A Blanket to Be

Tässä on kasa karkkivärisiä puuvillaisia tilkkuja peittoa varten.
This pile is to grow up and be a cotton blanket.



Tai oikeastaan kahta peittoa. Tai enempääkin. Kun kaikkia näitä värejä katsoo samalla aikaa, alkaa väistämättä tuntea huimausta. Olen taistellut löytääkseni järkevän tavan jakaa tilkut, jotta saisin ne kaikki kulutetuksi kahteen peittoon. Ehkäpä näin?

Or more than one blanket. I've started feeling dizzy looking at all these candy colours at the same time. But I may not even be able to divide them into two decent colour combinations. This is the best I could do last time I tried:



Upa haastoi minut kertomaan outoja asioita itsestäni. En keksinyt mitään kovin outoa. Tässä on kuitenkin lista elämäni tarpeettomista yksityiskohdista.

1. Tykkään täyttää kyselylomakkeita. Tykkään, jos minulle soitetaan Suomen Gallupista. Palautan aina asiakastyytyväisyyskyselyt. En tee tätä hyvää hyvyyttäni tai arvonnan vuoksi, vaan siksi, että minusta on mukavaa miettiä, mitä mieltä olen asioista tai kuka on vastuussa perheemme ruokatavaraostoksista.

2. Olen melko huono kestämään painetta, mutta ilman painetta en saa lähestulkoon mitään aikaan. Aloitan aina viimeisen spurtin vähän liian myöhään. Olen kuitenkin oppinut vuosien myötä saamaan asiat useimmiten valmiiksi määräaikaan mennessä - nipinnapin.

3. Minulla on paljon naruja. Tykkään kovasti lahjoista, ja minusta on ihanaa, jos ne on paketoitu kauniisti. Käärin lahjapakettien narut rullalle ja panen säästöön uudelleenkäyttöä varten. Esimerkiksi jouluisin saan myös muiden lahjojen narut selvitettäväksi ja säilytettäväksi. Säilytän myös suuren osan lahjapapereista. Luulen, että joskus tämä naru- ja paperiasia kasvaa vielä ongelmaksi asti.

4. Pyykkimme noudattaa kuivuessaan sotilaallista järjestystä. Vaikka pyykin ripustelu yleensä on kivaa, etenkin ulkona, mustan pyykin kohdalla asia on päinvastoin. Mustasta sukkamerestä on kovin vaikeaa löytää pareja.

5. Osaan heiluttaa korviani. Hyvällä päällä ollessani voin heiluttaa yhtä korvaa kerrallaan.

6. Olen sillä tavalla ujo ihminen, etten oikein osaa kuvitella haastavani ketään meemiin. Tämä meemi on kuitenkin vapaata riistaa sille, ken sen haluaa ottaa.

Upa challenged me to tell six weird things about me. I thought about it, but didn't come up with anything that weird. Here's a list of insignificant details about me:

1. I like gallups. I like to fill out questionnaires and I like it when someone calls me and asks questions. It's not because I want to help, it's because I like to think about these things they ask me: my opinions on advertisement, who should be the one to decide about groceries in our family, etc.

2. I don't think I'm particulary good handling pressure, but without it, I'm no good to anyone. I tend to start things too slowly, and not to start hurrying when I should. I'm getting better with deadlines though.

3. When I get a present, I take the string off and neatly fold it and store it for future use. I also get to store the strings from other people's peresents. In addition, I store most of the wrapping paper on everybody's gifts. I'm afraid this habit will slowly hit me back...

4. I like to put fresh laundry to the clothesline, especially outside. But it all has to hang there very much in order, for example, socks in pairs. I do not like black laundry, since it is so impossible to find pairs in it.

5. I know how to wiggle my ears. In the good mood I can wiggle them one by one.

6. I cannot picture myself challenging anybody with a meem. I guess I'm a bit shy that way.

Where's the Sock Cemetery?

Olen tehnyt viime kuukausina itselleni useat uudet villasukat, ja lisää on suunnitteilla. Mitä minun siis on tarkoitus tehdä kaikille vanhoille villasukilleni? Mihin ihminen oikeastaan tarvitsee uusia villasukkia? Vanhathan voi aina parsia. Tämäkin vanha pari sukkia on rakkampi kuin blogillinen uusia.

I've got quite a many pairs of handknit socks. Recently, I've knit more pairs and I'm palnning to go on. So what am I supposed to do with the old ones? Why do people need more pairs of handknit socks? The old ones are reparable. And they are the dearest ones!

I've had these socks since I was ten years old. They are probably made by my Mom. Last time they had four holes on them.

Talking about Knee-highs

Polvisukat ovat todella käytännöllisiä ja kauniita. Talvisin ne ovat minulle välttämättömiä. Sukkasillaan-kirjassa on tsiljardi ihanaa polvisukkamallia. Ikävä puoli on se, että niissä on nilkkasukkia enemmän neulomistakin, ja koska olen hiukan hidas neuloja, ohuella langalla toteutettu projekti saattaa kestää iäisyyden.

Knee-highs are practical and beautiful. Due to our living conditions and my dressing habits, I find them an essential part of my wintertime life. In the book Sukkasillaan there are more patterns for knee-highs than I could whish for. The bad news is that I am a slow type of a knitter and these projects sometimes seem to take forever.



Tässä on jälleen yhdet sukat, jotka valmistuivat jo ennen blogin perustamista. Ne ovat Vikkelisukat tuosta mainitusta Sukkasillaan-kirjasta. Odotus oli korkealla, sillä tämä malli oli ensinäkemältä paras kirjassa. Käytinkö sitten väärää lankaa vai puikkoja vai molempia, näistä tuli kuitenkin aika löröt. Kuminauhan lisääminen varrensuuhun auttaisi varmaan hieman, mutta ei pelasta kokonaisuutta. Huomaathan, kuinka toinen sukka valuu kuvattaessa alaspäin.

These socks were finished in January. The pattern is from the Sukkasillaan book mentioned. Since it was my favourite pattern in the book my hopes flew high. But eather the needles or the yarn or both were wrong, and the socks turned out a bit loose on their appearence. See, how one of the socks is slowly going down...



Kyllikki Mitrosen mallit ovat jalkaani aika suuria. Villasukkiin annetaan yleensäkin vain yksi ympärysmitta, joten ohjeen mukaan kokoa voi säätää vain pituussuuntaan. Pieni jalka on kuitenkin yleensä vastaavasti myös kapeampi. Yritän sinnikkäästi tehdä istuvia sukkia, mutta toistaiseksi niin näissä kuin muissakin neulomissani sukissa omat ylimääräiset kavennukseni näyttävät vähän pöljiltä. Ei lähikuvaa niistä.

The designer Kyllikki Mitronen's socks are quite large for my feet. I've been forced to try tomake some increses of my own to get fitting socks. I whis there would be instructions on how to knit a sock for smaller feet - not only shorter, but some narrower, too. When I have to make up my own extra decreases, they tend to spoil the whole structure. Sorry, no close-ups!

Noh, eivätpä nämä sukat kauaa kuitenkaa kestä. Tein ne Ohuesta Pirkkalangasta eikä se todellakaan ole mikään sukkalanka, ainakaan yksinkertaisena. Sukat nukkaantuvat todella pahasti käytössä ja nyt näyttää, että joissain kohdin on jo reiän riski. Onneksi tykkään parsia sukkia! Pirkkalanka on minusta kyllä joustamattomuudestaan huolimatta ihanaa lankaa, se on jotenkin niin käsintehdyn tuntuista kaikessa epätasaisuudessaan.

Well, I shouldn't be complaining, these socks won't last that long anyway. The yarn I used was Ohut Pirkkalanka and it definitely is no sock yarn. After only a few week's wearing the socks look very old and I think there might be holes quite soon on them. Luckily I like to repair old socks. Otherwise I like the yarn very much.



Vikkelikuvio ja varrensuu neulottiin kaksinkertaisella nurjalla, jota en ollutkaan ennen tehnyt. Kuvio ei kuitenkaan näytä kivalta. Taidan ostaa ohjeen suosittelemaa Sisu-lankaa ja kokeilla näitä sukkia joskus uudelleen.

The purl stitch is not a plain one, it is a kind of a "double purl stich" (I do not know the right term in English). It resembels the Nubb stitch that is shown in Knitting on the Road. It was fun to do, but I don't really like how the details turned out. I might buy some Sisu yarn that the pattern called for and try again with hopefully better luck!

Lopuksi näytän vielä ihanan uuden kirjani: Sortavalan arkkitehtuuria 1864-1939. Sain senkin myöhäisenä syntymäpäivälahjana. Se on UPEA.



This is another belated birthday peresent. A book on the architecture of Sortavala from the years 1864-1939. Sortavala is a town in Russia. It, as its surroundings, used to belong to Finlad until the war of 1939-44. Some of our best architecture was left on the other side of the border when the war ended. So it is in Finland's interest as well as Russia's (maybe even more) to preserve these fine examples of our culture. The book is GORGEOUS.

How to Take Flattering Pictures of Your Legs

Tiistaina teimme rakkaani kanssa kevätretken. Alunperin se oli minun työretkeni, mutta ajattelevainen mieheni teki päivästä hauskanpitoa tulemalla mukaan. Kiitos, Terho!

Me and my boyfriend (what do you actually call a boyfriend you live with?) were on a field trip on Tuesday. I was supposed to drive quite a long way on working purposes, and he was kind enough to come with me. We had splendid time. Thank you, Terho!



Matkalla piipahdimme hänen vanhempiensa luokse haukkaamaan vähän evästä. Sain sopivan tilaisuuden kuvata avo-anopilleni joululahjaksi tekemäni sukat, joiden mahtavan langan olin voittanut Marin arpajaisissa. Malli on Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks.

On the way, we stopped by his parents' house to have a snack. I had an opportunity to photograph the socks I made for his mom for Christmas. The pattern is from Nancy Bush's book Knitting Vintage Socks. The lovely yarn used had been won in Mari's ruffle.




I carefully considered if I wanted to have more of these off-focus pictures here, but there's a lesson that can only be learned through this picture. So let it be this time.

Eivätkös sääreni näytä tässä kuvassa melko lyhyenlänniltä? Mutta katsohan seuraava kuva!

Don't my legs have a kind of a shortish appearence on the picuture? Just check out the next one!



Nämä Sukkasillaan-sukat minulla oli tuona päivänä jalassa. Näiden kahden kuvan perusteella on ilmiselvää, että sääret pitää aina kuvata mahdollisimman matalasta perspektiivistä. Noh, ehkä sukan varren pituudella on myös pikkuriikkinen osansa ilmiöön. Mikä saa minut haluamaan lisää polvisukkia.

These are the socks I was wearing that day (the pattern is from a Finnish book Sukkasillaan). You do understand now that legs have to be photographed from a low angle, don't you? (Though the pattern itself may play a role on the different appearences. In that case, I will only use knee-highs from now on.)

The Cappucino Carpet

Rakastan eteläeurooppalaista maitokahvia!

I love pressed, dark coffee with milk.

Oh well, not all the coffee boards are always that clean.

Tein pieneen keittiöömme pienen maton Erika Knightin Tyylikästä virkaten -kirjan idean mukaan. Virkkasin sen ketjusilmukoilla matonkuteista. Käytin aivan liian pientä virkkuukoukkua.

I crocheted a small carpet for our small kitchen floor. I got the idea from a book by Erika Knight, Simple crochet. The hook I used was way too small.



Eikös alakin heti tehdä mieli kahvia?

Doesn't it make you feel like a cup of coffee?

Slow, Grey Sunday

Tämän aamun tunnelmia:

This morning's overall atmosphere:







Sirpaleet toivat onnea. Sisko kävi tuomassa minulle syntymäpäivälahjan. Miten äärimmäisen anteliasta!

Broken glass always predics good luck. So did it this time, too. My sister stopped by and gave me this wonderful birthday present!

Never mind the jeans underneath my dress, They weren't supposed to show!

P.S. Aiemmin postasin otsikolla "My Idols". Jätin ainitsematta erittäin oleellisen idolipariskunnan, joka ei tietääkseni pidä blogia. Kris ja Jon rokkaavat! (Hieman turhaa tietoa: eräät toiset näemmä bloggaavat.)

P.S. Previously, I posted on the subject "My Idols". I failed to mention the very cool couple Kris and Jon. As far as I know, they don't blog, but guess who else do?

We Share the Squares

En ole ainoa, joka on ihastunut Tertun tekemään isoäidintilkkupeittoon. Itse asiassa kaikkein ihastuneimpia siihen ovat kissat. Säätelen heidän nukkumapaikkojaan siirtämällä peittoa. Tänä aamuna Jalumba vetäisi peiton tuolilta päälleen ja jäi lepäilemään.

It's not only me who's in love with the granny square blanket. The cats love it even more than I do, if that's in any way possible. They fall asleep on any chair the blanket is on. This morning Jalumba wanted to rest underneath it.



P.S. Yritän päättää, mikä kuvakoko näyttää parhaimmalta. Siksi esillä on tällä hetkellä vähän sitä sun tätä. Isot kuvat ovat yleensä näyttävämpiä, mutta en tiedä kestävätkö kaikki kuvani sitä. Esimerkiksi kissakuvien heilahtelu sattuu näin isossa koossa jo silmään. Olisi kuitenkin mukavaa, jos voisin pitää kaikki kuvani saman levyisinä. Jos sinulla on mielipide kuva-asiaan (tai oikeastaan mihin vaan), ole ystävällinen ja kommentoi!

P.S. I'm trying to decide whether to use the bigger or the smaller picture size. For the while, there are both sizes on the show for comparison. I'll change it later for the better (I'd like all the pictures to be of the same width). If you happen to have an opinion, please comment!

My Idols

Nämä neulebloggaajat ovat saaneet minut koukkuun:
I'm hooked on these blogs:

100% pura lana
Kaikkein ensimmäinen idolini oli Mari, ja hän on yhä ylivoimainen ykkönen. Hän on tuottelias, värikäs ja tyylikäs.
Mari is the first one of my idols, and she's bound to stay number one. She's very productive, colourful and stylish.

DancesWithWool
Lene on upea tarinankertoja ja tinkimätön oman tyylinsä seuraaja. Olisinpa joskus itse yhtä viisas.
Lene is a great story teller and she has a very distinctive style. I wish I could be as wise as her when I grow up.

mustaa villaa
Terhi on kaikkien tuntema ja ihailema. Hänen töidensä lankeamaton yksinkertaisuus on kadehdittavaa.
Everybody knows and admires Terhi. Her works never fail to be simple on their looks.

neuletiheys
KirsiÄr on loistava kirjoittaja ja niin kovin nopea projekteissaan. Alunperin tämä postaus sai minut koukkuun.
KirsiÄr knows how to knit and how to write about it. The site is in Finnish only.

Huippuhomma
Katrilla on loputon mielikuvitus ja kovin kadehdittavia tapoja käyttää aikaansa.
Katri has an endless imagination. I envy her ways of spending time. The site is in Finnish only.

Hasbun kolo
Hasbu on siskoni ja minua etevämpi käsitöissä. Etsin hänen sivuiltaan omia lahjojani.
Hasbu is my sister and has far more experience on handicrafts than me. On her site I spy things that are ment as peresents for me!

Niilon blogi
Niilo ei vielä osaa neuloa, mutta oikeastaan kaikkea muuta kyllä. Hän on rakas kummipoikamme.
Niilo doesn't know how to knit yet, but he knows just about anything else. He's our beloved godson. The site is in Finnish only, but the pictures tell it all!

Käyn aika paljon myös muilla kotimaisilla ja ulkomaisilla nettisivuilla, mutta en ehdi seurata kaikkia ihan niin tarkasti kuin näitä.
I also visit other sites, including the international ones, but I don't have time to follow them as closely as these ones.

Tässä on simppeli kaulaliina, jota teen pariksi samanväriselle shedirilleni.
This is a simple scarf that I'm knitting. I have a shedir of the same yarn.

Under my Skin

Meidän perhe piti tänään vähän hauskaa (pahoitteluni epätarkkuudesta).

Today, the four of us had some quality time (sorry about the off-focus!).

I won't admit he's sitting on a toilet seat!

Meillä kaikilla on yhteinen käsityöprojekti, ja se on ISO.

The four of us share a craft project, and it's HUGE.

Where I Live

Kävin pienellä kävelyllä lähikaupassa. Oli kaunis talvinen sää.

I went on a short walk to the local food store. It was nice and sunny and very winterly.









Paluumatkan aikaan auriko heitti upeita värejä taivaalle, vaikkei kamerani oikein onnistunutkaan niitä toistamaan.

On the walk back, the sky was beautiful. Unfortunately, I didn't quite catch the atmosphere.



Kotona meillä ei ole yhtään mattoa lattialla. Ainokaisemme on saanut tuulettua ulkona koko pakkasviikon isoäidintilkku-viltti* seuranaan.

At the moment, we don't have a single carpet on the floor. The only one spends time dusting outside with a granny scuare afgan*. I wonder if four days is enough to kill house dust mites?



Pihavartijamme on luikkinut tiehensä.

Our garden guard was not around, though evidents tell me he has been.



* En ole tehnyt tuota hurmaavaa vilttiä itse. Kunnia kuuluu rakkaani isoäidille. En voi siitä häntä tarpeeksi kiittää.
* The granny-scuares were not made by me. I am eternally grateful to Terttu for the beautiful thing!

Lyhyesti - Shortly

Olen Heidi Tampereelta. Opiskelen ja teen töitä. Harrastukset ovat kyllä kivempia. Syvän rakkauteni neulomiseen tajusin kunnolla vasta kesällä 2006.

I'm Heidi and I live in Tampere, Finland. I occupy my time studying and working. I like my free time activities more, though. I didn't really know knitting was such a passion for me until the summer of 2006.