Winds of Change

Meillä on nyt menossa viimeinen kevät nykyisessä asunnossamme. Jonkin epämääräisen ajan sisällä muutamme noin 170 km etelään, siihen kaupunkiin, johon monet tututkin tuntuvat juuri nyt päätyvän. Tai sen viereiseen.

We're saying good bye to our little nest. The time is not set up, but we will (have to) move to the capital area some time quite soon.



Katselen hartaana kukkivia luumu- ja kirsikkapuita sekä jo nupullaan olevia omenapuita, sillä en tämän jälkeen enää näe niitä kukassa. Tulevassa kodissamme tuskin on pihaa, mikä on vähän surullista, mutta toisaalta myös aika vapauttavaa. Yritän viettää nyt paljon aikaa siellä, kuten myös lähiympäristön muissa rakkaissa paikoissa, pikkuisella saarella (Meidän Saarellamme) ja Arboretumilla.

The plum and cherry trees are in bloom, and they will soon be accompanied by the apple trees. This is the last time I see their flowers, so I must watch them carefully. It is not likely that we will have a private yard in our future home. A part of me grieves, the other part is a bit relieved - I never felt I could really master my garden. But for now, I'm trying to spend as much time there as I can. And in some other dear places, too, like the little island ("Our Island") quite close to us and the Arboretum.



Aika paljon ehdimme asunnossamme tehdä, ja suurelta osin se onkin jo mieleisemme. Ihan kaikkia juttuja ei ehditty aloittaa ennen kuin äkillinen tieto muutosta tuli. Nyt en enää halua tehdä täällä kuin välttämättömän. Kamala, rehottava pensasaita täytyy siistiä, mutta kokonaan leikkaaminen saa jäädä, kun seuraava mahdollisuus taitaisi olla vasta syksyllä. Olkoon se seuraavien murhe.

We did quite a lot of work on the house and it does please us now for the most, but some things didn't get started. I don't feel like doing anything but the necessary now. The hedgerow is really old and in poor condition, but it should not be cut this time of the year, so I think we'll leave it for the next ones to worry.



Muistaakseni tätä pientä taloa kokosin Flickriin oman kansion kodille. Suurin osa kuvista on tuttuja täältä blogista, mutta nyt ne voi nähdä yhdellä silmäyksellä.

To honor this sweet little place, I created a set called Home at Flickr. The pictures have mostly been published here, but now they can bee seen at a glance.



Vaikka lähtöön liittyykin haikeutta, olemme jo kovasti innostuneet tulevastakin. Kaikki on vielä ihan auki. Niin jännittävää!

There's some grief in departing, but there is a whole lot of joy in moving on. We have some decicion-making ahead of us. So exciting!

--



Kuten moni varmaan tietää, vuohenputki, tuo todella helposti sikiävä rikkaruoho, on erinomaista syötävää. Minä puntaroin tosi kauan ennen kuin sain aikaiseksi onkia tietoa kyseisen kasvin käyttämisestä ravintona. Jos vaikka lankojen päässä vaikka sattuisi olemaan muita yhtä saamattomia, kokoan tähän sen, mitä opin pikaisella nettikierroksella:

- Käytä nuoria lehtiä, yhä kurtussa olevia tai vasta auenneita, vaaleanvihreitä ja kiiltäviä.
- Pese ja käytä sellaisenaan joko salaatissa tai pinaatin tapaan ruoanlaitossa.
- Vuohenputkessa on mieto ja miellyttävä maku ja se sisältää rautaa ja C-vitamiinia.
- Varo myrkyllisiä näköislajeja! Wikipediassa on selkeät tunnistuskeinot.

Testattu on jo vähän joka ruokalajissa ja toimii. Vuohenputki alkaa olla
pihalta jo loppu!

I've been making food from an annoying weed that's trying to take over our yard. I couldn't find what it is in English, so I'll just say they taste great, but you really should check out you're not eating this, this or this (very poisonous).



--

Jotkut saattavat kaivata käsitöitä tänne tullessaan. Viime aikoina on ollut vähän suvantoa, mutta nyt on jopa neljä työtä saavuttamassa loppupisteensä. Lisää siis niistä pian!

I'm sure some of you come here for the knitting content, and I'm sorry for the lack of it lately. However, altogether four objects are now very close to the finishing line... So stay tuned!

Pitkä, ihana, lämmin viikonloppu on takana. Koko vapun oli odottamattoman kaunis sää! Terho oli perjantaina ansaitulla lomalla, minä taas varastin itselleni yhden lomapäivän. Käytiin pitkästä aikaa siinä paikassa, jossa meidät vihittin, eli lempparikahvilassamme. Sisäpiha oli avattu kahvilavieraille.

A lovely mini-holiday is almost over. The weather during the celebration of the first of May was warmer and lovelier than I would ever have expected! Friday was a regular workday, but Terho had it free (deservingly) and I decided to play hookie. We had a lovely cup of coffee with some homemade bread in the place where we got married, that is, in our favorite café.

The I do -stairs

Olen hitaahkosti neuloskellut puuvillaista neuletakkia. Tykkään kovasti Penelope Cruzin neuletakeista, jotka välähtelevät eri elokuvissa. Tarkotukseni oli vuosikausia tehdä Novita-lehden Penelope. Pohdittuani asiaa päätin kuitenkin, että haluan ennemminkin Volver-neuleen kuin Kapteeni Corellin mandoliini -neuleen. Valitsin väriksi hehkuvan oranssin ja totesin, että Dropsin 95-21 on minun Penelopeni. Teen neuletakkiin hiukan erilaisen kauluksen.

I've knitting a cotton cardigan for myself. I really like Penelope Cruz's cardigans seen on various films, and for years I've been meaning to knit a Penelope-inspired cardi from Novita magazine. After some thought on the subject, I decided I'd rather go Volver than Captain Corelli, and when I saw model 95-21 from Drops Design, I decided it would be my Penelope. I'm trying to change the collar into something that pleases me more.



Koukulla on ollut pikkuinen reppu pienelle miehelle. Virkkaaminen on hauskaa, mutta repun nauhojen ajatteleminenkin puistattaa, joten olkoon nyt vähän aikaa tuollaisena pussina vaan.

I've crocheted a backpack for a little boy. It's been fun, but I don't feel like thinking about the straps now, so I'll let it be for now.

I guess the cat hair wasn't a necessary element on the backpack after all.

My Favourite Place

Oma kuisti on paras ja mukavin paikka maailmassa. Siellä istuessa arkisinkin asia tuntuu juhlalta. Ja se on älyttömän lämmin paikka!

Our front porch is the best place in the world. It turns the most ordinary things into everyday luxury. And it is so warm, so warm!





Kun minä paahdan auringossa, kissat oleilevat vähän viileämmällä nurmikolla.

While I bath in the sun, the cats enjoy the freshness of spring grass.



Tänään kuisti pukeutui juhla-asuun.

In celebration of May the first, the porch got a more festive outfit.

Nighttime Snack

Joku on puputtanut kohta kaikki krookuksemme suihinsa! Vain varret jäävät, joskus muutama terälehtikin. Minulla on aavistus, kuka on öinen syöpöttelijä. Se taitaa olla vahtirusakkomme! Mutta mikä on saanut sen tänä vuonna niin nälkäiseksi, että kukat menevät parempiin suihin? Aiempina keväinä kasvit ovat saaneet kasvaa. Takapihalla on toistaiseksi enää muutama yksilö elossa. Onneksi sinililjat eivät kelpaa ollenkaan.

Someone has been hungry enough to eat out our crocuses one by one, night by night. I suspect the Bunny the Brown Hare, who has occupied himself as our house guard. But why? He didn't care for flowers before! There are still a few individuals left on the back yard but come tomorrow, they may be gone. Luckily, the scillas at least are left in peace.



Myöhästyin vähän Elisan keltaisesta haasteesta, mutta tässä ovat minun keltaiset kuvani silti. Keltainen on ihana väri ja sopii ihanasti kaikiin keväisiin kukkiin.



Elisa asked for yellow pictures. The challenge is over already, but I'd like to share my yellow crocuses anyway. Yellow, flowers and spring. What could be more refreshing?

Help Yourself Some Flowers for Breakfast

On kevät. Sen huomaa, kun yrittää syödä aamiaista keittiön pikkuruisen pöydän ääressä. Siihen ei lautanen mahdu! Siinä on juuri ja juuri tilaa kahden kissan mutustella herneenversoja. Tai ei niinkään, sillä välillä ruukut kolisevat lattialle.

It's spring. You can tell by looking at our tiny kitchen table. There's no room for eating. There's barely room for two cats to sit and chew on the pea sprouts. Or not, since they occasionally drop down a plant or two.



Pöydällä oleva paperilappunen on tulokseni pikavärianalyysistä. Eurokankaassa minut kiskaistiin peilin eteen istumaan ja edessäni liehuteltiin erivärisiä kankaita. Se oli kyllä ihan kivaa, mutta minua hiukan hämmensi, että monet analysoijat olivat epävarmoja, olenko lämmintä vai viileää tyyppiä. Olen kyllä aina tiennyt olevani lämmin, ja siihen tulokseen asiantuntijatkin lopulta päätyivät. Näytän ihan kamalalta kylmissä väreissä!

The little piece of paper on the table is the result I got in a free colour analysis I was in at a fabric store today. I enjoyed the quick test, but I was suprised that the experts first doubted if I'm a warm or a cold colour type. I've always known that I wear warm colours best, and so did the analysists, too, after giving it some thought. I really look dreadful in bright, cold colours!


--

En kestänyt katsoa tyhjää valokuvanpaikkaa Ravelryssa, joten latasin Flickriin pari kuvaa häähuivistani ja siinä samassa koko asusta. Soutaa, huopaa! Jouduin rajaamaan kuvia aika paljon, joten jätä ne nyt joka tapauksessa sinne vain.

I hate to see a blank picture space on my Ravelry projects page, so I gave up and uploaded some pictures of my wedding dress on Flickr. I swear this was the last time i changed my mind! I had to crop the pictures quite a bit, so I won't show them here.

Like Daughter, Like Mother

Eipä taida sukkahuluus hellittää minullakaan.

I doubt I will heal from the sock fever any time soon, eather.



Noro socks
Pattern: Improvised toe-up
Yarn: Noro Kureyon Sock Yarn
Needles: 2mm

Like Mother, Like Daughter

Meillä on ainakin yksi villasukista villiintynyt minun lisäkseni. Pikku kissaseni! Häntä varten täytyy aina olla villasukka makuuhuneen matolla. Mihin sukkani asetan, siitä tulee Putjakkeen uusi nukkuma- ja vartiopaikka.



Besides me there's one in my family who's crazy about woolen socks. My little cat! She needs to have a sock on the bedroom carpet for her to guard and sleep on.



Näin keväällä on kivaa taas katsella, kun kasvit lähtevät käyntiin. Appelsiinipuu tekee lehtiä tosi kivannäköisellä aukirullausmenetelmällä!



I like to watch plants grow in the springtime. It's fascinating to see how the orange tree folds its leaves open!



--

Taisin sanoa, että näyttäisin vähän lisää hääkuvia piakkoin. Olen nyt katsellut kuvia ja olen niistä oudolla tavalla mustasukkainen. Kaikki oli kovin yksityistä ja kaunista. En ole ainakaan vielä valmis lataamaan kuvia kaikkien nähtäville. Ehkä joskus.

I think I mentioned before that I would show some more wedding pictures soon. I'm sorry, but I've thought about it and come to a conclusion that I won't do it in the near future. I need to cherish the happy memories privately. Maybe later.