Magical Fake Winter

Ensin nurmikolle laskeutuivat kirsikankukan terälehdet, nyt siellä on jo osa omenankukistakin. Tunnelma puutarhassa on kaunis ja mystinen, ikään kuin talven kauneimmat osat olisivat palanneet keskelle kesää. Sääli, että tunnelmaa on kovin vaikea tuoda valokuviksi.

Right after the cherry trees had sprinkled their last, white petals on the grass, the apple flowers started slowly doing their share. The atmosphere in the garden has been mystically beautiful for some days now - it's like the winter had quickly popped by and left its prettiest parts behind. I wish I could have captured the sight on camera just as it is, but it prooved to be impossible.



Otin kuvia ennen kuin leikkasin nurmikon talon kylkiäisenä saadulla ihanalla, vanhalla, tylsällä, mekaanisella vempeleellä. Onneksi osa lehdistä jäi näkyviin leikkaamisen jälkeenkin, ja uusia sataa päivä päivältä lisää.

I took these photos just before mowing the yard with an impossible but precious hand-aparated land mower that was in the celler when we moved in the house. I'm happy I didn't destroy all the fake snow on the grass, and new petals keep flowing down.



Nurmikko ei viime kesänä, sinä ensimmäisenä tässä talossa, oikein kasvanut. Osasyy oli varmaan kuivuus, mutta tänä vuonna asialle oli joka tapauksessa tehtävä jotain. Keväällä teimme maltillista muokkausta maahan ja levitimme siihen nurmikonsiemeniä ja multaa. Joissain kohdin nurmikko jo oikein rehottaa, joissain se on alknut olla raeruohomaisesti oraalla. Hyvä, jos noin pienellä vaivalla saimme sen parempaan uskoon.

Ja kuivuudesta puheenollen, katsokaahan kaikki Al Goren ja Davis Guggenheimin manio dokumentti Epämiellyttävä totuus.

Last year was our first one living in (and with) this house. The summer was exceptionally warm and dry, and the grass wasn't growing at all as it should've been. This spring we made an effort to make it better. We didn't do it quite by the book, but it seems that it was enough. New grass is peekin underneath the ground at all places now!

Speaking of warmness, I'd like take this opportunity to encourage all of you to find a way to see An Inconvenient Truth by Al Gore and Davis Guggenheim.



Olen yrittänyt miettiä, olivatko kissat eilen illalla vähemmän nälkäisiä kuin tavallisesti. Ne pääsivät nimittäin jostain kautta illalla livohkaan (nämä meidän karvakoivet eivät ole ihan yhtä vapaita sieluja kuin tämä upea kisu, vaikka melko paljon ulkoilevatkin). Tänään tuossa nurmikonleikkaustouhussa löytyivät isohkon linnun, ehkä rastaan, jäännöset. Jäljellä olivat koivet ja vähän ruumista. Mietin hetken ja hautasin löydökseni kukkapenkkiin. En tiedä, onko se oikea paikka pieneläimen haudalle. Ajattelin kuitenkin, ettei lintu panisi pahakseen, jos saisi jatkaa elämäänsä iiriksenä, joka on minusta vähän lintumainen kukka.



I have been trying to think wether the cats were less hungry than usual last night. They had somehow both found their way out, which they are not supposed to do on their own. Today, while mowing, I found the legs and a tummy of a big-sized bird, maybe a fieldfare. It must have been a cat, ours or the neighbours'. I burried the poor thing next to my irises. I thought maybe she wouldn't mind being a bird-like flower in her next life.



Olen ihan haltioissani lemmikeistämme. Nyt tarkoitan noita kukkia, vaikka en haluakaan vähätellä pysyvää ihastustani noihin nelijalkaisiinkaan. Joidenkin mielestä lemmikit saattavat olla jopa riesa, kun ovat niin kovia lisääntymään. Mutta täällä saavat täyttää vaikka koko pihan! Kukista löytyy riemastuttavia värimuunnoksia: puhtaita lemmikinsinisiä, hailakampia sinisiä, vaaleanvaaleanpunaisia/violetihkoja ja puhtaan valkoisia.



I can't begin to describe the fascination I feel towards the forget-me-nots in the garden. They are simply wonderful - so small and so big at the same time. I wish I had a whole garden full of forget-me-nots! There are several beautiful colours and shades of them here: the traditional bright blue, a much lighter version of blue, pale pink/purple and bright, clean white.