillä. Intiaanin kutsuhuudon.

- olla aika vaativainen luonne niin halutessaan.

Lisäksi hän

- nukkuu yhdet kunnon päiväunet ja melko levottomat yöunet.

- tykkää järjestellä tavaroita. Vaikkapa kaikki dublot äidin kaula-aukosta sisään tai käytetyt vaipat vessanpönttöön. Tosin pyykit menevät hienosti äidin apuna koneeseenkin, ja Pomppis jopa käynnistää koneen itse.

- nousee itse tietokonepöydälle istumaan ja pyytää, että etsin näytölle kuvia kissoista.

- virnistää hauskasti, jos kysyn, häikäseekö.

- sai äidiltä ja isältä 1-vuotislahjaksi nuo mainiot Shapemaker-kuutiot. Niissä on luultavasti leikkiä pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Kalasunnuntai

Viime sunnuntaina käytiin ihan yhtäkkiä Sea Lifessä. Piti katsoa, millainen se on. Oli se ihan kiva, mutta en tiedä, onko se mikään pakollinen käymiskohde. Kyllä Linnanmäki on kivempi. Mutta miksi ne kahviot ovat siellä koko alueella niin mälsiä?

Kotona

Me olemme miettineet, että missä se meidän koti oikein on. Sitä mietittiin varsinkin viime kesän lopulla, kun jouduttiin palaamaan mökiltä kaupunkiin.

Minä kiertelen näitä maisemia päivisin rattaiden kanssa ja mietin, että koti on nyt täällä. En ole keksinyt mitään kodimpaakaan.

Meiltä puuttuu nyt pihasauna ja leivinuuni. Mutta kaikkea ei voi saada yhdessä paketissa!

Rakastan noita meidän kortteleiden katuvaloja. Ja ratikoita. Rakastan tätä kotia.