Because I'm Worth It

Sanoista tekoihin. Aloitin uuden neuleen itselleni, vaikka nuo kaikki edellisen postauksen mytyt ovat ihan entisellään ympäri nurkkia. Kyseessä on Modan 3/2007 malli 15, joka ei ihan heti hypännyt lehdestä silmille, mutta joka silti vaikuttaa ihan kelpo kesäneuleelta. Lanka ei ehkä riitä, mutta olen ajatellut, että siinä tapaksessa mustat hihat ovat juuri sitä, mitä sininen neuletakki tarvitsee. Sinisen ja mustan yhdistäminne on syntistä ja tuhmaa, siksi niin kivaa.

I started a new knitting project for myself, as I promised. The other ones may be a bunch of screeming UFOs around the house, but I don't hear them. This is a simple cardigan and the pattern is from a Finnish magazine Moda. I might not have enough yarn, but in that case, black sleeves may be the most perfect thing ever. It is very wrong to combine dark blue and black, and that's why it's so much fun.

Tuo ainaoikeinreunus helmassa ja hihansuissa on niin ihana, että saatan tikahtua. Miten ihmeessä ainaoikea niin salakavalasti vuosien saatossa muuntui kamalimmasta neulepinnasta superihkuimmaksi? Se on niin suloisen kotikutoisen näköinen. Ja kotikutoisuus se vasta viehättääkin. Ehkä oudoimpana yksityiskohtana mainittakoon, että epäsiisti neulekäsiala näyttää minusta nykyään aivan syötävän söpöltä. Helppoja ovat tämän tytön huvit!

I'm overwhelmed by that garter stitch edge. It's odd how I used to not like garter stitch at all, and now it's my favourite! It gives such a home made feeling. And I like home made most of all! One peculiar thing about it is that I've started to admire some looseness/untidyness in knitting. I might have to try get rid of that...



Kuvissa kukkii keittiön pöydän pitkäksi hujahtanut salaatti ja sen mukana luikerteleva auringonkukka. En voi oikein uskoa kylväneeni auringonkukkaa salaattiruukkuun, koska sain taannoin ihastuksissani aikamoisen yliannostuksen tuohon lajiin. (Viltti riittää mainiosti.) Jotain sinne kuitenkin olin pannut, ja verson kasvaessa koitin kovasti muistella, mitä se oli ollut. Luulin sitä herneeksi ja haukkasin - ei ollut hyvän makuista. Tämä kukka on ainoa, joka säästyi minun ja kissojen hampailta, ja se on ehkä herkin koskaan näkemäni auringonkukka.

On the pictures you can see the flowers of a salad and a sunflover on the kitchen table. I have a tendency to forget what I plant in the pots, and so was the case with sunflowers. I wouldn't believe that it actually was a sunflower, since I admired the flower so much for long that I eventually grew tired of it (it's enough with the balnket). At one point I was sure it was a pea, and had a bite to taste - not good at all. But it was actually a sunflower, and a precious pretty one on top. This is the only one me or the cats didn't eat.