Flower Power

Katsopahan tätä kukkasta. Se on krookus. Aika erikoinen sellainen. Se on krookus, joka nostaa kukaisen päänsä esiin myöhäissyksyllä. En tiennyt, että tällaisia onkaan, mutta niin vain tämä pilkisti esiin omasta puutarhasta.

Miksi se päätti alkaa kukoistaa juuri nyt, kun edelliset ovat nousseet jo puoli vuotta sitten ja seuraaviinkin on vielä sama aika? Kyseessä voi olla sattuma - sellainen luonnon sattuma, joka tekee luonnosta luonnon.

Look at this crocus. It's a rare kind, one that pops its head out in the fall. I have never thought there to be such crocuses. But apparently, there are such - at least this individual.

Why did it want to come out in the open now, a half a year behind or ahead of schedule? It could be a simple coincidence. Nature doesn't always work according to predictions. And that's the beauty of it.

Minusta kuitenkin tällä kukalla on sanoma.

Luonto käyttääytyy nykyään ihan hassusti. On joko liian kuuma tai liian kylmä, täysin kuiva kesä tai ukkosta keskellä talvista lumipyryä. Vielä minun lapsuudessani säätä pystyi ihan eri tavalla ennustamaan. Luonnonmullistukset aiheuttavat maailmalla yhä enemmän katastrofeja. Kukaan ei enää kiistele tosissaan siitä, mistä on kyse, ja ketä syyttää. On ihan selvää, että ihmiset ovat yhdessä keittäneet tämän sopan.

The flower could also be telling us about a more serious matter. Listen to it - it wants to be heard.

More and more, nature is acting funny. The temperature is not only getting warmer, but more unpredictable, too. The summers are not what they used to be, the winters are, too, very different from what I remember from my childhood. Catastrophes happen more frequently around the world. There is no more dubt about who to blame for this. We, humans, are to blame.



Tämä krookus tuo viestiä. Se kertoo, että olemme potkineet luontoa jo aika paljon, ja luonto alkaa jo potkia takaisin. Tämä kukka ei potki, vaan sanoo sen kukkasin. Minusta se on hyvä tapa, ja menee kyllä ainakin itselleni perille.

Meidän kaikkien täytyy yrittää muuttaa tapojamme. Uskon, että kaikilla on siihen vielä varaa. Haastoin itseni ajattelemaan, missä minulla on parannettavaa ja mitä olen valmis tekemään.

Consider this crocus as a messanger. A lovely one with a serious message. Telling us that the order in nature has been disturbed and sooner or later, it will disturb us back. The flower uses the sweetest power it has to get this message through - flower power. A more effective type of power may not exsist.

I believe that we all have to make an effort in saving the planet. There must be room in everybody's life for improvement, no matter what they do already. I challenged myself into thinking what I need to work on.



Lupaan osoittaa rakkauttani luontoa kohtaan seuraavilla tavoilla:

I will from now on show my love for the nature through these improvements in my faily life:

1. Yritän panostaa nykyistä enemmän lähituotantoon. Uskon, että tavaroita kuljetellaan pitkin maailmaa aika paljon ihan turhaan.

1. I will put more stress in buying products made locally. I will thus on my part diminish the need for unneeded transport.

2. Pitää yrittää pitää luomu mielessä. Luonnonmukainen viljely on paremmaksi luonnolle. Ja ehkä minullekin.

2. I will put more stress on organic products, and thus support more nature-frindly ways of production.

3. Asian konkreettisemmalta puolen: Yritän löytää lihaa järkevämmin pakattuna. Ostan kissoillemme aika lailla paljon lihaa marketeista, ja siellä se pakataan isoihin ja koviin muoviastioihin. Uskonpa noiden astioiden olevan suurin yksittäinen ei-kierrätettävä jäte roskasäkeissämme. Ennen lihaa sai ihan vaan tiskillä paperiin kääräistynä - olisi hienoa, jos löytäisin jostain lähistöltä kaupan, joka edellen harjottaisi tätä tapaa.

3. On the more concrete side of the matter, I'll try to find ways to buy meat packed in a paper rather than in a plastic container. Our cat's live mostly on raw meat and I therefore buy it quite often. The markets nearby don't have a meat counter with a person behind, only a selection of ready-packed meats - and that means I end up buying an awful lot of those boxes. That makes the biggest single non-recyclable section of garbage produced in this household.



Ympäristöasiat ovat vaikeita. Näistä saa kovin helposti saarnaamisen maun suuhunsa. Vielä sädekehänkin pään päälle. En missään tapauksessa halua kumpaakaan - haluan vain osallistua Blog action dayhin.

Environmental issues are difficult. It's hard to avoid the tone of lecturing - and you may seem like you're only too perfect yourself. I hope I don't seem like that, at least I do not inted to. I only want to take part in Blog action day.

Checking my Notelist

1. Blog action day. Kerro kavereille.
1. Blog action day. Make a note to all.

2. Muista, että rokkaat. Olet tainnut unohtaa sen jo useamman viikon ajan? Ja muistakin rokata! (Kiitos, Sherri!)

2. Remember that you rock. I guess you've forgotten all about it for some weeks now? And don't forget to rock! (Thank you, Sherri!)



3. Tulehan jo pois Ravelrystä, ota vähän teetä ja ala neuloa. Neulo vaikka tämä tai tämä tai tämä tai...

(Ravelryhän on varsinainen aikasyöppö [mutta tosi hieno sellainen]! Onko kellään muulla kaiken päälle ongelmia sivujen hitaan latautumisen kanssa?)

3. Get off that Ravelry and start knitting! Drink some tea while you knit. Start with this. Or maybe this? This? Decision making is the only thing keeping me from casting on...

(It sure takes a lot of time, visiting [the wonderful] Ravelry. And pages seem to load a bit slowly at the moment. Or is it just me?)

It says tip tip while the tea drips down.

Food for the Soul*

Olen nähnyt muutaman mainitsemisen arvoisen esityksen - toisen livenä, toisen valkokankaalta. Suosittelen niitä kaikille! Molemmissa kommunismi on sattumalta keskeisenä teemana.

1. Likaiset kädet Tampereen teatterissa. Hieno esitys. Hieno käsikirjoitus (Jean-Paul Sartre), hieno ohjaus (Jotaarkka Pennanen), hieno lavastus, hieno puvustus, hienoa näyttelijäntyötä. Aika lensi kuin siivillä!

2. Das Leben der Anderen, joka menee juuri nyt ainakin Tampereella Niagarassa. Se on upea kertomus 80-luvun DDR:stä. Tämä on melko samansävyinen elokuva kuin Schindlerin lista, mutta ehkäpä pidin tästä vielä vähän enemmän. Erityisesti tykkäsin pääosan näyttelijästä.



I've seen a couple of masterpieces - one live, one on screen - that by coincidence both handeled issues around communism.

1. 1. Les mains sales in Tampere theatre. I loved it all: The script (Jean-Paul Sartre), the directing (Jotaarkka Pennanen), the set, the costumes, the acting. Time flew!

2. Das Leben der Anderen (the Lives of Others). The film tells a beautiful story situated in the DDR of the 80's. If you like Schinder's list, you'll like this one, too. I liked it even more.



Tänään sai osoittaa tukeaan burmalaisille kulkemalla punainen paita päällä. Kietaisin varmuuden vuoksi punaisen takin päälle punaisen huivin. Tämä huivi on lempparini jo useamman vuoden ajalta. Mummuni on virkannut sen joskus 70-luvulla äidilleni. Lanka on ihan uskomatonta laatua, sillä se on tiheästä käytöstä huolimatta edelleen täysin nukkaantumaton. Langan värikin on täydellinen, kuvio ihana ja koko mahtavan iso.

Kaupungilla ei näkynyt paljoakaan punaista. Ei sillä, että kuvittelisin tamperelaisen katukuvan jotenkin vaikuttavan Burmaan saakka, mutta olisi ollut kiva nähdä punapaitaisuutta jo ihan silmänkin iloksi. Lähes kaikilla tosin oli takki päällä.

You could show your empathy for the Burmese today by wearing a red shirt. I had a red coat, too, and my favourite red shawl over it. My Grandmother crocheted this shawl for my mother back in the 70's. It's been frequently used, the most recent years by me, but it looks like it's right off the hook. i'm amazed about the yarn quality.

I didn't see too many red garments downtown. Not that I really thought they would make a difference, but I would have loved to see them anyways. But almost everyone had a jacket on, so you could imagine redness on the other layers.



* Hyvä, että edes sielu saa ruokaa, kun puutarhuri vaan unelmoi läpi koko kesän. Ensimmäisen kuvan kurpitsa on ainoa sato kasvimaastani (salaattien ja yrttien lisäksi). Tässä vielä kuva mittasuhde-esineen kera.

* It's essential that the soul is nourished when the fruits of our garden are on the poor side. The gardener must have been staring at the sky all summer. The zuccini on the first picture is the only thing I got off the bench (apart from salad and herbs). Here's some idea of it's size.

Falling in Love

Syksy on ihanaa aikaa!

I'm in love with fall!



Kesä antaa meille käsintehdyt lahjansa, joista saamme nauttia koko tulevan talven.

Summer hands us her handmade gifts, and we get to enjoy them all winter long.





Kaikki alkaa taas alusta, illat viilenevät ja tuulet muuttuvat puuskaisemmiksi.

Everything starts over again. Nights become chilly and winds grow in confidence.



Saa nukkua rauhassa viileässä, lämpimän peiton alla.

The bedroom temperature sinks and you have a warm blanket on you. Zzzz.



Voi selailla kansalaisopistojen kivoja lehtiä. Sieltä löytyy kaikki maailman taidot!

At daytime, you start considering what hobbies to start this year. They offer courses of almost everything at the community college!



Saa ostaa mielettömät määrät villalankoja aina kun sellaisiin sattuu törmäämään. Nyt on jo kiire varustautua. Saa ostaa myös puuvillaisia, jos löytää halvalla.

It's you duty to prepare for winter, so buy all the wool you run into. Buy cotton as well, if it's on sale.



P.S. Viime postin Nice matters award jatkaa tietänsä Hasbulle. Ota koppi, sisko! Kiitos, kun kävit puolestani lanka-asioilla!

Seven Sides of Me

Seitsemän faktaa -meemi tupsahti tänne lähes yhtäaikaisesti sekä Riepalta että AnniKaiselta. Kiitos!

1. Minulla ei ole lempiväriä, ei lempimusiikkia eikä lempikirjaa. Asiat muuttuvat aikojen mukana.

2. Olen kai vähän kömpelö, sillä olen pienestä pitäen joutunut säännöllisesti pikku haavereihin.

3. En tiedä, mitä aion tehdä isona.

4. Annan itsestäni huonon ensivaikutelman. Ystäväni kertovat pitäneensä minua ensin kopeana, ylpeänä tai ylimielisenä. En ole kopea, ylpeä enkä ylimielinen, eikä minulla ole mitään syytä ollakaan. Ilmeissäni on jotain kovin harhaanjohtavaa. En osaa hymyillä kovin paljon, ainakaan suullani. Harjoittelen hymyilyä silläkin riskillä, että vaikutan teennäiseltä.



5. Minun on mahdotonta pukeutua "mökkivaatteisiin" mökilläkään, vaikka sitten olisin yksin. Turhamaisuus on seurannut minua koko elämäni ajan. Äitini viihdyttää ihmisiä kertomalla tarinoita pukeutumisestani hiekkalaatikolle.

6. Blogini nimi kertoo paljon elämänrytmistäni. En yhtään tykkää kiirehtiä. Luulen, että vereni kiertää suonissani keskimääräistä hitaammin.

7. En keksi juuri ällömpää asiaa kuin pureskeltu purukumi, oli se sitten missä tahansa.


Ehkäpä Niilo haluaisi seuraavaksi kertoa itsestään?



I was challenged to tell seven facts about myself by Rieppa and AnniKainen. Thank you, ladies!

1. I don't have a favourite colour, a favourite music or a favourite book. Times change, so do my affections.

2. I guess I'm a bit clumsy, since I've ended up in minor accidents on a regular basis ever since I was a child.

3. I don't know what I'm going to do when I grow up.

4. People tell me the first impression of yours truly isn't that nice. Many of my friends have confessed first thinking that I was arrogant, proud and/or haughty. However, I'm not any of those things, and I got no reason to be. But my facial impressions can be misleading. I don't smile too much, though I remind myself to do so. But I do smile in my heart, a lot.



5. Even when I'm by myself on the cabin, I can't wear whatever is available. I need to be able to choose my clothes. Vanity is a characteristic I was born with. My mom entertains people with stories involving the young me and the playground.

6. The name of my blog, hitaat kiireet, is a part of a Finnish saying. The saying is used when something needs to be done, but progresses very slowly. I enjoy slowness to it's extreme. I do not feel good when I'm rushed. The blood in my vains runs slower than usual.

7. The nastiest thing that I can imagine is a used chewing gum.



Would Niilo be so kind as to tell something about himself next?



Sininen neuletakki tuli valmiiksi ja on ihan liian väljä. Väljyys on toki nouseva trendi, mutta tämä on jo liioittelua. Harkitsen ottavani ompelukoneen ja sakset käyttöön, kunhan tuo tuosta ensin kuivuu. Sopivampana neule olisi ihana, painava ja pehmeä.

I finished the blue cardi, and it's way too big on the shoulders. "Big" seems to be the word of fashion this fall, but I think this cardi is taking it too far. I'm considering steeking. Besides being too big, the thing is lovely, soft and heavy.

I Didn't Know There Were People Like Me

Tiedättekö, on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole ikinä siivonneet kellariaan. Vaikka ovat asuneet talossaan jo hyvän ajan. Vaikka heillä noin yleensä olisi kova kaipuu järjestykseen ja toisaalta oiva annos seikkailumieltä. Minä en tiennyt, kunnes löysin sellaisen itsestäni.

Did you know there are people who've never organized or cleaned their cellar? Even if they'd been living above it for quite a while? And even if they in general liked tidyness and were ready to accept challenges? I didn't, but I found myself being one like that.



Kellarimme on oikeastaan aikamoinen seikkailu, sillä täältä muuttanut vanha rouva ei lähtiessään tyhjentänyt sitä kovin perusteellisesti. Emme me sitä häneltä pyytäneetkään. Lisäksi tavaraa on ihan omasta takaakin, ja kulkuväylien kapeus on aiheuttanut päänsärkyä ainakin koko sen ajan, kun aktiivinen remontointi on asuinkerroksissa hiljentynyt. (Älkää silti luulko, että kaikki lattialistat olisivat paikallaan!) Eilen saimme lopulta aikaiseksi käydä suurimmat tavaramassat läpi ja heittää kaikkein käyttökelvottomimman tavaran suosiolla kaatopaikkakuormaan.

Our cellar is an adventure. The lady who lived here before left a lot of things down there, and we were actually quite happy with it. But we had things of our own to put in there, too. The piles seemed to grow larger all the time, though we've now been able to get our living room furniture back in. I felt guilty looking at the place, even more so now that we haven't done much up in the actual living area, eather (but don't go thinking it's all finished up here, eather!). Yesterday had to be the day to start going through the stuff, or else we would have never done it.



Voi sitä pölyisten, tyhjien muovipussien, vanhojen tuulilasinesteiden ja kuvuneiden maalinjämien määrää! Oli myös ikivanhoja miesten kalsareita, sukkia, paperisia rullaverhoja, auton kattotelineitä ja rullittain muovimattoa. Mutta onneksi väliin osui myös ihastuksen aiheita: Kellaritontun katkennnut ja käyttökelpoinen haarukka (pitääkin muistaa antaa sille myös ruokaa!), pala kotiseutuhistoriaa lääkepullon muodossa ja metallinen retkijakkara.



Boy, were there empty plastic bags. Also expired chemicals of all sorts, male underwear (ancient) and socks, paper curtains and rolls and rolls of plastic carpet. But the delightful part is that we also found the forks of our cellar elf, one unharmed and one broken (I will have to take him some food, too), a bottle bought from a farmacy that apparenty was here when the phone numbers were some two numbers shorter and a handy foldable metallic chair to take with when camping.



Joululahjapajani on aloittanut toimintansa, ja ensimmäinen pari on tullutkin jo uunista ulos (olen tyypillisesti aina ajoissa joulun suhteen). Lisäksi aloitettuna on muutama muun ajankohdan lahja ja kiitollisuudensoitus. Ehkäpä siitä sitten johtuukin, että olen vähän ahdistunut koko neulomisesta. Ei aina voi tehdä pelkästää toisille, on saatava itsellekin välillä. Kuulutan täten päätöksen, etten ota mitään stressiä itsetehdyistä lahjoista ensi jouluksi. Nyt on minun vuoroni.

I've finished my first present for Christmas (when it comes to Christmas, I'm an early bird). Some other gifts are on the needles, too. Maybe that's why knitting suddenly turned into work. I think you shouldn't only knit for others, but to yourself, too. So I made a decicion not to make a big deal out of Christmas this year. I'll cast on something for myself next.

Magical Fake Winter

Ensin nurmikolle laskeutuivat kirsikankukan terälehdet, nyt siellä on jo osa omenankukistakin. Tunnelma puutarhassa on kaunis ja mystinen, ikään kuin talven kauneimmat osat olisivat palanneet keskelle kesää. Sääli, että tunnelmaa on kovin vaikea tuoda valokuviksi.

Right after the cherry trees had sprinkled their last, white petals on the grass, the apple flowers started slowly doing their share. The atmosphere in the garden has been mystically beautiful for some days now - it's like the winter had quickly popped by and left its prettiest parts behind. I wish I could have captured the sight on camera just as it is, but it prooved to be impossible.



Otin kuvia ennen kuin leikkasin nurmikon talon kylkiäisenä saadulla ihanalla, vanhalla, tylsällä, mekaanisella vempeleellä. Onneksi osa lehdistä jäi näkyviin leikkaamisen jälkeenkin, ja uusia sataa päivä päivältä lisää.

I took these photos just before mowing the yard with an impossible but precious hand-aparated land mower that was in the celler when we moved in the house. I'm happy I didn't destroy all the fake snow on the grass, and new petals keep flowing down.



Nurmikko ei viime kesänä, sinä ensimmäisenä tässä talossa, oikein kasvanut. Osasyy oli varmaan kuivuus, mutta tänä vuonna asialle oli joka tapauksessa tehtävä jotain. Keväällä teimme maltillista muokkausta maahan ja levitimme siihen nurmikonsiemeniä ja multaa. Joissain kohdin nurmikko jo oikein rehottaa, joissain se on alknut olla raeruohomaisesti oraalla. Hyvä, jos noin pienellä vaivalla saimme sen parempaan uskoon.

Ja kuivuudesta puheenollen, katsokaahan kaikki Al Goren ja Davis Guggenheimin manio dokumentti Epämiellyttävä totuus.

Last year was our first one living in (and with) this house. The summer was exceptionally warm and dry, and the grass wasn't growing at all as it should've been. This spring we made an effort to make it better. We didn't do it quite by the book, but it seems that it was enough. New grass is peekin underneath the ground at all places now!

Speaking of warmness, I'd like take this opportunity to encourage all of you to find a way to see An Inconvenient Truth by Al Gore and Davis Guggenheim.



Olen yrittänyt miettiä, olivatko kissat eilen illalla vähemmän nälkäisiä kuin tavallisesti. Ne pääsivät nimittäin jostain kautta illalla livohkaan (nämä meidän karvakoivet eivät ole ihan yhtä vapaita sieluja kuin tämä upea kisu, vaikka melko paljon ulkoilevatkin). Tänään tuossa nurmikonleikkaustouhussa löytyivät isohkon linnun, ehkä rastaan, jäännöset. Jäljellä olivat koivet ja vähän ruumista. Mietin hetken ja hautasin löydökseni kukkapenkkiin. En tiedä, onko se oikea paikka pieneläimen haudalle. Ajattelin kuitenkin, ettei lintu panisi pahakseen, jos saisi jatkaa elämäänsä iiriksenä, joka on minusta vähän lintumainen kukka.



I have been trying to think wether the cats were less hungry than usual last night. They had somehow both found their way out, which they are not supposed to do on their own. Today, while mowing, I found the legs and a tummy of a big-sized bird, maybe a fieldfare. It must have been a cat, ours or the neighbours'. I burried the poor thing next to my irises. I thought maybe she wouldn't mind being a bird-like flower in her next life.



Olen ihan haltioissani lemmikeistämme. Nyt tarkoitan noita kukkia, vaikka en haluakaan vähätellä pysyvää ihastustani noihin nelijalkaisiinkaan. Joidenkin mielestä lemmikit saattavat olla jopa riesa, kun ovat niin kovia lisääntymään. Mutta täällä saavat täyttää vaikka koko pihan! Kukista löytyy riemastuttavia värimuunnoksia: puhtaita lemmikinsinisiä, hailakampia sinisiä, vaaleanvaaleanpunaisia/violetihkoja ja puhtaan valkoisia.



I can't begin to describe the fascination I feel towards the forget-me-nots in the garden. They are simply wonderful - so small and so big at the same time. I wish I had a whole garden full of forget-me-nots! There are several beautiful colours and shades of them here: the traditional bright blue, a much lighter version of blue, pale pink/purple and bright, clean white.

Season's Greetings

Kevät ja alkukesä ovat vuoden ihaninta aikaa!

This season is my favourite!



On niin paljon erilaisia ihania kiireitä.

There's so much to do, and all of that is pleasant.



Kuten nyt vaikka nokkosvellin tekeminen. Ja syöminen.

Take nettle soup for exsample.