Leikki on lasten työtä

Leikki on lasten työtä, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

Osa leikkipuistosta on aidattu ja siinä tehdään töitä. No, niin tehdään kyllä siellä toisellakin puolella. Ahkeraa hiekkakakkujen leipomista, ajelua, juoksua ja keinumista. Laikisääteiset tauot otetaan vain, jos evästä on mukana.

Imemme voimaa aurinkoisista päivistä. Sisällä käydään nukkumassa.

Nyt on päiväunipaussi. Jos saan pienemmän vielä uneen, päättelen ensi talven villahousut.

Omat lapset, somat lapset

raitalaiset, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

ja ihana äitienpäivä!

Isompi sanoi aamulla minulle: "Mä rakastan minua. Me rakastetaan minua." Isälle sen jälkeen: "Saisinko rakastaa äitiä?"

Käytiin syömässä blinejä tai lättyjä tai jotain sellaista Leninin puistossa. Päiväunien jälkeen mennään Lintsille. Sovittiin sinne treffit leikkipuistokavereitten kanssa. Onneksi on taas kevät!

Tuulinen lauantai

IMG_6303, a photo by hitaatkiireet on Flickr.

ei ollut meille siivouspäivä, vaan päinvastoin, toin taas uusia tavaroita kotiin toisten myyntikojuista. Milloinkohan alkaa tavaran purku poispäin? Mikähän olisi minun oma tapani purkaa lastenvaatteita ja leluja kiertoon?

Kukat eivät jää kaappeihin lojumaan. Sain valita itselleni äitienpäiväkukat. On syntisen ihanaa ostaa leikkokukkia.

Ihanaa äitienpäivää kaikille.

Jäähyväisiä

Ihana Alppila ja ihana rakas kotimme: on aika sanoa hei hei. Tästä käynnistämme ei tullut kovin pitkä, mutta tänne sijoittuivat varmasti tähänastisen elämämme merkittävimmät hetket. Kaksi uutta vauvaa tuotiin  tähän kotiin ja kärryteltiin näillä kaduilla. Heidän myötänsä tänne jää monta kultaista muistoa, onnen, väsymyksen, pelon ja uuden oppimisen sävyttämää.



Otin näitä kuvia kodistamme joskus syksyllä keskellä pahaa raskausväsymystä, kun harkitsimme asunnon myymistä. Silloin oli iso saavutus, että sain siivotuksi näin paljon. Luulin silloin, että olisin tähän aikaan vielä paljon väsyneempi, mutta ihme kyllä, nyt on taas virtaa kotihommiin. Ja nyt, kun koti on ihan oikeasti myynnissä, on ihanan siistiä kaiken aikaa. Suosittelen kaikille vaikka leikkimään asuntokauppaa muutaman viikon välein!

Vielä tämän kevään ajan kuljemme Brahen leikkipuistossa ja pikkuleikkarissa, Alppipuistossa, Lintsillä ja ysin ratikkalinjalla keskustaan. Sitten vaihdetaan maisemaa. Sekin on varmaan väliaikainen koti, mutta koti siitä taas tulee silti.  

P.S. Kiitokset onnitteluista koko perheen puolesta! Onpa kiva huomata, että joku tänne vielä eksyy hiljaiselosta huolimatta.

Minä täällä

Minäkin tuon nyt lisää kiirettä äidin hitaaseen elämään. Olen pikku-Valpuri, 3 ja puoli viikkoa vanha. Tässä kuvassa kuitenkin vasta muutaman päivän. Isän vanha haalari päällä.

p.s. Tänne saattaa tulla joskus vielä lisää sisältöä. Ehkä sitten, kun vanha tietokone vaihdetaan uuteen tai korjataan. Kuvien lataus on nykyään liian hidasta!

20 sentin tähden

Eräs pieni pakkomielteeni on ostaa kirpputorilta pikkuvikaisia lastenvaatteita. Ihmiset antavat niitä siellä suorastaan ilman pois, ja minulla on tunne, että moni ei ehkä halua ostaa vaatetta, joka heti vaatii korjausta. Ne on vaan pakko kantaa sieltä kotiin.



Tämä pieni Mari-T-paita maksoi 20 senttiä. Siinä oli pikku reikä, joka on nyt paikattu vanhoista farkuista syntyneellä possulla. Kauluksessa on lisäksi vähän tummentumaa. Ei haittaa, kun ei se kauluksen seutu ole Pomppiksella muutenkaan koskaan puhdas. Nuo kuvassa näkyvät tahrat ovat kyllä pestävissä pois - kävin hakemassa paidan äsken pyykkikorista kuvattavaksi.



Oli se possu Aaton mielestä ihan jees, vaikka reaktio jäi kyllä vähän laimeaksi. Mutta itse olin näkyyn aika ihastunut. En vaan onnistunut saamaan possua Aaton kanssa samaan kuvaan.



Viime sunnuntaina kannoin muuten kotiin talvihaalarin, joka oli palvellut jo viittä lasta ja maksoi nyt enää 3 euroa.

Oi ihana isäkuukausi

Neljässä viikossa mentiin tästä

tähän.

Sitten meni tunnelma vähäksi aikaa pilalle, kun sairasteltiin vatsatauteja.

Mutta nyt on kaikki taas hyvin. Minä olen saanut mielestäni ihan hienostikin opintoja tehdyksi ja meidän poikien suhde on minusta syventynyt.

Se, mitä en olisi ikinä voinut uskoa, on miten paljon kannatti lähteä opettamaan Pomppumielelle vähän parempaa unta. Nyt on toinen opetusyö menossa, ja kaikki on mennyt paremmin kuin olisin uskonut. Tähänkin on varmaan osansa sillä, että pojat ovat touhunneet keskenänsä päivisin. On sitten kiva mennä iltaisin yhdessä nukkumaan.

Ehkä kohta energiaa jää vähän päivälläkin käytettäväksi.