Trapped, Happy.

Me olemme muuttaneet. Itsemme, kissat, kukat ja pari patjaa. Suuri työ on siis vielä edessä, mutta asettuminen henkisesti uudelle paikkakunnalle on jo iso askel. Se on ollut helpompaa kuin luulinkaan. Kaikki on täällä ihanaa ja kivaa. Tänään kävin lenkillä meren rannassa ja tajusin, että juuri tuota suolaista levän hajua on ollut ikävä, vaikken ole asunut meren rannalla kuin muutamana kesänä. Helsinki!

We've moved. To be exact, we've moved ourselves, cats, plants and two mattresses. There's a whole lot of work ahead, I know, but I feel like I've already adjusted to the new environs and that's a lot, too. It's been easier than I thought. I've felt very happy here. I was jogging on the shore today and I realized that the smell of salty water and alga is just the thng I've been missing. Even if I've only lived near the sea a couple of summers. Helsinki!



Vieraat ihmiset ovat täällä kohteliaita, etenkin liikenteessä. En tiedä, miksi oikein olin ajatellut muuta. Kaupunki tuntuu pienemmältä.

I find the Helsinki people very friendly and polite. The traffic is smooth. I don't know where I got the idea that it would be the opposite. It feels like a smaller city from this perspective.



Kuinkahan iso tekijä kotiutumisessani on ollut kissoillamme? Ne sairastuivat kesän alussa keskeiseen epäluottamukseen ja alkoivat tapella keskenään. Kesän myötä tilanne vain paheni, ja jouduimme eristämään ne ovella. Lopulta nukuimme niiden takia eri huoneissa. En uskonut ihmeeseen, mutta se tapahtui. Uudessa kodissa tytöistä tuli taas sisaruksia, bestiksiä ja parhaita pelikavereita.

I wonder how much of my happiness is due to the recent changes in our cats' behavior. In the early summer, they suddenly lost confidence to each other. The fights got worse and worse and they both stressed a lot - not to mention us. In the end they had to be separated and we had to sleep in different rooms. I didn't expect a miracle to happen, but it did. In our new home the kitty cats are sisters, best pals and playmates again.



p.s. Otsikko viittaa pienentyneeseen neliömäärään, kadoneeseen puutarhaan ja hotellimaiseen kerrostaloon, jossa mistään ovesta ei pääse sisään ilman avainkorttia.

p.s. Trapped, why? We are living in much less space, with 100 % less garden and in a apartment building where you cannot get through any doors without a hotel-like key card.
But still happy.

Not the Most Perfect Match (but it was fun while it lasted)

Ravelryssä jo valittelinkin, että sekä malli että lanka olisivat varmaan toimineet paremmin erillään. Etenkin lanka, joka näyttää kauniilta sukkien sileässä jalkapohjassa, mutta ei niin ihanalta nurjana silmukkamössönä.

I already said in Ravelry that both the yarn and the pattern would have been better used separately. Especially the yarn. I think it looks beautiful in plain stockinette on the sole but not as nice knitted into bumpy purl stitches.



Malli oli vähän outo yksityiskohdiltaan, eikä lopputuloskaan ole ihan kaikkein parhaiten ikinä jalkaani istunut sukka. (Puikot olivat kyllä välikoon verran liian suuret. Olen tajunnut, että 3-milliset ovat ohuimmat mahdolliset bambupuikot, jotka eivät katkea kiristelevästä neulontatyylistäni. Joskus on pakko saada bambupuikkoterapiaa.) Jätin pois kärjen sileän neuleen, koska se oli minusta kooltaan liian pieni.

I don't especially like the detailing on the sock. For example, I left out the little stockinette area on the toe, I think it simply was too small. In addition, the fit is not the best I've experienced, if not the worst, either. I might blame myself on this one because I used size 2,5 needles in stead of size 2. I've realized that my tight knitting eventually breaks all bamboo needles smaller than size 2,5, and I really needed some bamboo dpn therapy this time.

Mutta pikkupalmikoiden neulominen oli sikahauskaa, ja sehän on tärkeintä! Unelmanpehmeä lanka tuntuu ihanalta jalkaa vasten.

BUT it was great fun knitting the baby cables. That's what counts! And the socks are awfully warm and soft.



Austrian socks
Ohje/Pattern: Favorite socks
Puikot/Needles: 3mm/#2,5
Lanka/Yarn: Fleece Artist Basic Merino Socks in shade Aqua (thanks again, Terhi!)

Things to Miss in Tampere, part II

Amurin työläismuseokortteli. Tästä ovat kertoneet aiemmin muutkin, mutta ah, se on kyllä niin ihana, että kannattaa mainostaa. Tampereen paras museo ja paras tuntemani museo. Täällä me menimme naimisiinkin! Lupasimme käydä täällä joka kesä jatkossakin.

Amuri museum of workers' housing. It is clearly the best museum I know. And it's the place where we got married. We promised to go every summer.



Tähän sarjaan on pitänyt tulla muitakin paikkaesittelyjä, mutta olen juuri nyt riidoissa kamerani kanssa. Pitää ainakin hankkia sille uudet patterit ennen kuin yhteistyö voi jatkua. Nämä kuvat otin kännykkäkameralla, ja se näkyy. Mutta oikeastaan olin kyllä iloisesti yllättynyt kännykkäkuvien tasosta! Minulla on uusi puhelin, ja siinä on ekaa kertaa kamera. Puhelin on käytössä ollut tosi kiva!

I've been meaning to post about a whole more of places in Tampere, but me and the camera, we're not exactly friends nowadays. I must at least get new batteries before we can speak again. These pictures were taken with my cellular phone, as can be noticed in the quality. But really, I was kind of surprised of how good the pictures turn out anyway! Overall I'm really pleased with my new phone.

For the Little Sailor

Pieni, ihana kummipoika onkin jo iso poika, 3 vuotta. Ja tomerampi päivä päivältä. Kun tein tätä pikkuista reppua hänelle lahjaksi, en saanut sitä kuvaa mielestäni: Niilo vetäisee repun selkään ja lähtee merille. Heippa!



Ei kai sentään. Reppuun mahtuu vain olennaisin, ehkäpä rakas Rotta kavereineen? Toivottavasti Niilo tykkää siitä. Minä ainakin tykkään. Ja olen jotenkin avuttoman onnellinen siitä, että osasin tehdä säädettävät olkaimet.



My little, dear, sweet godson is already quite big, three years old. And he's more lively every day. When I made this little rucksack for his birthday, I just couldn't get the image out of my head: Niilo puts on his backpack and shouts: "Bye, everyone! I'm off to the sea!"

Not really. The bag is not big enough for sailing trips, it might only have room for the dear Rat. I hope he likes it. I know I do! Though something tells me I shouldn't be this happy for being able to figure out adjustable straps.



Backpack for the Little Sailor
Pattern: Oma / My own
Yarn: Puuvillan jämiä / Odds and ends, all cotton
Hook: 4 mm

The Premier Roses

Ensi-iltaruusut ovat jo melkein kaikki kuihtuneet, mutta show jatkuu. Olen pakahtua ylpeydestä, kun katselen sitä menoa. Tervetuloa esityksiin!



The roses have almost all faded, but the show goes on. Our theater group is playing The Emigrants by Slawomir Mrozek. I'm so immensely proud of our guys!

Cable love

Palmikkoneuletta on sitten kiva tehdä! Ja se on ihanan näköisiäkin. Miksiköhän on tullut niin vähän tehdyksi? Jokon Lina on aivan erityisen ihastuttava ohje. Siitä tuli siskon nimpparilahja. Ja toinen on jo puikoilla.



Cables are lovely and fun to make. I wonder why I knit so little of them? Joko's Lina is especially nice. I gave this first one for my sister. Another one is already half-way through.

Lina (pattern - ravelry)
Yarn: Teetee Alpakka doubled
Needles: 4 mm
Mods: I started decreases about half a pattern repeat earlier, because of the heavier yarn choice.



Austrian socks oli matkaneuleenani Italiassa, mutta neulemojo ei tullut mukaan sinne. Aloitin sukan vasta paluumatkalla. Sitä on ollut mukava neuloa, koska palmikoissa on minulle juuri sopivasti haastetta, mutta joistain selviä heikkouksiakin on ollut nähtävissä. Suurin on ehkä se, että tämä ihana lanka olisi ehkä ollut enemmän edukseen sellaisessa mallissa, jossa ei olisi ollut näin paljon nurjaa pintaa. Nyt se on kauneimmillaan jalkapohjassa, mikä on sääli. Toiseksi sukan yksityiskohdat eivät minusta ole ihan kohdallaan. Suuritöinen palmikoitu icord-reuna ei esimeksiksi pääse näin monimutkaisen varren kanssa ihan oikeuksiinsa.

My vacation knitting in Italy was supposed to be Austrian socks, but I guess I hadn't taken my knitting mojo with me. I started them somewhat involuntarily on the flight back. Since then, I've been thrilled twisting these tiny cables. I do have some complaints, however. The greatest one is that I should have chosen a different project for this lovely yarn since it's not as pretty purled as it is knitted. I can tell by looking at the bottom of the foot. The other one is that I don't really like the detailing on the sock. For example, the cabled icord edging. it takes up quite a lot of time but it doesn't really show on a sock that has a stitch pattern this complicated.



Minusta on mukavampi neuloa palmikoita suomeksi kuin englanniksi. Itse asiassa koin aivan jonkin aikaa vuosia sitten jonkinlaista palmikkokammoa, kun olin kuullut, miksi sitä englanniksi kutsutaan. Kaapeli muka! En erityisesti innostu ajatuksesta, että koristelisin vaatteitani kaapeleilla. Helmineuleen kohdalla on vähän sama juttu: "sammalneule" ei kuulosta läheskään yhtä hienostuneelta.

When knitting cables, I translate them into Finnish. In Finnish we call them braids and I'd much more like to decorate my clothes with braids than cables. It's the same with moss stitch - the Finnish term, pearl stitch, sound more elegant to me.

Paljon kiitoksia Kirsille timantista! Kiitos myös Lellulle jo aikapäiviä sitten annetusta tunnustuksesta. En muistanut sitä mainita, mutta mieltä se on tietysti lämmittänyt senkin edestä. Täytyy kai myöntää, että en oikein osaa jakaa näitä eteenpäin. Syy ei ole se, ettenkö osaisi mainita tämänhetkisiä suosikkejani blogien joukosta, mutta en vaan halua. En ole oikein koskaan ollut hyvä tekemään sellaisia listoja. Olen silti oikein, oikein iloinen näistä muistamisista! Kiitos!

Thank you, Kirsi and Lellu, for remembering me when giving out honors. I guess I must admit that I'm not really good in forwarding them, though. I could, of course, name my favourites, but I relly don't want to. I've never been up to that kind of things in fear of hurting someone. But I am really, really glad I got these!

Things to Miss in Tampere, part I

Arboretum.





Jos käyt tai asut Tampereella, paikka on nähtävä! Ei pelkästään näiden ruusujen mutta myös muiden kukkien, erikoisten puiden ja kauniiden puro- ja järvimaisemien vuoksi. Mahtavia maisemia olisi vaikka kuinka paljon kuvattavaksi, mutta sen yhden kerran, kun minulla oli kamera mukana, patteri loppui kesken kaiken. Mutta ruusuista ehdin saada kuvia.



If you visit or live in Tampere, the Arboretum is a must. Not only because of the rose garden, but also because of other flowers, exotic trees and beautiful views to the lake. There is so much to photograph, but I seem to miss having my camera with me when I'm there. This time the battery died before I could get to it all. But I got roses, and they are the most important!