On kiva, että poika kasvaa hienosti, mutta näiden villahousujen ja monien muiden ihanien vaatteiden kannalta se on sääli. Molemmat ovat 70-senttisiä, ja Aatto Pomppumieli oli 8-kuukautisneuvolassa jo 74 cm. Onneksi tuo neulos venyy niin, että vielä ne saa päälle. Ja toinen bodyistä menee vielä pitkään. Käytetään niin pitkään kuin keretään ja pannaan sitten kiertoon vielä syntymättömälle serkulle.
Sunday, November 28
Viimeinen villahousu
On kiva, että poika kasvaa hienosti, mutta näiden villahousujen ja monien muiden ihanien vaatteiden kannalta se on sääli. Molemmat ovat 70-senttisiä, ja Aatto Pomppumieli oli 8-kuukautisneuvolassa jo 74 cm. Onneksi tuo neulos venyy niin, että vielä ne saa päälle. Ja toinen bodyistä menee vielä pitkään. Käytetään niin pitkään kuin keretään ja pannaan sitten kiertoon vielä syntymättömälle serkulle.
Thursday, November 25
Vanhan kodin viimeiset hedelmät
Voitaikina on kaupasta, mutta hillon olen tehnyt itse. Se on viimeinen luumuhillo, jonka hedelmät ovat peräisin vanhan kodin puista. Tietääkseni mitään muutakaan hilloa ei ole sieltä enää jäljellä.
Tulinpa katsoneeksi noita menneisyyden kuvia, ja iski oikein haikea olo. Vaikka olin silloin ihan valmis siirtymään uuteen ja olen viihtynyt Helsingissä. Pitää varmaan kerätä Flickriin uusi kansiollinen kuvia tästä kodista, jotta tuo vanha ei enää kummittelisi ainoana kotina.
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!
Wednesday, November 24
Töp töp töp
Poika on aika nopea,
eikä hänestä
ole enää
helppoa saada
ihan terävää kuvaa.
Täällä me suurimmaksi osaksi sisällä tepsutellaan. Ei noita meidän vaunuja ole suunniteltu tundralle.
Monday, November 22
Yksi parhaista
sängyn suojana,
makoiluvilttinä,
piknik-alustana
ja viimeksi lämpimänä peittona rattaissa.
Käytössä joka ikinen päivä. Eikä käyttö lopu siihen, kun vauva kasvaa. Viltistä tuli vähän vahingossa niin iso, että se käy ihan kelle vaan torkkupeitoksi.
Lapasia tarvitaan lisää. Rattaiden aisa syö joka päivä ison tupun villaa irti. Tai joulupukki voisi tuoda lämpöiset nahkarukkaset...
Thursday, November 18
Joka päivä jotain uutta
Ensilumi
Äitikään ei iloinnut enää iltapäivällä, kun ei löytynyt reittiä lätäköiden välistä. Jalat märkänä tulin kotiin. Uudet kengät kauppalistalle!
Olen miettinyt, milloin tuo pihapuu oikein aikoo pudottaa lehtensä. Onko se lehmus? No, nyt se sitten tapahtuu. Luulin, että kaikki puut keräävät lehtivihreän talteen ennen talvea. Mutta enpä olekaan mikään biologi. Ainoastaan luonnonkukat ja kissat tunnen kohtalaisen hyvin. Nyt pitäisi vähän opetella perusaisoita, että osaisi pojallekin kertoa.
Friday, October 29
Sitä pienet perässä
Jonna kertoi eilen myslireseptinsä, ja ajattelin, että miksen minäkin. Myslini on joka kerta erilaista, mutta perusasiat ovat samat. Olen tottunut syömään ja tekemään sellaisia kuivia myslejä, joissa ei ole lisättyä rasvaa (voi että inhoan tuota mainoksista tuttua fraasia!), mutta täytettä saa viljan lisäksi olla tosi runsaasti. Sellaista mysliä on tosi vaikea löytää kaupasta. Kaupan mysleistä suosikkini on muuten Pirkan kilomysli, sillä siinä on tosi paljon kuivahedelmiä. Kuivahedelmät ovat hyviä ja niissä on kohtuullisen paljon rautaa.
Heidin mysli
* 9 dl kaurahiutaleita
* 2 - 3 dl rusinoita
* 1,5 - 2 dl taateleita tai luumuja paloiteltuna
* 1,5 - 2 dl auringonkukansiemeniä
* 1,5 dl pähkinöitä vähän pienittynä (meillä yleensä cashew- tai pekaanipähkinöitä, jotka ovat lemppareitani noin muutenkin)
* 1,5 dl anopin kuivaamia omenansiivuja vähän pienittyinä
* n. ruokalusikallinen raakaruokosokeria
* n. 1,5 tl vaniljasokeria
Kaurahiutaleita paahdetaan 200-asteisessa uunissa pellillä leivinpaperilla, kunnes uunista nousee vieno tuoksu, ja päälimmäiset hiutaleet näyttävät saaneen hieman väriä. Muistaakseni tämä kestää noin 15 tai 20 minuuttia. Sitten niihin sekoitetaan tasaisesti sokerit ja lopuksi kaikki muut ainekset. Nautitaan kevytmaidon tai luonnonjogurtin kera. Ihmeen hyvää!
Jonnan vauvan herkkua on patakinnas tai spelttipuuro. Nämä ovat Aatolta molemmat vielä kokeilematta. Meillä hitiksi osoittautui rusina-luumupuuro, joka maistuu myös minulle. Puoli paketillista rusinoita ja noin seitsemän kuivattua luumua saavat levätä yön yli litrassa vettä. Aamulla veteen lisätään sopiva määrä kauraryynejä ja seos kiehautetaan. Sitten puuro pois levyltä, kansi kiinni ja hetki haudutusta. Nostetaan kuraveden värinen sotku lautaselle ja hienonnetaan vielä vähän kohdalle sattuneita luumuja haarukalla. Vauvan suu aukeaa isoksi kuin linnunpojan, kun lusikka lähenee suuta. Nam!
Puuron resepti oli muuten Opiskelijan keittokirjassa (kirja on jossain hukassa, mutta kirjoittajan sukunimi on muistaakseni Jääskeläinen), jossa siihen kehotettiin lisäämään vähän suolaakin. Minä en lisää, vääntyisi maku kummaksi.