House Calls

Muistanpas kerran maininneeni, etten oikein välitä kirjahyllystämme. No nyt on otettu useampi askel kohti kirjahyllyrakkautta! Yksi hylly on kasassa, toinen vielä puuttuu. Melkein kaikki kirjat mahtunevat niihin, ja loput saavat ehkä kodin toisaalta talosta.

I once mentioned that I don't particularly like the shelves our books have to sit on. But I do now! One new shelf unit is up and another one is coming up. I'm in hope that most of our books fit there.



Luin vastikään Richard Bachin Lokki Joonatanin ensimmäistä kertaa. Kirja oli omalaatuisuudessaan hyvin piristävä, vaikken osaakaan täysin sulattaa sitä, että kirjassa on kovin selvä ja osoitteleva opetus. Kirjan ulkoasuun hullaannuin täysin! Russel Munsonin lokkikuvat ovat mahtavia.

Recently, I read Jonathan Livingstone Seagull by Richard Bach for the first time. It is an uncommon, detailed story, and I like it for that. What I don't like is when a book has a teaching this obvious. But I absolutely fell in love with the seagull pictures by Russel Munson! They're simply great.



Täällä on muuten harjoitettu kirjoneuletta. Se on ollut minulle aina luonteva ja rakas neulomisen muoto. Kumma kyllä, yhtäkkiä en saa siistiä jälkeä aikaan sitten millään. Hirveätä kiristelyä ja värien pilkahtelua vaan. Mutta en luovuta!

On knitting branch, there has been fair isle. I've always loved doing it and looking at the finished thing, too. But now, all of the sudden, I don't seem to get it look nice. It's too tight and colours are peeking through. Why, oh why? But I won't give up!



Putjake auttaa pitämään lankoja ojossa.

Putjake helps by holding the yarn.

I'm Spoiled

Nuttulan minulle lähettämä arpajaisvoitto oli Junk Style -kirja. Käsittämättömän anteliasta, vai mitä? "Roskatyyli" taitaa olla sitä ominta minua sekä hyvässä että pahassa, minkä läheiseni varmasti allekirjoittavat (kaikkein lähimmät alleviivaavat sanan pahassa). Olen viettänyt kirjan parissa monta riemukasta hetkeä, mutta kaikkein hauskinta oli kuitenkin huomata tämä kuva:

Nuttula sent me this book called Junk Style as a blog ruffle prize. Thank you so much for your generousity, Nuttula! Everybody who knows me knows also that the words junk and style go well together with the name Heidi. The ones closest to me might even argue they occasionally go too well together, but never mind them. I've enjoyed the book very much. It is clear, however, that the most delightful moment was to notice this picture:



Tiedättekö miksi? No tässäpä pieni vihje, keittiöstämme poistettu lavuaari. Se on ihana, mutta keittiöömme se oli liian pieni ja seinään kiinnitettävänä mallina se olisi sijoittunut epäkäytännöllisesti tason takaosaan. Muistaakseni siinä oli yläreunassa kuvan mukainen sininen tiiviste (?), mutta otin sen huonokuntoisena pois. Nyt lavuaari odottaa uudelleensijoitusta johonkin märkätiloista, jotka kaikki ovat vielä remontoimatta.

Do you know why? I'll give you a hint. This is a sink that had to be removed from our kitchen due to its size and shape. The sink is quite small and it's meant to be placed directly on the wall, which was too unpractical in our small kitchen. I'm thinking there used to be this blue insulation (?) band on the upper part too, like in the picture, but I guess it was in a bad shape so took it off. The sink will re-live its life in our restroom or bathroom if we ever get them started and finished.



Lisäksi Nuttulan paketissa oli kaksi levyä Fazerin suklaata. Hmm, missäköhän ne olivat kun etsin niitä kuvauksia varten..?

As if this wasn't enough, there were also two chocolate bars (my absolute favorites) in the package. Strangely enough, I couldn't find them at the time of photographing...

Sherrikin hemmotteli minua. Vastapalveluksena täysin olemattomasta palveluksesta hän lähetti minulle vaikka mitä: mukin, kortteja, erityisherkkusuklaata ja sikäläistä paikallista lankaa. Lanka on ihanan pehmeää merinovillaa. Se on alla kuvassa ensimmäisten ja ainokaisten addieni kanssa, jotka taas sain Hasbulta nimpparilahjaksi. Niitä pitää päästä heti kokeilemaan! Kävisivätköhän lanka ja puikot hyvin yhteen?

I've got some other things, too. I did the smallest favor to Sherri (well, I still won't say it was a favor at all, just plain conversation) and she sent me loads of lovely stuff in return: A coffee mug, postcards, very special chocolate which I've saved for a day I need to treat myself and yarn. The yarn is super soft merino wool and feels so lovely! Also pictured are my first and only addis. I got them from Hasbu. I'm thinking I should propably pair these two (actually 5+1=6) as soon as possible...



En edes ala esittellä lehtiä, joita sain äidiltä... Kaikki ovat varmaan jo nyt samaa mieltä: minut on hemmoteltu ihan piloille!

So, hands up the one who could say that I wasn't totally spoiled? (If I see any hands, I'll show you the magazines my mom got me...)

Keeping Promises

Niilo sai hyvän aikaa odottaa Niilo-kirjan valmistumista. Ongelma oli epäkiinnostavan (mutta selvästi kovin kätevän) laminointikoneen hankkiminen ja käytön opettelu. Niilon luvalla laitan tähän kuvasarjan koko kirjan sisällöstä, kuten tuli aiemmin luvatuksi.

Niilo got to wait for his Niilo book for quite some time. The only problem was to buy and learn how to use an uninteressant laminatting machine. Uninteressant, yet very handy and simple. As previously promised, I'll show the whole book (with Niilo's permission, of course.)





Kuten huomaatte, sidontatekniikka on perin vaatimatonta.

You may notice that I'm not actually a book binder...



Niilo perheineen on muuttanut uuteen kotiin, ja tupaantuliaislahjaksi hän sai puuvillaisen torkkupeiton.

Niilo moved to a new home, and as a housewarming present I gave him this cotton blanket.



Pienen pojan puuvillapeitto (Samankaltainen kuin tämä)
Lanka: Monaco cotton
Puikot: 6 mm.
Koko: n. 70 x 95 cm

A little boy's cotton blanket (very similar to this one)
Yarn: Monaco cotton
Needles: 6 mm.
Size: appr. 26,5 x 37,4 inches

Hasbu ja Tomppa saivat tulppaaneita.

Hasbu and Tomppa got tulips.



Sain muuten eilen mahtavan arpajaisvoiton Nuttulalta! Siitä lisää heti, kun kameran patterit ovat hieman elpyneet.

I won a ruffle at Kirjakahvila! I got a delightful book on the mail yesterday. I'll show it as soon as the batteries for the camera have been charged.

The Days of Abandonment

Olen jo viikon verran harjoittanut kevätlesken ammattia, ja reilu toinen mokoma on edessä. Mieheni lähti ulkomaille tienaamaan meille juustonsivuja leivän päälle, ja yritin niellä kaiken aiheeseen liittyvän vastustelun kuin kuka tahansa itseään kunnioittava ihminen. Ihmissuhteille tekee hyvää, että joskus ottaa etäisyyttä. Kun saa hetken nauttia vain omasta seurastaan, oppii tuntemaan itsensäkin paremmin. Ikävöinti auttaa ymmärtämään toisen merkityksen omassa elämässään.

Niin, sanoin todella, että yritin niellä vastustelun, enkä väittänyt onnistuneeni.

My sweetheart went abroad a week ago, and it will take another week and more to bring him back home. He will bring home some money, which is very welcome in this present situation, and I did my best not to complain about leaving me here. I know it is sometimes useful to have some moments to yourself - you have a chance to listen to yourself for a while. And missing him this much will give me some appreciation of the time I'll spent with him, and of that already spent with him.

Yes - I said I did my best not complaining (but I didn't say I succeeded).



Lukemiseksi sopi hyvin Elena Ferranten (ilmeiseti kyseessä on taiteilijanimi) Hylkäämisen päivät. Sain sen muistaakseni jo vuoden 2005 jouluna lahjaksi, mutta se oli kai ilman erityistä syytä unohtunut. Kirja oli kyllä jo heti saantihetkellä kiinnostava, ja hyvin hitaana lukijana minulle nuo ohuet kirjat ovat yleensä helpompi aloittaa kuin kunnon tiiliskivet. Tässä on 193 sivua.

I thought it was a good idea to read a book that I had already receved as a present in Christmas 2005. It's called I giorni dell'abondono (the days of abandonment) and it's written by Elena Ferrante. I don't know why it took so long to start it, since I remerber wanting to start with it right away when I got it. It is a thin book (193 pages) and being a slow reader I like starting the thin ones.



Kirjan ohuus johtikin harhaan. Se oli samalla tavalla täyttä tavaraa kuin erimerkiksi mars-patukka tai aurinkokuivattu tomaatti. Ei sitä voinut hotkia. Jokainen sana oli niin tarkan kuvaava ja sisällöllinen, että tein varmasti henkilökohtaisen lukemisen hitausennätyksen, ja uskokaa pois, tässä mennään jo ihan maailmanluokan ajoissa.

The thinness mislead me, as it often does, but only more so. It was actually a thick book in thin covers, just like a Mars bar is a huge amount of sweetness in a small wrapping. Every single word had so much meaning and colour to it that I must have made a personal record in reading s l o w. And trust me, I'm already in the world top ten of slow readers!



Minulle tuli alkumetreillä paha olo. Valitin itselleni, että en halua lukea näin painajaismaista kirjaa. Koin raskaat tapahtumat hirveän henkilökohtaisesti. Mutta kerronta, se oli alusta alkaen niin hyvää, että jäin silti koukkuun. Samalla tavalla kuin esimerkiksi tupakkaan jäädään koukkuun. Ei siksi, että se on niin hyvää, vaan siksi, että se on niin addiktoivaa.

Soon after starting the book I got troubled. I thought the story was like a nightmare and I took it way too personally. But I was hooked in the sentences - the way you would be hooked on cigarrettes. Not because it makes you feel good, but because it's addictive.



Vasta viime metreillä osasin myöntää itselleni, että olin lukenut todellisen mestariteoksen. Kokonaisuus oli henkeäsalpaavan upea. Ja tarinan kauniin kaaren vuoksi lopussa ei ollut lainkaan raskas olo, ainostaan ikävöivä. Minun on saatava lukea tämä kirja uudestaan. Monta kertaa. Lue sinäkin, ainakin kerran (ehkä enemmän).

I was almost in the end when I realised that the book is a masterpiece, a perfect poem, a wonderful love story, and more. I didn't leave me with a troubled feeling, only longing to get back to it. And I will, several times. You should do it too, at least once (probably more).

It's All about Books

Tarvitsen kunnon puutarhanhoito-oppaan. Sellainen, jossa on kivoja vanhanajan niksejä. Olen tosi kyllästynyt etsimään tietoa netistä ja (mikä vielä ärsyttävämpää!) siemenpussien kyljistä. Jossain asioissa kirjaa ei voi päihittää.

I need a nice big book about gardening. One that will give me handy tricks from the old times. I'm sick of searching for information on the web or, what even worse, on the seed packages. Sometimes, printed word cannot be beaten.



Tarvitsen raaka-aineita. Tuo ihana kirja on ollut minulla jo iäisyyden, mutta lykkäsin sen reseptien kokeilua keittiöremontin loppuun saakka. Sen jälkeen olen vaan ollut kykenemätön päästämään nettishoppaajaa itsessäni valloilleen (kirja ohjeistaa ostamaan monia aineksia netistä). Pelkään, että se voikin olla sitten menoa...

I need ingredients. I have this wonderful book about soap making, but I didn't want to start with the actual business before our kitchen was ready. Since it was, I have been unable to release my inner web shopper (it seems to be the best way to get some of the ingredients). Once I start, I don't know if I can stop.

Ja ennen kuin aloitan, minun on löydettävä jostain tällainen esiliina!

And I really need this kind of apron before I can get going!



On myös eräs kirja, joka tarvitsee lisää lukijoita. Tarkoitan Ron McLarthyn Polkupyörällä ajamisen taitoa. Se on hyvä, hyvä, hyvä. Suosittelen sitä kaikille.

There is also a book that needs more readers. It's Ron McLarthy's the Memory of Running. It is very good. It needs no more adjectives.



Tuon kirjan olen itse puuhaillut kummipoikaani varten. Mutta kuten kuvasta näkyy, se ei ole vielä kirja. Olen puunninnut erilaisia vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että minun on ostettavan ikävä laminointilaite itselleni, jotta saan sen valmiiksi.

The one above is a book to be made by me. I made it for my godson. It is waiting for me to get a laminatting machine from the store. But I really, really don't want another gadget...



Mari kertoi, että kirjahyllyjen järjestely värien mukaan on nyt kuuminta hottia. Olen tainnut siinä mielessä matkustaa ihan muodin aallonharjalla, täältä kun sellainen järjestely löytyy jo. Sain pitkästä aikaa kirjat hyllyyn, kun remontti taannoin saavutti auvoisen välivaiheensa. En ole kovin tyytyväinen juuri mihinkään tässä hyllyssä, joten ei haittaa, vaikka väritkään eivät menneet nyt ihan nappiin. Joskus ne saattavat löytää tiensä ihan eri hyllyyn, ihan eri huoneeseen.

Mari told that the hottest fashion this season is to organize books by colours. I can't resist showing that I have done it already. I didn't get them there all that well this time, but I don't care. The whole book shelve bothers me badly, and I'm thinking of laying the books somewhere else on something else. But I haven't got that energy peek right yet.