Like a New Me

Oli loma. Kävimme moikkaamassa sukulaisia useammassakin paikassa, mutta varsinainen päämäärämme oli Tornionjokilaakso. Viime käynnistä onkin jo aikaa. Olen vieläkin aivan pistoksissa kaikesta: paikallisesta puheenparresta, maisemista, pienistä erilaisuuksista. Kaikkein parasta pohjoisessa on kuitenkin rauhallisen tuntuinen elämänmeno, jossa ei suoriteta, mutta saadaan silti hirveästi aikaan. Kumpa pystyisin itsekin siihen!

We went on a vacation to the Torne Valley (and stopped by a lot of other places to see relatives). It's been long since we last saw that place. I was, and I still am, thrilled about everything: the local dialect, the scenery, all little things that are different from here. The best thing about there is, anyhow, the peaceful way of living. It seems like nobody's in a hurry, yet heaps of things are being accomplished!







Käytiin tavalliseen tapaan Ruotsissa ruokakaupareissun verran. Löysin kaupan lankahyllyltä mielenkiintoista ja kohtuuhintaista villaa, jota ostin "kokeeksi" seitsemän vyyhtiä. Kyseessä on Järbo garnin yksisäikeinen, rouhea Lovikka. Tein siitä matkalla parin lapasia, mutta vedettyäni kerran toisen lapasista palelevaan jalkaani päätin, että lopuista teen töppösiä. Lovikasta tulee ihanan lämmin, paksu neulospinta, eikä karheus haittaa sukan päälle vedettävissä tossuissa.

While visiting the Torne Valley, we like to shop for groceries in Sweden. I looked for yarn in the store and found an interesting pile of bulky wool skeins called Järbo garn Lovikka. I went away with seven skeins ("to test them"). I already finished a pair of mittens, but I will make slipper-type-socks of the rest of the yarn. I came to the conclusion when I pulled one of the mittens to warm my freezing foot. Oh, how warm it felt!



Kotona tein hiukan lankainventaariota ja sain vahvistuksen sille, minkä olen tiennyt jo pitkään: lankavarastoni on suurempi kuin mitä haluaisin sen olevan. Se ei ole valtavan suuri, mutta se on liian suuri. Nyt alkaa virallinen lankalakko aina siihen saakka kunnes tunnen, että varasto on taas minun kokoiseni.

Back at home I did a little inventory on my yarn stash and I realized what I've known for a long time: my stash is too big for me. It's not huge, but it's undoubtedly too big. So I'll be on a yarn diet from now on until I feel the stash is my size again.

Where's the Party?

Olen etsinyt itselleni mustaa pikkulaukkua siitä saakka, kun edellinen hukkui noin kaksi vuotta sitten. En ole löytänyt. Mainittakoon, että edellinenkin laukku oli kuusi vuotta vanha. Iltalaukun etsiminen on vaikeata hommaa!

I've been looking for a black evening bag ever since I lost my favorite one about two years ago. With no luck altogether! I find the task extremely hard. The bag I had before was already six years old.



Päätin lopulta olla ajoissa liikkeellä ja hoitaa asian kuntoon jo ennen kuin seuraavat juhlat olivat tiedossa. Accessories pouch on kai suunniteltu toisen laukun sisällä pidettäväksi meikkipussin tyyppiseksi, mutta sehän on vallan hurmaava laukku sellaisenaankin. Varsin nopea työ ja kiva lopputulos! Onnistuin mielestäni lankavalinnassa hyvin, kun yhdistin pehmeätä villaa ja kovaksi merseroitua, ohutta puuvillaa. Kangas tuntuu pehmeältä ja kimmoisalta yhtä aikaa, ja mallikuviokin tulee esiin.

Then, I had a sudden act of practicality and knit myself a bag with not even a party at sight. The accessories pouch is perhaps meant to be kept inside of another bag to keep accessories in order, but I think it's a perfect bag by itself. It's quick to make, too! I knit soft wool and very hard, mercerized cotton together and I like how the fabric turned out. It's soft and it's elastic and the pattern stitch shows quite well.



Counterpane accessories pouch
Pattern: Handknit holidays
Yarn: Gjestal Ullteppegarn and Pirkanmaan kotityö Kiinalainen kalalanka
Needles: 4 mm
Ravelry

Nyt tarvittaisiin vaan paljon, paljon juhlia pimeneviin iltoihin!

Now all I need is lots of parties for these dark nights that keep getting longer and longer.

She makes photographing all the more pleasant and easy...

P.S. Paljon kiitoksia edellisen kirjoituksen runsaista kommenteista ja toivotuksista! Hyvin ollaan kaikki viihdytty, katit ja hemmot! Thank you for the comments in my last post! We still enjoy it here, both cats and humans!

Trapped, Happy.

Me olemme muuttaneet. Itsemme, kissat, kukat ja pari patjaa. Suuri työ on siis vielä edessä, mutta asettuminen henkisesti uudelle paikkakunnalle on jo iso askel. Se on ollut helpompaa kuin luulinkaan. Kaikki on täällä ihanaa ja kivaa. Tänään kävin lenkillä meren rannassa ja tajusin, että juuri tuota suolaista levän hajua on ollut ikävä, vaikken ole asunut meren rannalla kuin muutamana kesänä. Helsinki!

We've moved. To be exact, we've moved ourselves, cats, plants and two mattresses. There's a whole lot of work ahead, I know, but I feel like I've already adjusted to the new environs and that's a lot, too. It's been easier than I thought. I've felt very happy here. I was jogging on the shore today and I realized that the smell of salty water and alga is just the thng I've been missing. Even if I've only lived near the sea a couple of summers. Helsinki!



Vieraat ihmiset ovat täällä kohteliaita, etenkin liikenteessä. En tiedä, miksi oikein olin ajatellut muuta. Kaupunki tuntuu pienemmältä.

I find the Helsinki people very friendly and polite. The traffic is smooth. I don't know where I got the idea that it would be the opposite. It feels like a smaller city from this perspective.



Kuinkahan iso tekijä kotiutumisessani on ollut kissoillamme? Ne sairastuivat kesän alussa keskeiseen epäluottamukseen ja alkoivat tapella keskenään. Kesän myötä tilanne vain paheni, ja jouduimme eristämään ne ovella. Lopulta nukuimme niiden takia eri huoneissa. En uskonut ihmeeseen, mutta se tapahtui. Uudessa kodissa tytöistä tuli taas sisaruksia, bestiksiä ja parhaita pelikavereita.

I wonder how much of my happiness is due to the recent changes in our cats' behavior. In the early summer, they suddenly lost confidence to each other. The fights got worse and worse and they both stressed a lot - not to mention us. In the end they had to be separated and we had to sleep in different rooms. I didn't expect a miracle to happen, but it did. In our new home the kitty cats are sisters, best pals and playmates again.



p.s. Otsikko viittaa pienentyneeseen neliömäärään, kadoneeseen puutarhaan ja hotellimaiseen kerrostaloon, jossa mistään ovesta ei pääse sisään ilman avainkorttia.

p.s. Trapped, why? We are living in much less space, with 100 % less garden and in a apartment building where you cannot get through any doors without a hotel-like key card.
But still happy.

Not the Most Perfect Match (but it was fun while it lasted)

Ravelryssä jo valittelinkin, että sekä malli että lanka olisivat varmaan toimineet paremmin erillään. Etenkin lanka, joka näyttää kauniilta sukkien sileässä jalkapohjassa, mutta ei niin ihanalta nurjana silmukkamössönä.

I already said in Ravelry that both the yarn and the pattern would have been better used separately. Especially the yarn. I think it looks beautiful in plain stockinette on the sole but not as nice knitted into bumpy purl stitches.



Malli oli vähän outo yksityiskohdiltaan, eikä lopputuloskaan ole ihan kaikkein parhaiten ikinä jalkaani istunut sukka. (Puikot olivat kyllä välikoon verran liian suuret. Olen tajunnut, että 3-milliset ovat ohuimmat mahdolliset bambupuikot, jotka eivät katkea kiristelevästä neulontatyylistäni. Joskus on pakko saada bambupuikkoterapiaa.) Jätin pois kärjen sileän neuleen, koska se oli minusta kooltaan liian pieni.

I don't especially like the detailing on the sock. For example, I left out the little stockinette area on the toe, I think it simply was too small. In addition, the fit is not the best I've experienced, if not the worst, either. I might blame myself on this one because I used size 2,5 needles in stead of size 2. I've realized that my tight knitting eventually breaks all bamboo needles smaller than size 2,5, and I really needed some bamboo dpn therapy this time.

Mutta pikkupalmikoiden neulominen oli sikahauskaa, ja sehän on tärkeintä! Unelmanpehmeä lanka tuntuu ihanalta jalkaa vasten.

BUT it was great fun knitting the baby cables. That's what counts! And the socks are awfully warm and soft.



Austrian socks
Ohje/Pattern: Favorite socks
Puikot/Needles: 3mm/#2,5
Lanka/Yarn: Fleece Artist Basic Merino Socks in shade Aqua (thanks again, Terhi!)

Things to Miss in Tampere, part II

Amurin työläismuseokortteli. Tästä ovat kertoneet aiemmin muutkin, mutta ah, se on kyllä niin ihana, että kannattaa mainostaa. Tampereen paras museo ja paras tuntemani museo. Täällä me menimme naimisiinkin! Lupasimme käydä täällä joka kesä jatkossakin.

Amuri museum of workers' housing. It is clearly the best museum I know. And it's the place where we got married. We promised to go every summer.



Tähän sarjaan on pitänyt tulla muitakin paikkaesittelyjä, mutta olen juuri nyt riidoissa kamerani kanssa. Pitää ainakin hankkia sille uudet patterit ennen kuin yhteistyö voi jatkua. Nämä kuvat otin kännykkäkameralla, ja se näkyy. Mutta oikeastaan olin kyllä iloisesti yllättynyt kännykkäkuvien tasosta! Minulla on uusi puhelin, ja siinä on ekaa kertaa kamera. Puhelin on käytössä ollut tosi kiva!

I've been meaning to post about a whole more of places in Tampere, but me and the camera, we're not exactly friends nowadays. I must at least get new batteries before we can speak again. These pictures were taken with my cellular phone, as can be noticed in the quality. But really, I was kind of surprised of how good the pictures turn out anyway! Overall I'm really pleased with my new phone.

For the Little Sailor

Pieni, ihana kummipoika onkin jo iso poika, 3 vuotta. Ja tomerampi päivä päivältä. Kun tein tätä pikkuista reppua hänelle lahjaksi, en saanut sitä kuvaa mielestäni: Niilo vetäisee repun selkään ja lähtee merille. Heippa!



Ei kai sentään. Reppuun mahtuu vain olennaisin, ehkäpä rakas Rotta kavereineen? Toivottavasti Niilo tykkää siitä. Minä ainakin tykkään. Ja olen jotenkin avuttoman onnellinen siitä, että osasin tehdä säädettävät olkaimet.



My little, dear, sweet godson is already quite big, three years old. And he's more lively every day. When I made this little rucksack for his birthday, I just couldn't get the image out of my head: Niilo puts on his backpack and shouts: "Bye, everyone! I'm off to the sea!"

Not really. The bag is not big enough for sailing trips, it might only have room for the dear Rat. I hope he likes it. I know I do! Though something tells me I shouldn't be this happy for being able to figure out adjustable straps.



Backpack for the Little Sailor
Pattern: Oma / My own
Yarn: Puuvillan jämiä / Odds and ends, all cotton
Hook: 4 mm

The Premier Roses

Ensi-iltaruusut ovat jo melkein kaikki kuihtuneet, mutta show jatkuu. Olen pakahtua ylpeydestä, kun katselen sitä menoa. Tervetuloa esityksiin!



The roses have almost all faded, but the show goes on. Our theater group is playing The Emigrants by Slawomir Mrozek. I'm so immensely proud of our guys!