Small projects

Koko viime talven paleli päätä liian ohuessa shedirissä (ravelry). Lapasetkin olivat vanhoja ja nyppyisiä. Yhtenä päivänä järki leikkasi tavallista kirkkaammin ja aloin neuloa itselleni pipo-lapas-settiä. Ja kun alkuun pääsin, tein saman tien kaksi settiä. Mutta kuvasin vain yhden, ja voin kertoa, että sekään ei ollut helppo homma. Tuli otetuksi aika monta kuvaa puolikkasta piposta, nenäpäästä, parvekkeen ovesta, rintamuksista... Ja lähes kaikissa kasvokuvissa oli jonkin sortin kalansilmä-efekti. Toiset kuvailen joskus kun saan kuvausapurin.

Last winter my head was freezing in the all-too-thin-Shedir (ravelry). My mittens were old and worn. You might think I would have come to think of this sooner, but it was only recently that I decided I needed a new set. And having started, I made two sets in a row. But there are photographs of only one - I got so frustrated trying to take them by myself. In the end I had these photos plus a million of the wall, of my nose, of the balcony door... I'll have to ask for help for the other set to be pictured.



Pattern: improvised
Yarn: Pirtin kehräämö kampalanka
Hook: 4 mm



Lanka oli muuten vanhinta mitä varastosta löytyi: se on ostettu sinä kesänä, kun työskentelin Ahvenanmaalla ja ajattelin terästää neulomistaitojani eli vuonna 2002. Sinä kesänä tajusin, etten osaa nauloa edes lapasta ilman ohjetta. Lanka oli ihanaa ja se on kestänyt oikein hyvin sen sata purkukertaa!

The yarn was the oldest one in my stash. I bought it in 2002 when I was working in Åland. That summer I decided I would start knitting again (though my attempts so far had been few and not-over-demanding) . I realized I couldn't even knit a mitten without a pattern! But the yarn was lovely and it has behaved really well in all the ripping it's been through.

--

Terho sai pipon jo hieman aikaisemmin, nimpparilahjaksi. Pääkallomyssy (ravelry) olikin jo aika nyppyinen. Sitkeästi sitä oli pidetty, vaikka kuulemma työkaveri kerran oli sanonutkin, että ei sopisi mennä tapaamiseen tuollainen päässä... Meni kuitenkin!

Terho got this beanie some time ago as a nameday gift. The pirate hat (ravelry) had seen its best times. He wore it proudly, even though somebody at his work once said it wasn't really suitable for going to meet a business associate... He did so anyhow!



Pattern: improvised
Needles: 4 mm

En tiedä langan nimeä, mutta sain sen Marilta jo aika kauan sitten. Se on kuulemma hänen paikallista lempparilankaansa, eikä ihme! Olen säästellyt tuota ihanan pehmeätä, kutittamatonta ja tasalaatuista lakaa sopivaan juttuun jo pitkään. Siitä tuli kaksi pipoa, joista toinen odottelee joulua.

I got this yarn from Mari a long time ago and I don't know what it's called. She says it's her favorite local yarn and I don't doubt that! I've been saving it in my stash for I wanted a perfect project for the lovely softness and even texture it could offer. I got two beanies out of it, but the other one is waiting for Christmas.

Olen muuten huomannut, että mulla on omituinen halu neuloa kauheimmat langat varastosta ensiksi pois. Kun aina välillä otan jotain tällaista kivaa lankaa puikoille, ihmettelen kovasti tapaani. Miksi rääkkään itseäni?

By the way, I've realized that I have a strange tendency to grab the least appealing yarn out of my stash when I start a new project. Every now and then, when I knit some nice yarn like this, I wonder why I do it. Why do I keep on punishing myself?

Jii niin kuin...

(I tried to think of meaningful words starting with the letter J in English. I did not come up with any but Jane Austen, if names can be said to be of any language. It must be the difference in pronunciation that bothered me or maybe there really aren't any more? Anyhow, I'll stick to Finnish this time.)

Joulu. Itsestäänselvästi lempijuhlani. Niin lempi, että totuus ei aina vastaakaan ihan odotuksia... Usein toivon vähän rauhallisempaa joulua kuin se on sattunut olemaankaan. Mutta odotuksistakin saa jo hirveän paljon. Tunnustan: leikin usein mielikuvitusleikkejä, joissa on joulu, jopa kesällä. Vain kevättalvella joulu on taaempana mielessä.



Jalumba. Oma pieni kissa. Ihan kahjo. Tosi ketterä. Aina minua kynsillään satuttamassa eikä tunnu tajuavan sitä alkuunkaan. Ei jaksa sylissä. Kumman pakkomielteinen eläin. Mistä sekin tuli, että parin vuoden ikäisenä aloitti ihmeellisen leivontarallin nukkumaanmenoaikaan? Raukka ei tykkää matkustaa, minkä vuoksi me olemme nykyään vähemmän liikkuvaisia.


Jalumba on päällempi.

Juuret. Ne ovat kasvaneet eri paikkoihin Suomeen ja vähän muuallekin. En tiedä, mistä olen kotoisin, ja jos sitä kysytään, tulee usein useamman lauseen pituinen vastaus. Viime vuosina totuin joskus kuittaamaan, että Tampereelta. Nyt sekin tuntuu vähän epätodenmukaiselta. En nyt sentään kuitenkaan Helsingistäkään!

Jokela. Olen yleensä ajatellut, että lapsena viihdyin siellä kaikkein parhaiten. Aika ei ollut kuin noin kaksi vuotta, mutta ne olivat merkitykselliset kaksi vuotta. Tietysti sitten, kun Jokelasta tuli yhtäkkiä kuuluisa Suomessa ja ulkomailla, olin vähän enemmän tolaltani kuin muuten olisin ollut. Mutta vahvimpia ovat nytkin lämpimät muistot.

Juustokumina tai jeera. Eräs lempimausteistani. Parasta ruokaa, mitä tiedän, on intialainen. Paras intialainen ravintola on tamperelainen Star and Moonlight Koskikeskuksen kupeessa.

Jalkapallo. Mikä ihana laji! Ainakin, jos porukka on oikea. Kiitos bitcheille kuluneesta kaudesta, joka oli vielä parempi kuin edellinen.


Sumeita tunnelmia kauden päättäjäisistä!

Jooga. Olen joskus joogannut ja haluaisin nyt jatkaa. Kynnys tuohon lajiin on kuitenkin aina ollut vähän korkealla. Pitäisi osata kaikki, tajuta kaikki, saada ahaa-elämyksiä omasta kehosta ja elämästä. Ja koska aikataulutkaan eivät ole osuneet hyvin yhteen joogatuntien kanssa, olen toistaiseksi käynyt venyttelytunneilla. Yritän joulun aikaan karistaa itsestäni turhan suorittamisen tarpeen ja katson sitten aikatauluja uudelleen.

Juhlat. Tsemppaan itseäni juhlimalla vähän väliä. Juhlan aihe voi olla pieni tai olematon ja juhla sinällään voidaan suoritettaa hyvin psykologisella tasolla, esimeksiksi aloittamalla uusi lapanen. Sellainen juhla on tänään, ja aiheena on kiire, joka hellitti. Kun juhlin tosimielellä, sekin on mielellään aika pientä. En juurikaan viihdy isossa joukossa usean vieraan ihmisen seurassa, vaikka sellaistakin on hyvä kokea silloin tällöin.


Pieni juhla näyttää tyypillisimmillään tältä.

Joutenolo. Ei liikaa, mutta vähän. On tärkeää pitää pieni tauko syömisen lopettamisen ja pöydästä nousun välissä. Vielä tärkeämpää on istuminen tyhjän kahvikupin kanssa tarpeeksi kauan. Mutta liika on liikaa! Siitä tulee joutenolokrapula.



Järjestys. Se on aina työn alla eikä ikinä täydellinen. Kaapeissa kaiken pitäisi olla loogisessa järjestyksessä ja vielä siististi. Joskus tilajärjestely pakottaa yhdistämään kaksi erilaista tavarakategoriaa tai erottamaan yhden loogisen kokonaisuuden, eikä se ole kivaa. Mapissa pitäisi olla kaikki tärkeät paperit eikä yhtään turhaa. Käsitöistä kesken saa olla yksi helppo, yksi haastava ja yksi kiireellinen (ehkä myös yksi ratkaisematon). Jos enemmän saa alkunsa (vaikkapa juhlatilanteessa), täytyy vastenmielisin tehdä ensin kerralla valmiiksi. Ärsyttävintä on katsella luentokalvoja, joissa on rinastettu ranskalaisin viivoin tai pompuloin asioita, jotka kuuluisivat olla keskenään alistussuhteessa. Oi voi, kuulostanpa TOSI tiukkapipoiselta. Mutta olenhan kauris.

Jukolan viesti. En ole osallistunut enkä osallistuisi, mutta paikalla olen aina kun on tilaisuus. En voi sanoin kuvata, miten mahtavaa on katsella sitä ihmismäärää, joka valvoo kylmänä kesäyönä vuoroaan lähteä metsään juoksemaan. Suosittelen lämpimästi.

Jane Austen. Osaan Ylpeyden ja ennakkoluulon ulkoa. En tiedä, miten monta kerta olen nähnyt BBC:n tv-sarjan, mutta voin vakuuttaa, että monta. Ehkä kaksikymmentä kertaa? Ehkä enemmän.

Jästipäisyys. Luulen joskus osaavani päätellä vaikeitakin asioita paremmin kuin alan asiantuntija.

Jakaminen. Olen jakanut arkeni ja juhlani saman ihmisen kanssa seitsemän vuoden ja yhden päivän ajan. Olen siitä kiitollinen. Olemme jakaneet paljon kavereita, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Se on vaarallista etenkin juuri minunlaiselleni henkilölle, joka voisi lopulta kasvaa kokonaan kiinni toiseen. Olen joskus tietoisesti vallannut jonkun nurkan elämästäni takaisin omaan käyttööni.



Jukupliuta! En malta olla kertomatta, että meirän pojat voittivat viikonloppuna Kaamosthalian. Onnea, onnea, onnea! Olen tavattoman ylpeä.

Kiitos Vilmalle kirjaimesta! Jos joku vielä haluaa leikkiä, kysy omaasi minulta.

Ja kiitos myös Colibri Dreamsille muistamisesta!

Drawing a Day

Yhtenä päivänä menin käymään Mantelilla ja huomasin, että siellä oli käynnissä jonkinlainen piirustus päivässä -projekti. Tuli heti sellainen olo, että nyt on aika tehdä iso muutos ja alkaa taas piirtää. Ja se onnistuu piirtämällä piirustus päivässä! En tiedä miksi idea tuntuu niin vapauttavalta, vaikka pitkään piirtäminen on tuntunut vaikealta ja pakkolähtöiseltä. Olen piirtänyt vain vastentahtoisia onnittelukortteja. Mutta kun piirrän kuvan päivässä, ajattelen, ettei laatua tarvitse miettiä, sillä kyseessähän on enemmänkin rentoutumisharjoitus. Kuvan ei tarvitse miellyttää ketään, ei edes minua itseäni.

I went to Manteli one day and I noticed that Hanna was making a drawing a day by decision. I instantly thought that I'd like to do that too! That's a big change for me, since for the past years, I've only drawn some greeting cards and I had to force myself every time. But I feel like this idea of drawing a day would help me stop this era. I won't think about quality, i won't criticize myself, instead, I'll draw every day to relax.



Tässä on ihan ekat kömpelöt piirrokset. Koska pyrin kritiikittömyyteen, en sano muuta kuin että oikealla kädelläni on muisti paremmista ajoista. Huomaa, että kaipaan harjoitusta. Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli erikoinen tilaisuus piirrellä kymmenen kuukauden ajan arkisin kolme tuntia päivässä, ja silloin kyllä huomasi, miten paljon harjoituksella on tekemistä piirustustaidon kanssa. Piirtäminen on vain mekaanista käsityötä, eikä siihen vaadita synnynnäistä taitoa.

These are the first couple of pictures. I feel a bit silly about showing them but I'm not going to start criticizing right at the beginning! I'll only say that my right hand knows there has been better times. About ten years ago, I had a special opportunity to be drawing every day of the week for three hours, and it lasted for ten months. I then really realized that drawing skills are all about practice. It is a type of handicraft and requires no special skills.



Kuvasta on helpointa piirtää, sillä itsestään ei tarvitse silloin antaa paljoa. Nämä kuvat on kopioitu Pianisti-elokuvan soundtrackin levynkannesta, jota olen viime aikoina kuunnellut taas usein. Pianisti on vaikuttava ja taidokkaasti tehty elokuva, jossa on henkeäsalpaavaa musiikkia. Näin sen jo useita vuosia sitten, ja toivoisin vielä voivani palata sen äärelle. Se oli kuitenkin minulle himpun verran liian raaka, jotta voisin katsoa sitä uudelleen ihan vielä. Ehkä joskus.

Copying from another picture is the easiest - You can do it with your soul not even involved in the process. These pictures have been copied from the sound track cover of the movie The Pianist. I've been listening to the record a lot lately. The movie was wonderful and very skillfully made, and the lovely music especially is to be mentioned. It's been some years since I saw it and I think I'd like to see it again. But not yet. It was such a heavy film to be experienced that I still need some time to recover.



Kille lähettää teille kaikille terveisiä ja kiitokset kivoista terveisistä! Hän onkin jo aika pitkään tehnyt lähtöä erään ihmispienokaisen luo, mutta ei siitä mitään näytä tulevan. Tyyppi vaan pakkaa matkalaukkuaan ja kellahtaa vähän väliä selälleen hekottamaan. Tiesin, että konnat ovat hitaita, mutta että tuollaisia vetkuttelijoita...

Kille sends everybody his love and many thanks for all the nice comments! He has been preparing a leave to his future-owner, a little human baby, for some time now, but he's not getting anywhere. He's pretending to pack but relly, every time I look he's on his back again and giggling. I sort of knew that turtles are slow, but I didn't know they were such time-wasters on top!

Hi!

Heippa! Minä olen Kille. Olen viikon vanha kilppisvauva. Täällä on kuvia äipästä ja iskästä. Minä synnyin vähän sen jälkeen kun he poseerasivat noissa kuvissa. Sukulaiset ihmettelevät, miksi olen näin lihava, vaikka äiti ja isä ovat ihan tavallisia. Ja sitä, miksi minulla on nämä aurinkolasit päässä.



My name i Kille. I am a baby turtle only a week old. My mother and father are pictured here. I was born soon after those pictures were taken. My relatives wonder how it is that I am so fat when they're regular size, and also why I was born wearing sunglasses.

Nyt naurattaa! I feel like laughing!





Ekassa kuvassa olen itseni värinen. Muut ovat vähän tärähtäneitäkin, mutta tiedäthän varmaan, kuinka vaikeaa on ottaa kuva tällaisesta pienestä ja vilkkaasta otuksesta...

In the first picture my colour is about right. The others are a bit blurry, too, but you must excuse the photographer. It is such a hard task to take a decent shot of a lively little being like me.

Like a New Me

Oli loma. Kävimme moikkaamassa sukulaisia useammassakin paikassa, mutta varsinainen päämäärämme oli Tornionjokilaakso. Viime käynnistä onkin jo aikaa. Olen vieläkin aivan pistoksissa kaikesta: paikallisesta puheenparresta, maisemista, pienistä erilaisuuksista. Kaikkein parasta pohjoisessa on kuitenkin rauhallisen tuntuinen elämänmeno, jossa ei suoriteta, mutta saadaan silti hirveästi aikaan. Kumpa pystyisin itsekin siihen!

We went on a vacation to the Torne Valley (and stopped by a lot of other places to see relatives). It's been long since we last saw that place. I was, and I still am, thrilled about everything: the local dialect, the scenery, all little things that are different from here. The best thing about there is, anyhow, the peaceful way of living. It seems like nobody's in a hurry, yet heaps of things are being accomplished!







Käytiin tavalliseen tapaan Ruotsissa ruokakaupareissun verran. Löysin kaupan lankahyllyltä mielenkiintoista ja kohtuuhintaista villaa, jota ostin "kokeeksi" seitsemän vyyhtiä. Kyseessä on Järbo garnin yksisäikeinen, rouhea Lovikka. Tein siitä matkalla parin lapasia, mutta vedettyäni kerran toisen lapasista palelevaan jalkaani päätin, että lopuista teen töppösiä. Lovikasta tulee ihanan lämmin, paksu neulospinta, eikä karheus haittaa sukan päälle vedettävissä tossuissa.

While visiting the Torne Valley, we like to shop for groceries in Sweden. I looked for yarn in the store and found an interesting pile of bulky wool skeins called Järbo garn Lovikka. I went away with seven skeins ("to test them"). I already finished a pair of mittens, but I will make slipper-type-socks of the rest of the yarn. I came to the conclusion when I pulled one of the mittens to warm my freezing foot. Oh, how warm it felt!



Kotona tein hiukan lankainventaariota ja sain vahvistuksen sille, minkä olen tiennyt jo pitkään: lankavarastoni on suurempi kuin mitä haluaisin sen olevan. Se ei ole valtavan suuri, mutta se on liian suuri. Nyt alkaa virallinen lankalakko aina siihen saakka kunnes tunnen, että varasto on taas minun kokoiseni.

Back at home I did a little inventory on my yarn stash and I realized what I've known for a long time: my stash is too big for me. It's not huge, but it's undoubtedly too big. So I'll be on a yarn diet from now on until I feel the stash is my size again.

Where's the Party?

Olen etsinyt itselleni mustaa pikkulaukkua siitä saakka, kun edellinen hukkui noin kaksi vuotta sitten. En ole löytänyt. Mainittakoon, että edellinenkin laukku oli kuusi vuotta vanha. Iltalaukun etsiminen on vaikeata hommaa!

I've been looking for a black evening bag ever since I lost my favorite one about two years ago. With no luck altogether! I find the task extremely hard. The bag I had before was already six years old.



Päätin lopulta olla ajoissa liikkeellä ja hoitaa asian kuntoon jo ennen kuin seuraavat juhlat olivat tiedossa. Accessories pouch on kai suunniteltu toisen laukun sisällä pidettäväksi meikkipussin tyyppiseksi, mutta sehän on vallan hurmaava laukku sellaisenaankin. Varsin nopea työ ja kiva lopputulos! Onnistuin mielestäni lankavalinnassa hyvin, kun yhdistin pehmeätä villaa ja kovaksi merseroitua, ohutta puuvillaa. Kangas tuntuu pehmeältä ja kimmoisalta yhtä aikaa, ja mallikuviokin tulee esiin.

Then, I had a sudden act of practicality and knit myself a bag with not even a party at sight. The accessories pouch is perhaps meant to be kept inside of another bag to keep accessories in order, but I think it's a perfect bag by itself. It's quick to make, too! I knit soft wool and very hard, mercerized cotton together and I like how the fabric turned out. It's soft and it's elastic and the pattern stitch shows quite well.



Counterpane accessories pouch
Pattern: Handknit holidays
Yarn: Gjestal Ullteppegarn and Pirkanmaan kotityö Kiinalainen kalalanka
Needles: 4 mm
Ravelry

Nyt tarvittaisiin vaan paljon, paljon juhlia pimeneviin iltoihin!

Now all I need is lots of parties for these dark nights that keep getting longer and longer.

She makes photographing all the more pleasant and easy...

P.S. Paljon kiitoksia edellisen kirjoituksen runsaista kommenteista ja toivotuksista! Hyvin ollaan kaikki viihdytty, katit ja hemmot! Thank you for the comments in my last post! We still enjoy it here, both cats and humans!

Trapped, Happy.

Me olemme muuttaneet. Itsemme, kissat, kukat ja pari patjaa. Suuri työ on siis vielä edessä, mutta asettuminen henkisesti uudelle paikkakunnalle on jo iso askel. Se on ollut helpompaa kuin luulinkaan. Kaikki on täällä ihanaa ja kivaa. Tänään kävin lenkillä meren rannassa ja tajusin, että juuri tuota suolaista levän hajua on ollut ikävä, vaikken ole asunut meren rannalla kuin muutamana kesänä. Helsinki!

We've moved. To be exact, we've moved ourselves, cats, plants and two mattresses. There's a whole lot of work ahead, I know, but I feel like I've already adjusted to the new environs and that's a lot, too. It's been easier than I thought. I've felt very happy here. I was jogging on the shore today and I realized that the smell of salty water and alga is just the thng I've been missing. Even if I've only lived near the sea a couple of summers. Helsinki!



Vieraat ihmiset ovat täällä kohteliaita, etenkin liikenteessä. En tiedä, miksi oikein olin ajatellut muuta. Kaupunki tuntuu pienemmältä.

I find the Helsinki people very friendly and polite. The traffic is smooth. I don't know where I got the idea that it would be the opposite. It feels like a smaller city from this perspective.



Kuinkahan iso tekijä kotiutumisessani on ollut kissoillamme? Ne sairastuivat kesän alussa keskeiseen epäluottamukseen ja alkoivat tapella keskenään. Kesän myötä tilanne vain paheni, ja jouduimme eristämään ne ovella. Lopulta nukuimme niiden takia eri huoneissa. En uskonut ihmeeseen, mutta se tapahtui. Uudessa kodissa tytöistä tuli taas sisaruksia, bestiksiä ja parhaita pelikavereita.

I wonder how much of my happiness is due to the recent changes in our cats' behavior. In the early summer, they suddenly lost confidence to each other. The fights got worse and worse and they both stressed a lot - not to mention us. In the end they had to be separated and we had to sleep in different rooms. I didn't expect a miracle to happen, but it did. In our new home the kitty cats are sisters, best pals and playmates again.



p.s. Otsikko viittaa pienentyneeseen neliömäärään, kadoneeseen puutarhaan ja hotellimaiseen kerrostaloon, jossa mistään ovesta ei pääse sisään ilman avainkorttia.

p.s. Trapped, why? We are living in much less space, with 100 % less garden and in a apartment building where you cannot get through any doors without a hotel-like key card.
But still happy.

Not the Most Perfect Match (but it was fun while it lasted)

Ravelryssä jo valittelinkin, että sekä malli että lanka olisivat varmaan toimineet paremmin erillään. Etenkin lanka, joka näyttää kauniilta sukkien sileässä jalkapohjassa, mutta ei niin ihanalta nurjana silmukkamössönä.

I already said in Ravelry that both the yarn and the pattern would have been better used separately. Especially the yarn. I think it looks beautiful in plain stockinette on the sole but not as nice knitted into bumpy purl stitches.



Malli oli vähän outo yksityiskohdiltaan, eikä lopputuloskaan ole ihan kaikkein parhaiten ikinä jalkaani istunut sukka. (Puikot olivat kyllä välikoon verran liian suuret. Olen tajunnut, että 3-milliset ovat ohuimmat mahdolliset bambupuikot, jotka eivät katkea kiristelevästä neulontatyylistäni. Joskus on pakko saada bambupuikkoterapiaa.) Jätin pois kärjen sileän neuleen, koska se oli minusta kooltaan liian pieni.

I don't especially like the detailing on the sock. For example, I left out the little stockinette area on the toe, I think it simply was too small. In addition, the fit is not the best I've experienced, if not the worst, either. I might blame myself on this one because I used size 2,5 needles in stead of size 2. I've realized that my tight knitting eventually breaks all bamboo needles smaller than size 2,5, and I really needed some bamboo dpn therapy this time.

Mutta pikkupalmikoiden neulominen oli sikahauskaa, ja sehän on tärkeintä! Unelmanpehmeä lanka tuntuu ihanalta jalkaa vasten.

BUT it was great fun knitting the baby cables. That's what counts! And the socks are awfully warm and soft.



Austrian socks
Ohje/Pattern: Favorite socks
Puikot/Needles: 3mm/#2,5
Lanka/Yarn: Fleece Artist Basic Merino Socks in shade Aqua (thanks again, Terhi!)

Things to Miss in Tampere, part II

Amurin työläismuseokortteli. Tästä ovat kertoneet aiemmin muutkin, mutta ah, se on kyllä niin ihana, että kannattaa mainostaa. Tampereen paras museo ja paras tuntemani museo. Täällä me menimme naimisiinkin! Lupasimme käydä täällä joka kesä jatkossakin.

Amuri museum of workers' housing. It is clearly the best museum I know. And it's the place where we got married. We promised to go every summer.



Tähän sarjaan on pitänyt tulla muitakin paikkaesittelyjä, mutta olen juuri nyt riidoissa kamerani kanssa. Pitää ainakin hankkia sille uudet patterit ennen kuin yhteistyö voi jatkua. Nämä kuvat otin kännykkäkameralla, ja se näkyy. Mutta oikeastaan olin kyllä iloisesti yllättynyt kännykkäkuvien tasosta! Minulla on uusi puhelin, ja siinä on ekaa kertaa kamera. Puhelin on käytössä ollut tosi kiva!

I've been meaning to post about a whole more of places in Tampere, but me and the camera, we're not exactly friends nowadays. I must at least get new batteries before we can speak again. These pictures were taken with my cellular phone, as can be noticed in the quality. But really, I was kind of surprised of how good the pictures turn out anyway! Overall I'm really pleased with my new phone.

For the Little Sailor

Pieni, ihana kummipoika onkin jo iso poika, 3 vuotta. Ja tomerampi päivä päivältä. Kun tein tätä pikkuista reppua hänelle lahjaksi, en saanut sitä kuvaa mielestäni: Niilo vetäisee repun selkään ja lähtee merille. Heippa!



Ei kai sentään. Reppuun mahtuu vain olennaisin, ehkäpä rakas Rotta kavereineen? Toivottavasti Niilo tykkää siitä. Minä ainakin tykkään. Ja olen jotenkin avuttoman onnellinen siitä, että osasin tehdä säädettävät olkaimet.



My little, dear, sweet godson is already quite big, three years old. And he's more lively every day. When I made this little rucksack for his birthday, I just couldn't get the image out of my head: Niilo puts on his backpack and shouts: "Bye, everyone! I'm off to the sea!"

Not really. The bag is not big enough for sailing trips, it might only have room for the dear Rat. I hope he likes it. I know I do! Though something tells me I shouldn't be this happy for being able to figure out adjustable straps.



Backpack for the Little Sailor
Pattern: Oma / My own
Yarn: Puuvillan jämiä / Odds and ends, all cotton
Hook: 4 mm

The Premier Roses

Ensi-iltaruusut ovat jo melkein kaikki kuihtuneet, mutta show jatkuu. Olen pakahtua ylpeydestä, kun katselen sitä menoa. Tervetuloa esityksiin!



The roses have almost all faded, but the show goes on. Our theater group is playing The Emigrants by Slawomir Mrozek. I'm so immensely proud of our guys!

Cable love

Palmikkoneuletta on sitten kiva tehdä! Ja se on ihanan näköisiäkin. Miksiköhän on tullut niin vähän tehdyksi? Jokon Lina on aivan erityisen ihastuttava ohje. Siitä tuli siskon nimpparilahja. Ja toinen on jo puikoilla.



Cables are lovely and fun to make. I wonder why I knit so little of them? Joko's Lina is especially nice. I gave this first one for my sister. Another one is already half-way through.

Lina (pattern - ravelry)
Yarn: Teetee Alpakka doubled
Needles: 4 mm
Mods: I started decreases about half a pattern repeat earlier, because of the heavier yarn choice.



Austrian socks oli matkaneuleenani Italiassa, mutta neulemojo ei tullut mukaan sinne. Aloitin sukan vasta paluumatkalla. Sitä on ollut mukava neuloa, koska palmikoissa on minulle juuri sopivasti haastetta, mutta joistain selviä heikkouksiakin on ollut nähtävissä. Suurin on ehkä se, että tämä ihana lanka olisi ehkä ollut enemmän edukseen sellaisessa mallissa, jossa ei olisi ollut näin paljon nurjaa pintaa. Nyt se on kauneimmillaan jalkapohjassa, mikä on sääli. Toiseksi sukan yksityiskohdat eivät minusta ole ihan kohdallaan. Suuritöinen palmikoitu icord-reuna ei esimeksiksi pääse näin monimutkaisen varren kanssa ihan oikeuksiinsa.

My vacation knitting in Italy was supposed to be Austrian socks, but I guess I hadn't taken my knitting mojo with me. I started them somewhat involuntarily on the flight back. Since then, I've been thrilled twisting these tiny cables. I do have some complaints, however. The greatest one is that I should have chosen a different project for this lovely yarn since it's not as pretty purled as it is knitted. I can tell by looking at the bottom of the foot. The other one is that I don't really like the detailing on the sock. For example, the cabled icord edging. it takes up quite a lot of time but it doesn't really show on a sock that has a stitch pattern this complicated.



Minusta on mukavampi neuloa palmikoita suomeksi kuin englanniksi. Itse asiassa koin aivan jonkin aikaa vuosia sitten jonkinlaista palmikkokammoa, kun olin kuullut, miksi sitä englanniksi kutsutaan. Kaapeli muka! En erityisesti innostu ajatuksesta, että koristelisin vaatteitani kaapeleilla. Helmineuleen kohdalla on vähän sama juttu: "sammalneule" ei kuulosta läheskään yhtä hienostuneelta.

When knitting cables, I translate them into Finnish. In Finnish we call them braids and I'd much more like to decorate my clothes with braids than cables. It's the same with moss stitch - the Finnish term, pearl stitch, sound more elegant to me.

Paljon kiitoksia Kirsille timantista! Kiitos myös Lellulle jo aikapäiviä sitten annetusta tunnustuksesta. En muistanut sitä mainita, mutta mieltä se on tietysti lämmittänyt senkin edestä. Täytyy kai myöntää, että en oikein osaa jakaa näitä eteenpäin. Syy ei ole se, ettenkö osaisi mainita tämänhetkisiä suosikkejani blogien joukosta, mutta en vaan halua. En ole oikein koskaan ollut hyvä tekemään sellaisia listoja. Olen silti oikein, oikein iloinen näistä muistamisista! Kiitos!

Thank you, Kirsi and Lellu, for remembering me when giving out honors. I guess I must admit that I'm not really good in forwarding them, though. I could, of course, name my favourites, but I relly don't want to. I've never been up to that kind of things in fear of hurting someone. But I am really, really glad I got these!

Things to Miss in Tampere, part I

Arboretum.





Jos käyt tai asut Tampereella, paikka on nähtävä! Ei pelkästään näiden ruusujen mutta myös muiden kukkien, erikoisten puiden ja kauniiden puro- ja järvimaisemien vuoksi. Mahtavia maisemia olisi vaikka kuinka paljon kuvattavaksi, mutta sen yhden kerran, kun minulla oli kamera mukana, patteri loppui kesken kaiken. Mutta ruusuista ehdin saada kuvia.



If you visit or live in Tampere, the Arboretum is a must. Not only because of the rose garden, but also because of other flowers, exotic trees and beautiful views to the lake. There is so much to photograph, but I seem to miss having my camera with me when I'm there. This time the battery died before I could get to it all. But I got roses, and they are the most important!