Sunday, November 28

Viimeinen villahousu

Ikunat falskaavat. Lattiat ovat ihan kylmät! On ihanaa vetää lapselle aamulla jalkaan Ruskovillan villaiset potkuhousut. Sisko oli saanut nämä vähän rikkinäiset (ja toiset samanmoiset) kaupantekijäiseksi, kun osti Pomppumielelle pari saman valmistajan käytettyä bodya.

villahousut

On kiva, että poika kasvaa hienosti, mutta näiden villahousujen ja monien muiden ihanien vaatteiden kannalta se on sääli. Molemmat ovat 70-senttisiä, ja Aatto Pomppumieli oli 8-kuukautisneuvolassa jo 74 cm. Onneksi tuo neulos venyy niin, että vielä ne saa päälle. Ja toinen bodyistä menee vielä pitkään. Käytetään niin pitkään kuin keretään ja pannaan sitten kiertoon vielä syntymättömälle serkulle.

Thursday, November 25

Vanhan kodin viimeiset hedelmät

Joulutunnelma on saapunut. Jokohan jouluradio soi? Olen tehnyt iltaisin jotain tonttujuttuja, paistellut joulutorttuja ja sytytellyt kynttilöitä. Joululahjoja tai -kortteja en olekaan sitten saanut aikaiseksi. Tiedä sitten, pitääkö kaikki ostaa valmiina. Löytäisinpä jotain käsin tehtyä.

joulutortut

Voitaikina on kaupasta, mutta hillon olen tehnyt itse. Se on viimeinen luumuhillo, jonka hedelmät ovat peräisin vanhan kodin puista. Tietääkseni mitään muutakaan hilloa ei ole sieltä enää jäljellä.

Tulinpa katsoneeksi noita menneisyyden kuvia, ja iski oikein haikea olo. Vaikka olin silloin ihan valmis siirtymään uuteen ja olen viihtynyt Helsingissä. Pitää varmaan kerätä Flickriin uusi kansiollinen kuvia tästä kodista, jotta tuo vanha ei enää kummittelisi ainoana kotina.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Wednesday, November 24

Töp töp töp

Pomppumieli osaa jo kävellä taitavasti tukea vasten. Hän käyttää kävelykärryinä kaikkia sopivankorkuisia ja -painoisia esineitä, etupäässä tuoleja ja jakkaroita.

tassuttelija

Poika on aika nopea,

tassuttelija

eikä hänestä

tassuttelija

ole enää

tassuttelija

helppoa saada

tassuttelija

ihan terävää kuvaa.

Täällä me suurimmaksi osaksi sisällä tepsutellaan. Ei noita meidän vaunuja ole suunniteltu tundralle.

Monday, November 22

Yksi parhaista

Yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä vauvanvarusteista on ollut odotusaikana hahtuvasta virkkaamani täkki, joka oli aluksi suunniteltu sängyn kosteussuojaksi. Se on kauniskin. Sitä on käytetty ainakin
sängyn suojana,
makoiluvilttinä,
piknik-alustana
ja viimeksi lämpimänä peittona rattaissa.

unilintu

Käytössä joka ikinen päivä. Eikä käyttö lopu siihen, kun vauva kasvaa. Viltistä tuli vähän vahingossa niin iso, että se käy ihan kelle vaan torkkupeitoksi.

unilintu

Lapasia tarvitaan lisää. Rattaiden aisa syö joka päivä ison tupun villaa irti. Tai joulupukki voisi tuoda lämpöiset nahkarukkaset...

vanunut tumppu

Thursday, November 18

Joka päivä jotain uutta

kiehuu

Tässä kiehuu Aatto Pomppumielen ensimmäinen soijarouhe-erä.

pikku kasari

Kokeillaan sitä ruoan sekaan ihan vähän kerrallaan.

soijarouhe

Pidetään sormet ja varpaat ristissä (jos se yhtään auttaa), ettei tule maha kovin kipeäksi tästä!

Ensilumi

Tänään satoi ensimmäinen lumi maahan saakka. Se oli Aatto Pomppumielelle ensimmäinen, jonka hän näki ja jota hän sai koskettaa. Ensikosketus ei vielä tuottanut ihastusta.

ensilumi

Äitikään ei iloinnut enää iltapäivällä, kun ei löytynyt reittiä lätäköiden välistä. Jalat märkänä tulin kotiin. Uudet kengät kauppalistalle!

pihapuu

Olen miettinyt, milloin tuo pihapuu oikein aikoo pudottaa lehtensä. Onko se lehmus? No, nyt se sitten tapahtuu. Luulin, että kaikki puut keräävät lehtivihreän talteen ennen talvea. Mutta enpä olekaan mikään biologi. Ainoastaan luonnonkukat ja kissat tunnen kohtalaisen hyvin. Nyt pitäisi vähän opetella perusaisoita, että osaisi pojallekin kertoa.

ensilumi

Friday, October 29

Sitä pienet perässä

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt aika paljon mysliä itse. Tulee usein heitetyksi ne kaurahiutaleet uuniin, jos jotain muutakin uunissa on tekemässä. Näin se uunin lämmitys tulee ikään kuin ilmaiseksi, tai no puoleen hintaan. Anoppini on minut tähän tapaan koukuttanut. Hänen tavoilleen en kyllä ehkä koskaan yllä, enkä nyt ole ihan varma haluaisinko edes! Hän nimittäin lämmittää taloa leivinuunilla, ja koska uuni on siinä sopivasti kuuma, leipoo vähän leipää tai pullaa tai molempia, ja vielä kun uunissa on pientä jälkilämpöä, hän kuivattaa siinä omenoita tai sieniä tai leipiä tai banaania mitä nyt sattuu kuivattavaksi olemaan. Se, mikä alkaa aamuhämärässä kuivan halon ja tikkuaskin hamuamisella uniraukeisiin käsiin, saattaa päättyä kohtalaiseen uupumukseen ja keittiön hallittuun kaaokseen illansuussa. Voitte uskoa, että sen talon pakkasessa piisaa leivonnaisia ja kaapit ovat täynnä kuivatarvikkeita. Me palaamme vierailulta usein mitä mielikuvituksekkaimpien ruokatavaroiden kera!

IMG_3141

Jonna kertoi eilen myslireseptinsä, ja ajattelin, että miksen minäkin. Myslini on joka kerta erilaista, mutta perusasiat ovat samat. Olen tottunut syömään ja tekemään sellaisia kuivia myslejä, joissa ei ole lisättyä rasvaa (voi että inhoan tuota mainoksista tuttua fraasia!), mutta täytettä saa viljan lisäksi olla tosi runsaasti. Sellaista mysliä on tosi vaikea löytää kaupasta. Kaupan mysleistä suosikkini on muuten Pirkan kilomysli, sillä siinä on tosi paljon kuivahedelmiä. Kuivahedelmät ovat hyviä ja niissä on kohtuullisen paljon rautaa.

Heidin mysli

* 9 dl kaurahiutaleita 

* 2 - 3 dl rusinoita 

* 1,5 - 2 dl taateleita tai luumuja paloiteltuna 

* 1,5 - 2 dl auringonkukansiemeniä 

* 1,5 dl pähkinöitä vähän pienittynä (meillä yleensä cashew- tai pekaanipähkinöitä, jotka ovat lemppareitani noin muutenkin) 

* 1,5 dl anopin kuivaamia omenansiivuja vähän pienittyinä 

* n. ruokalusikallinen raakaruokosokeria 

* n. 1,5 tl vaniljasokeria

Kaurahiutaleita paahdetaan 200-asteisessa uunissa pellillä leivinpaperilla, kunnes uunista nousee vieno tuoksu, ja päälimmäiset hiutaleet näyttävät saaneen hieman väriä. Muistaakseni tämä kestää noin 15 tai 20 minuuttia. Sitten niihin sekoitetaan tasaisesti sokerit ja lopuksi kaikki muut ainekset. Nautitaan kevytmaidon tai luonnonjogurtin kera. Ihmeen hyvää!

Jonnan vauvan herkkua on patakinnas tai spelttipuuro. Nämä ovat Aatolta molemmat vielä kokeilematta. Meillä hitiksi osoittautui rusina-luumupuuro, joka maistuu myös minulle. Puoli paketillista rusinoita ja noin seitsemän kuivattua luumua saavat levätä yön yli litrassa vettä. Aamulla veteen lisätään sopiva määrä kauraryynejä ja seos kiehautetaan. Sitten puuro pois levyltä, kansi kiinni ja hetki haudutusta. Nostetaan kuraveden värinen sotku lautaselle ja hienonnetaan vielä vähän kohdalle sattuneita luumuja haarukalla. Vauvan suu aukeaa isoksi kuin linnunpojan, kun lusikka lähenee suuta. Nam!

IMG_3145

Puuron resepti oli muuten Opiskelijan keittokirjassa (kirja on jossain hukassa, mutta kirjoittajan sukunimi on muistaakseni Jääskeläinen), jossa siihen kehotettiin lisäämään vähän suolaakin. Minä en lisää, vääntyisi maku kummaksi.