Because I'm Worth It

Sanoista tekoihin. Aloitin uuden neuleen itselleni, vaikka nuo kaikki edellisen postauksen mytyt ovat ihan entisellään ympäri nurkkia. Kyseessä on Modan 3/2007 malli 15, joka ei ihan heti hypännyt lehdestä silmille, mutta joka silti vaikuttaa ihan kelpo kesäneuleelta. Lanka ei ehkä riitä, mutta olen ajatellut, että siinä tapaksessa mustat hihat ovat juuri sitä, mitä sininen neuletakki tarvitsee. Sinisen ja mustan yhdistäminne on syntistä ja tuhmaa, siksi niin kivaa.

I started a new knitting project for myself, as I promised. The other ones may be a bunch of screeming UFOs around the house, but I don't hear them. This is a simple cardigan and the pattern is from a Finnish magazine Moda. I might not have enough yarn, but in that case, black sleeves may be the most perfect thing ever. It is very wrong to combine dark blue and black, and that's why it's so much fun.

Tuo ainaoikeinreunus helmassa ja hihansuissa on niin ihana, että saatan tikahtua. Miten ihmeessä ainaoikea niin salakavalasti vuosien saatossa muuntui kamalimmasta neulepinnasta superihkuimmaksi? Se on niin suloisen kotikutoisen näköinen. Ja kotikutoisuus se vasta viehättääkin. Ehkä oudoimpana yksityiskohtana mainittakoon, että epäsiisti neulekäsiala näyttää minusta nykyään aivan syötävän söpöltä. Helppoja ovat tämän tytön huvit!

I'm overwhelmed by that garter stitch edge. It's odd how I used to not like garter stitch at all, and now it's my favourite! It gives such a home made feeling. And I like home made most of all! One peculiar thing about it is that I've started to admire some looseness/untidyness in knitting. I might have to try get rid of that...



Kuvissa kukkii keittiön pöydän pitkäksi hujahtanut salaatti ja sen mukana luikerteleva auringonkukka. En voi oikein uskoa kylväneeni auringonkukkaa salaattiruukkuun, koska sain taannoin ihastuksissani aikamoisen yliannostuksen tuohon lajiin. (Viltti riittää mainiosti.) Jotain sinne kuitenkin olin pannut, ja verson kasvaessa koitin kovasti muistella, mitä se oli ollut. Luulin sitä herneeksi ja haukkasin - ei ollut hyvän makuista. Tämä kukka on ainoa, joka säästyi minun ja kissojen hampailta, ja se on ehkä herkin koskaan näkemäni auringonkukka.

On the pictures you can see the flowers of a salad and a sunflover on the kitchen table. I have a tendency to forget what I plant in the pots, and so was the case with sunflowers. I wouldn't believe that it actually was a sunflower, since I admired the flower so much for long that I eventually grew tired of it (it's enough with the balnket). At one point I was sure it was a pea, and had a bite to taste - not good at all. But it was actually a sunflower, and a precious pretty one on top. This is the only one me or the cats didn't eat.

I Didn't Know There Were People Like Me

Tiedättekö, on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole ikinä siivonneet kellariaan. Vaikka ovat asuneet talossaan jo hyvän ajan. Vaikka heillä noin yleensä olisi kova kaipuu järjestykseen ja toisaalta oiva annos seikkailumieltä. Minä en tiennyt, kunnes löysin sellaisen itsestäni.

Did you know there are people who've never organized or cleaned their cellar? Even if they'd been living above it for quite a while? And even if they in general liked tidyness and were ready to accept challenges? I didn't, but I found myself being one like that.



Kellarimme on oikeastaan aikamoinen seikkailu, sillä täältä muuttanut vanha rouva ei lähtiessään tyhjentänyt sitä kovin perusteellisesti. Emme me sitä häneltä pyytäneetkään. Lisäksi tavaraa on ihan omasta takaakin, ja kulkuväylien kapeus on aiheuttanut päänsärkyä ainakin koko sen ajan, kun aktiivinen remontointi on asuinkerroksissa hiljentynyt. (Älkää silti luulko, että kaikki lattialistat olisivat paikallaan!) Eilen saimme lopulta aikaiseksi käydä suurimmat tavaramassat läpi ja heittää kaikkein käyttökelvottomimman tavaran suosiolla kaatopaikkakuormaan.

Our cellar is an adventure. The lady who lived here before left a lot of things down there, and we were actually quite happy with it. But we had things of our own to put in there, too. The piles seemed to grow larger all the time, though we've now been able to get our living room furniture back in. I felt guilty looking at the place, even more so now that we haven't done much up in the actual living area, eather (but don't go thinking it's all finished up here, eather!). Yesterday had to be the day to start going through the stuff, or else we would have never done it.



Voi sitä pölyisten, tyhjien muovipussien, vanhojen tuulilasinesteiden ja kuvuneiden maalinjämien määrää! Oli myös ikivanhoja miesten kalsareita, sukkia, paperisia rullaverhoja, auton kattotelineitä ja rullittain muovimattoa. Mutta onneksi väliin osui myös ihastuksen aiheita: Kellaritontun katkennnut ja käyttökelpoinen haarukka (pitääkin muistaa antaa sille myös ruokaa!), pala kotiseutuhistoriaa lääkepullon muodossa ja metallinen retkijakkara.



Boy, were there empty plastic bags. Also expired chemicals of all sorts, male underwear (ancient) and socks, paper curtains and rolls and rolls of plastic carpet. But the delightful part is that we also found the forks of our cellar elf, one unharmed and one broken (I will have to take him some food, too), a bottle bought from a farmacy that apparenty was here when the phone numbers were some two numbers shorter and a handy foldable metallic chair to take with when camping.



Joululahjapajani on aloittanut toimintansa, ja ensimmäinen pari on tullutkin jo uunista ulos (olen tyypillisesti aina ajoissa joulun suhteen). Lisäksi aloitettuna on muutama muun ajankohdan lahja ja kiitollisuudensoitus. Ehkäpä siitä sitten johtuukin, että olen vähän ahdistunut koko neulomisesta. Ei aina voi tehdä pelkästää toisille, on saatava itsellekin välillä. Kuulutan täten päätöksen, etten ota mitään stressiä itsetehdyistä lahjoista ensi jouluksi. Nyt on minun vuoroni.

I've finished my first present for Christmas (when it comes to Christmas, I'm an early bird). Some other gifts are on the needles, too. Maybe that's why knitting suddenly turned into work. I think you shouldn't only knit for others, but to yourself, too. So I made a decicion not to make a big deal out of Christmas this year. I'll cast on something for myself next.

Would You Let Her Guard Your Baby?

Siitä ihanasta tyttövauvasta tuli sunnuntaina ihanaakin ihanampi kummityttömme. Mieheni, joka juuri parahiksi ehti kotiin ulkomailta, sai kunnian pidellä lasta sylissä kastetoimituksen ajan. Minä katselin vieressä molempien ohimoilla helmeileviä hikikarpaloita. Oli kuuma!

The sweet, beautiful baby girl is now our sweet, beautiful goddaughter. My fiancé had the honor to hold the baby during christening. I stood beside them and watched both of them sweat. It was a warm day!



Tämä pikkuinen kisu tuli meille viime viikolla. Hän kertoi olevansa mitä etevin lapsenvahti. Hänellä oli esittää kaarnanpala, jossa kerrottiin, että Kissojen koulun univahdin erikoistumisopinnot on suoritettu arvosanalla "kattien katti". Minusta siinä oli tarpeeksi meriittiä pikkutytön henkilökohtaiseksi pehmoleluksi.

This little kitty came to us last week. She told me she's an excellent baby sitter. She had a piece of bark in her fist. It said on it that she had graduated from the Cat Academy, specializing on Dream guarding. Her degree was "purrrrfect". It sounded very good to me, so I told her she was hired.



Mietin vaan siinä seuraavina päivinä, mikä tuo arvosteluasteikko on, ja mihin kohtaan "kissojen kissa" mahtaa sijoittua. Kissayksilö vaikutti nimittäin melko touhukkaalta, ehkä jopa ylivilkkaalta. Ei ollut paikkaa, jonne tuo kisulainen ei olisi ryöminyt tai kiivennyt! No, sellaisia kai kaikki pentukissat ovat. Itse ristiäistoimituksessa kissa kyllä jo seisoi kiltisti paikallaan lahjapöydällä.

Don't you think purrrrfect should be one of the top grades in Cat Academy? I'm only asking because I started to question it after seeing how the little kitty behaved. Why, she seemed rather wild and curious even for a cat. But I guess that's just how kittens are. During christening her behavior was without a doubt blameless.



Milla-kissa
Ohje: Pointy kitty, Wee Wonderfuls
Muuta: Muista tehdä oikein kestävät saunat hyvillä saumavaroilla! Muuten voit joutua ompelemaan käsin melkein kaikki saumat uusiksi. Muista myös täyttää joka kohta oikein tiukkaan! Muuten voit joutua avaamaan osan saumoista lisätäksesi täytettä.

Milla the Cat
Pattern: Pointy kitty, Wee Wonderfuls
Comments: Be sure to make good seams the allow you to stuff hard! Otherwise you might end up sewing all the seams by hand, too. Remember also to stuff hard all over! otherwise you might end up opening the seams and adding stuffing.



Tänään sain muuten postia. Voitin Neulojan nurkkakunnassa arvonnan, jossa sai pyytää lankaa lempivärissään! Maijamirjami pahoitteli paketissaan, että tuli niin tylsät värit. Eihän se sinun syysi ole, Maijamirjami, itsehän värejä pyysin! Langat ovat ihanat ja olen niistä ihan sekaisin. Hiplailen niiden ihanaa pehmeyttä koko ajan. Korttikin on kaunis. Kiitoskiitoskiitos! Ihanaa muuten, että paketissa oli postimerkkejä! Olen tosi tympääntynyt postin tarralappuihin.

I got a package on the mail today. I won a ruffle in Neulojan nurkkakunta, lucky me! I got to choose my favourite colour yarn myself and got these! Lovely! Thank you, Maijamirjami! Special thanks for the stamps on the package. I don't particularly like that post office almost always uses those impersonal stickers instead of stamps.

Magical Fake Winter

Ensin nurmikolle laskeutuivat kirsikankukan terälehdet, nyt siellä on jo osa omenankukistakin. Tunnelma puutarhassa on kaunis ja mystinen, ikään kuin talven kauneimmat osat olisivat palanneet keskelle kesää. Sääli, että tunnelmaa on kovin vaikea tuoda valokuviksi.

Right after the cherry trees had sprinkled their last, white petals on the grass, the apple flowers started slowly doing their share. The atmosphere in the garden has been mystically beautiful for some days now - it's like the winter had quickly popped by and left its prettiest parts behind. I wish I could have captured the sight on camera just as it is, but it prooved to be impossible.



Otin kuvia ennen kuin leikkasin nurmikon talon kylkiäisenä saadulla ihanalla, vanhalla, tylsällä, mekaanisella vempeleellä. Onneksi osa lehdistä jäi näkyviin leikkaamisen jälkeenkin, ja uusia sataa päivä päivältä lisää.

I took these photos just before mowing the yard with an impossible but precious hand-aparated land mower that was in the celler when we moved in the house. I'm happy I didn't destroy all the fake snow on the grass, and new petals keep flowing down.



Nurmikko ei viime kesänä, sinä ensimmäisenä tässä talossa, oikein kasvanut. Osasyy oli varmaan kuivuus, mutta tänä vuonna asialle oli joka tapauksessa tehtävä jotain. Keväällä teimme maltillista muokkausta maahan ja levitimme siihen nurmikonsiemeniä ja multaa. Joissain kohdin nurmikko jo oikein rehottaa, joissain se on alknut olla raeruohomaisesti oraalla. Hyvä, jos noin pienellä vaivalla saimme sen parempaan uskoon.

Ja kuivuudesta puheenollen, katsokaahan kaikki Al Goren ja Davis Guggenheimin manio dokumentti Epämiellyttävä totuus.

Last year was our first one living in (and with) this house. The summer was exceptionally warm and dry, and the grass wasn't growing at all as it should've been. This spring we made an effort to make it better. We didn't do it quite by the book, but it seems that it was enough. New grass is peekin underneath the ground at all places now!

Speaking of warmness, I'd like take this opportunity to encourage all of you to find a way to see An Inconvenient Truth by Al Gore and Davis Guggenheim.



Olen yrittänyt miettiä, olivatko kissat eilen illalla vähemmän nälkäisiä kuin tavallisesti. Ne pääsivät nimittäin jostain kautta illalla livohkaan (nämä meidän karvakoivet eivät ole ihan yhtä vapaita sieluja kuin tämä upea kisu, vaikka melko paljon ulkoilevatkin). Tänään tuossa nurmikonleikkaustouhussa löytyivät isohkon linnun, ehkä rastaan, jäännöset. Jäljellä olivat koivet ja vähän ruumista. Mietin hetken ja hautasin löydökseni kukkapenkkiin. En tiedä, onko se oikea paikka pieneläimen haudalle. Ajattelin kuitenkin, ettei lintu panisi pahakseen, jos saisi jatkaa elämäänsä iiriksenä, joka on minusta vähän lintumainen kukka.



I have been trying to think wether the cats were less hungry than usual last night. They had somehow both found their way out, which they are not supposed to do on their own. Today, while mowing, I found the legs and a tummy of a big-sized bird, maybe a fieldfare. It must have been a cat, ours or the neighbours'. I burried the poor thing next to my irises. I thought maybe she wouldn't mind being a bird-like flower in her next life.



Olen ihan haltioissani lemmikeistämme. Nyt tarkoitan noita kukkia, vaikka en haluakaan vähätellä pysyvää ihastustani noihin nelijalkaisiinkaan. Joidenkin mielestä lemmikit saattavat olla jopa riesa, kun ovat niin kovia lisääntymään. Mutta täällä saavat täyttää vaikka koko pihan! Kukista löytyy riemastuttavia värimuunnoksia: puhtaita lemmikinsinisiä, hailakampia sinisiä, vaaleanvaaleanpunaisia/violetihkoja ja puhtaan valkoisia.



I can't begin to describe the fascination I feel towards the forget-me-nots in the garden. They are simply wonderful - so small and so big at the same time. I wish I had a whole garden full of forget-me-nots! There are several beautiful colours and shades of them here: the traditional bright blue, a much lighter version of blue, pale pink/purple and bright, clean white.