Talking about Knee-highs

Polvisukat ovat todella käytännöllisiä ja kauniita. Talvisin ne ovat minulle välttämättömiä. Sukkasillaan-kirjassa on tsiljardi ihanaa polvisukkamallia. Ikävä puoli on se, että niissä on nilkkasukkia enemmän neulomistakin, ja koska olen hiukan hidas neuloja, ohuella langalla toteutettu projekti saattaa kestää iäisyyden.

Knee-highs are practical and beautiful. Due to our living conditions and my dressing habits, I find them an essential part of my wintertime life. In the book Sukkasillaan there are more patterns for knee-highs than I could whish for. The bad news is that I am a slow type of a knitter and these projects sometimes seem to take forever.



Tässä on jälleen yhdet sukat, jotka valmistuivat jo ennen blogin perustamista. Ne ovat Vikkelisukat tuosta mainitusta Sukkasillaan-kirjasta. Odotus oli korkealla, sillä tämä malli oli ensinäkemältä paras kirjassa. Käytinkö sitten väärää lankaa vai puikkoja vai molempia, näistä tuli kuitenkin aika löröt. Kuminauhan lisääminen varrensuuhun auttaisi varmaan hieman, mutta ei pelasta kokonaisuutta. Huomaathan, kuinka toinen sukka valuu kuvattaessa alaspäin.

These socks were finished in January. The pattern is from the Sukkasillaan book mentioned. Since it was my favourite pattern in the book my hopes flew high. But eather the needles or the yarn or both were wrong, and the socks turned out a bit loose on their appearence. See, how one of the socks is slowly going down...



Kyllikki Mitrosen mallit ovat jalkaani aika suuria. Villasukkiin annetaan yleensäkin vain yksi ympärysmitta, joten ohjeen mukaan kokoa voi säätää vain pituussuuntaan. Pieni jalka on kuitenkin yleensä vastaavasti myös kapeampi. Yritän sinnikkäästi tehdä istuvia sukkia, mutta toistaiseksi niin näissä kuin muissakin neulomissani sukissa omat ylimääräiset kavennukseni näyttävät vähän pöljiltä. Ei lähikuvaa niistä.

The designer Kyllikki Mitronen's socks are quite large for my feet. I've been forced to try tomake some increses of my own to get fitting socks. I whis there would be instructions on how to knit a sock for smaller feet - not only shorter, but some narrower, too. When I have to make up my own extra decreases, they tend to spoil the whole structure. Sorry, no close-ups!

Noh, eivätpä nämä sukat kauaa kuitenkaa kestä. Tein ne Ohuesta Pirkkalangasta eikä se todellakaan ole mikään sukkalanka, ainakaan yksinkertaisena. Sukat nukkaantuvat todella pahasti käytössä ja nyt näyttää, että joissain kohdin on jo reiän riski. Onneksi tykkään parsia sukkia! Pirkkalanka on minusta kyllä joustamattomuudestaan huolimatta ihanaa lankaa, se on jotenkin niin käsintehdyn tuntuista kaikessa epätasaisuudessaan.

Well, I shouldn't be complaining, these socks won't last that long anyway. The yarn I used was Ohut Pirkkalanka and it definitely is no sock yarn. After only a few week's wearing the socks look very old and I think there might be holes quite soon on them. Luckily I like to repair old socks. Otherwise I like the yarn very much.



Vikkelikuvio ja varrensuu neulottiin kaksinkertaisella nurjalla, jota en ollutkaan ennen tehnyt. Kuvio ei kuitenkaan näytä kivalta. Taidan ostaa ohjeen suosittelemaa Sisu-lankaa ja kokeilla näitä sukkia joskus uudelleen.

The purl stitch is not a plain one, it is a kind of a "double purl stich" (I do not know the right term in English). It resembels the Nubb stitch that is shown in Knitting on the Road. It was fun to do, but I don't really like how the details turned out. I might buy some Sisu yarn that the pattern called for and try again with hopefully better luck!

Lopuksi näytän vielä ihanan uuden kirjani: Sortavalan arkkitehtuuria 1864-1939. Sain senkin myöhäisenä syntymäpäivälahjana. Se on UPEA.



This is another belated birthday peresent. A book on the architecture of Sortavala from the years 1864-1939. Sortavala is a town in Russia. It, as its surroundings, used to belong to Finlad until the war of 1939-44. Some of our best architecture was left on the other side of the border when the war ended. So it is in Finland's interest as well as Russia's (maybe even more) to preserve these fine examples of our culture. The book is GORGEOUS.